Avainsana-arkisto: työhuone

Työhuoneprojekti elää sittenkin

Vastaa

Taas on virrannut vettä sillan alla ja muita kliseitä. Edellisen kerran vintin remontointiin on tässä blogissa millään tasolla viitattu 2015 syksyllä ja realiteetit ovat melkolailla samassa pisteessä, hiljaista on ollut. Viimeksi suunniteltiin lämmityskaapelin asennusta verkkoon.

Suunnitella saa vaikka mitä. Nurkkiin oli hommattu valmiiksi 1040W ja 104m oleva saneerauslämmityskaapeli. Tuon kanssa painiessa tuli todettua että kaapeli ei todellakaan mahdu annettujen asennusohjeiden kanssa paikoilleen kun asennuksessa tulee jättää hajurako sekä kaapeliin itseensä että kiinteisiin rakenteisiin. Asennusyritys jäi siis yritykseksi ja koko työmaa jäi paussille muiden hommien jalkoihin odottelemaan inspiraatiota.

Jossain kohtaa tuli sitten tilattua uusi, lyhyempi lämmitysnaru. Watteja jotain vähän reilu 500 ja mittaa viitisenkymmentä metriä, eli noin puolet siitä mitä aikaisemmin. Jää nähtäväksi riittääkö lämmitysteho, mutta tälläkertaa asennus onnistui varsin kivuttomasti aikaisempaa suunnitelmaa mukaillen.

Kaapelin kiinnitystä verkkoihin tuli mietittyä moneenkin kertaan ja useammallakin päällä ja kaikkea mahdollista nippusiteistä jesariin tuli hahmoteltua. Nippusiteet noin periaatteessa voisivat toimiakin, mutta se vähä mitä nippusiteistä tiedän niin ne tahtovat ajan mittaan hapertua. Todennäköisesti tuolla lattian alla ilman UV-säteilyä nipparikin kestäisi ihan yhtälailla, mutta varmuuden maksimoimiseksi pyörittelin narun kiinni sähköjohdonpätkillä. Muovipäällysteinen kupari ainakin kestää lämpöä eikä vaurioita lämmityskaapelin pintaa vaikka lämpövaihtelut pientä liikettä aiheuttaisivatkin.

Ensitöiksi rullailin kaapelin noin suunnilleen auki että asennussuunnitelman sai todettua toimivaksi. Sen jälkeen ensimmäisen vaiheen kiristelyt, jonka jälkeen kaapeli asettui lopulliselle paikalleen ja lattianiskojen ylitykset sai mallattua kohdalleen.

Käsisirkkelin terä n. kahteen senttiin ja lattianiskoihin pari viiltoa. Sirkkelöinnin jälkeen taltalla ja vasaralla väli auki. Lämmityskaapelin siirsin luonnollisesti riittävän kauas sirkkelinterästä mutta jänisverkon ja hakasten läpi sahasin sen suurempia murehtimatta. Sahanpuru ja muutama kipinä sopii kuitenkin vähän huonosti yhteen etenkin sisätiloissa joten sammutin tuli nostettua käden ulottuville.

Sirkkelöintiurakan jälkeen homma siirtyikin sitten taas tallin puolelle. Kaapelin asennukseen kun kuuluu että lattianiskat suojataan metallilla. Noin käytännössä kun asiaa miettii niin homma tuntuu vähän joutavalta. Lämmityskaapeli kun antaa tehoa 10W/m ja lattianiskat ovat paksuimmillaankin 150mm, eli pahimmillaankin lankkua lämmitetään 1,5W teholla joka ei kyllä tee yhtään mitään vaikka lämmitys olisi täysillä vuorokauden ympäri. Vikatilanteet tietty erikseen, mutta jos tuo kaapeli meinaa tulipalon saada aikaiseksi niin vähän epäilen ettei siinäkään kohtaa tuo pellinpala paljoa vaikuta lopputulokseen.

Noh, valmistaja tuollaiset kuitenkin haluaa, joten mikäpä minä olen vastaan väittämään.

Peltisakset, ruuvipenkki, vasara ja silleen. Mitoitus on vähän sinnepäin, tarkemmin mittomalla olisi taaskin päässyt helpommalla, mutta korvataan puuttuva tarkkuus ylimääräisellä väkivallalla.

Muotoonveistetty pelti aikaisemmin tehtyyn koloon, paljon vasarointia ja muutama naula perään. Pallopäävasara toimii pellin muotoillussa oikein hyvin mutta suosittelen lämpimästi kuulosuojaimia. Kiinnitin erityisesti huomiota pellin nurkkiin ettei mihinkään jää teräviä nurkkia joihin lämmityskaapeli voisi itsensä nirhata hajalle.

Lopullisen asennuksen yhteydessä lisäilin vielä kiinnityspisteitä ja varmistin että kaapeli noin ylipäätään istuu siinä missä pitääkin.

Kaapeliasennuksen jälkeen päästäänkin sitten lopultakin levyttämään lattiaa. Materiaalina perus 22 millinen, ympäripontattu, lattialastulevy. Aikaisemmin irtirevityt levyt tuli nekin hyödynnettyä ja loppupelissä hävikkiä ei kovin kummoisia jäänyt.

Näkyvää jälkeä tulee neliötolkulla illassa, etenkin täysien levyjen kanssa. Kuvassakin näkyvät räpsylangan jäljet ovat, kuten arvata saattaa, niskojen kohdilla jolloin ei tarvitse arpoa mihin kohtaan tohtii ruuvin vääntää. Samaten levyjä asetellessa merkkasin lämmityskaapelin ylitykset huolella. Tässäkohtaa saattaisi hieman harmittaa jos lämmityskaapelin teurastaisi puuruuvilla. Levyt vetelin kiinni niskoihin 60×5 puuruuveilla, eipähän pääse karkuun. Vanhojen levyjen pontit eivät istu aivan viimeisen päälle tiukasti toisiinsa, mutta eiköhän päälletuleva laminaatti pidä huolen siitä että muutaman millin rako siellä-täällä ei aiheuta sen kummempia toimenpiteitä.

Hieman palasteluksi homma paikoin meni, mutta minkäpä tuolle mahtaa. Samaten tuossa kattorakenteiden kohdalla on vielä lattiassa parisenttiä syvä kolo johon pitää jotain järkevää keksiä. Ajatuksia tuolle on jo useampikin, katsotaan sitten joskus että mikä niistä on järkevin.

Nyt homma onkin taas pari viikkoa seissyt paikoillaan kun ensin työmaalla piti senverran hoppua ettei paljon siviilihuvituksiin ehtinyt ja viikonloppu sekä alkuviikko on mennyt vempatessa. Josko tämä nuhakuume kuitenkin viimeistään viikonloppuun mennessä helpottaisi niin saisi hommaa eteenpäin.

Sähköputkea ja lattian aukirepimistä

Vastaa

Kuten edellisessä numerossa tuli mainittua remontin tiimoilta niin sähköputkea tuli asennettua.

20140409_001Putkea oli alkujaan muistaakseni 60 metriä. Tuntui että sehän riittää mihin hyvänsä, mutta kesken se loppuu. Kuvassa vasemmalle on ryhmitelty sähköputket ja oikealle datakaapeleita varten olevat putkitukset.

20140409_005Päätyseinän putkitus oli melkeinpä helpointa tehdä kuvan osoittamalla tavalla. Nyt jälkiviisaana olisin ehkä kuitenkin vetänyt putket lattiaan, mutta hyvin ne tuollakin toimii. Läpivientejä ei tullut pahemmin mitottua, kunpahan katsoin silmällä suunnilleen sopivan paikan ja huitaisin porakoneella reiän puuhun. Noiden putkien olemassaolo ja sijainti pitää vaan pitää mielessä siinäkohtaa kun seinään haluaa ripustaa jotain. Toisaalta lattiaan vetäessä olisi poistunut riski että verhotangon ruuvi menee sähköputkesta läpi, toisaalta lattiassa olisi joutunut pujottelemaan lämmityskaapelien kanssa. Ihan susihuono tuo ei ole noinkaan, eikä sitä nyt enää aleta muuttamaankaan.

20140409_002Välikatolle tuli vedettyä muutama syöttö ns. huulille. Kuten jo aikaisemmin on tullut mainittua niin nykyisen parvekkeen, tulevan makuuhuoneen lämmityksen syöttö otetaan työhuoneen puolelta, joten sitä ja koko talon verkotusta silmälläpitäen muutama sähköputki lähtee tällähetkellä kohti tyhjyyttä.

Seuraava operaatio sitten sähköputkituksen jälkeen olikin loogisesti rääpäistä lattia auki. Tähän asti on tassuteltu pääasiassa tukevasti paikoilleennaulatun lastulevyn päällä. Tovi sorkkaraudan kanssa heilumista ja tilanne muuttui.

20140413_002Ajatuksena tuossa lattian aukomisessa oli lämmitys. Lattialämmityskaapeli kun tarvitsee vähän tilaa ympärilleen ja se on muutenkin kivempi kun asennuksen tekee lattian alle eikä päälle. Huomaa kuvassa näkyvät lattianiskat, niitä on vähintään tarpeeksi. Useimmitenhan niskojen väli on 40 tai 60 senttiä. Vintissä mennään jossain 10-20 sentin väleillä. Mitäänhän tuo ei haittaa, päinvastoin, se helpottaa hommaa kun lattiaan riittää yksi kerros lastulevyä.

20140413_008Lattiasta sitten nostelin kerroksen villaa seinälle. Nyt lämmityskaapeli mahtuu annettujen ohjeiden mukaan paikoilleen ja päätyseinä sai jonkinmoisen ripauksen eristettä niskaansa. Samalla poistui epäilys siitä, että meneekö puhallusvilla jokaiseen koloon tuossa päädyssä. Mineraalivllaa kun lähti lattiasta senverran paljon että koko päätyseinään sai 10 senttiä eristettä. Toiset 10 sitten puhalletaan päälle.

20140413_010Hommana tuo villojen siirto on sinänsä ihan yksinkertainen. Senkun nappaa lattiasta siivun ja mättää seinälle. Sauna tuon operaation jälkeen on kuitenkin ihan pakollinen, lasinpalaset niskavilloissa eivät tunnu erityisen hyvältä.

Sitten kun lattiaan on saatu tilaa lämmityskaapelille niin voikin alkaa asettelemaan asennusverkkoa paikoilleen.

20140413_013Asennus tulee siis verkkoon jonka kummallakin puolella on parisenttiä ilmatilaa. Tuohon käyttöön on vissiin jotain ihan virallistakin tavaraa olemassa, minä hain pari rullaa jänisverkkoa.  Verkosta peltisaksilla soppeli pala, pokkaukset reunoihin (lauta, liimapuristimet ja pöytä -metodilla). Valmiiksi muotoonleikattu ja -väännetty verkonpala sitten asennuskohteeseen ja hakasnaulaimella kiinni. Ensimmäinen ajatus oli kiinnittää nuo ruuveilla ja rikoilla, joka onneksi tuli hylättyä ennen kuin edes tuli kokeiltua.

20140413_014Päivä loppui muutaman verkonpalasen jälkeen, josko ne saisi loputkin väänneltyä ja kiinnitettyä kuluvan viikon mittaan. Kaikenkaikkiaan ihan hyvä päivä, paljon näkyvää tuli saatua aikaiseksi, vaikka suurin osa näkyvyydestä olikin aikaisemman purkamista. Ehkä tuosta vielä joskus valmis tulee.

Seinäpystyt

Vastaa

Työhuoneen osalta projekti on taas vaihteeksi edennyt ihan kohtuudella eteenpäin. Päätyseinän pystyt on lopultakin taottuna paikoilleen. Hommana sinänsä ihan nätti, senkun käy tekemässä määrämittaiset puut tallin puolella ja takoo naulaimella kiinni. Ajanpuute vain meinaa hieman nakertaa sekä projektin etenemistä että omaa korvienväliä.

20140328_001Siellä jokatapauksessa ovat. Näkymä vielä toiselle puolelle päätyseinää:

20140328_002Seinän sijoituksen kanssa joutui tekemään hieman kompromisseja, kun tulevan sisäseinän joutuu sovittamaan päädyn osalta vanhan hirsirungon kanssa. Nuo reunoille jäävät komerot tulevat päätyseinästä nyt muutaman sentin sisemmälle kuin muu huone. Teknisesti ottaen sille ei olisi ollut isommin esteitä etteikö seinän olisi voinut tehdä samaankin tasoon, mutta käytännössä se olisi vaatinut kohtuu luovaa koolausrimojen sahailua. Ainakaan toistaiseksi persaukisen taloudessa ei kuitenkaan ole pöytäsirkkeliä ja käsisirkkelillä koolinkien pienintä ei oikein sytyttänyt, joten nyt komeron ja varsinaisen huoneen seinät eivät tule ihan 1:1 linjaan.

Lämpötilat huoneessa jokatapauksessa alkavat hiljalleen nousta ja kärpäset ovat heränneet. Parikymmentä pörrääjää on pitänyt remppamiehelle seuraa, mistä lie ovat heränneet.

20140328_003Eipä sillä, tällähetkellä hyönteiskanta ei pahemmin häiritse ja kunhan seinät ja katon saa loppuun asti valmiiksi niin hyönteispopulaatiokin sisätiloissa vähenee.

Pystyseinien jälkeen napuloin sähköputket huoneen sähköistyksen osalta paikoilleen. Putkituksista puuttuu kuitenkin vielä jokunen pätkä, aiottuun toiseen yläkerran huoneeseen kun tulee ainakin lämmityksen syöttö tuolta työhuoneen ryhmäkeskukselta, joten syöttö pitää järjestää. Samaten ajatus on vedellä kaapeleita verkotukseen nyt kun se on vielä kohtuullisella vaivalla mahdollista. Sisäkattoon on joskus aikanaan puhallettu ekovillaa ja tänään sain varmistuksen sille, että villan päällä voi käydä kohtuu huoletta ryömimässä, kunhan varoo ettei tipu sisäkatosta läpi. Villa itsessään ei tuosta tykkää huonoa, riittää kunhan poisryömiessä pöyhii villat takaisin paikoilleen.

Eli kunhan huominen vähän miehisempi pihanrappaus on suoritettu niin seuraavaksi ohjelmassa on ryömiä muutamat putket villoihin. Korkeutta tilassa on jotain puolen metrin luokkaa, eli ainakaan liikaa lääniä riehumiselle ei ole. Kuitenkin nyt kun välikatolle vielä pääsee työhuoneen puoleltakin niin homma on helpompaa kuin jossain hamassa tulevaisuudessa.

Työkaluvalikoimassakin tapahtui vähän uudistuksia. Onnistuin nimittäin rikkomaan vasaran. Äkkiseltään tuntuisi että tuohon tarvitsisi ihan oikeastikin voimaa, mutta finnbulletin putkivartisen vasaran varsi katkesi nörtinkin spagettihauiksilla ilman suurempaa yritystä. Kävin sitten hakemassa geeteen valurunkoisen vasaran tilalle ja nappasin hyllystä mukaan saman lafkan 75 senttisen sorkkaraudan. Nyt kelpaa repiä ylimääräisiä klapeja irti seinistä ja takoa uutta tilalle.

Sähköputkista ja sunmuusta kuvasaastetta tulee myöhemmin, jos vaikka vaihteeksi yrittäisi ottaa niitä ihan kameralla kännykän sijaan.

Lisää seinärunkoa vinttiin

Vastaa

Hyvää sunnuntaita, kansalaiset. Hiljaiselosta huolimatta työhuoneprojekti ei ole pahemmnin edennyt. Viimeviikonloppu meni töiden merkeissä melko tehokkaasti, alkuviikko meni väärällä puolen kehäkolmosta ja nyt loppuviikko on sekä sairastettu että hoidettu projekteja muualla kuin omassa torpassa, mutta tulipahan improvisoitua mm. äitimuorin vuodesohva iskuun ja tempaistua kaverin autotalliin lähiverkko. Että ei sitä ihan jouten ole oltu, vain melkein.

Viime jaksossahan jäätiin siis tällaiseen pisteeseen. Ovesta katsoen vasemmalle tuli pamautettua seinärungot pystyyn. Pystyjen ja tuulilevyjen väliin tulee ilmansulkupaperi, jolloin puhallusvillalle jää n. 60 senttiset poterot. Kuulemma ei villa pysy paikoillaan jos tuo väli kasvaa metreissä mitattavaksi ja tarviipa ne tulevat kyprokkilevytkin jotain tukea taakseen. Välien mitoitus on tehty ihan suoraan olemassaolevien kattoniskojen ehdoilla, saa luvan kelvata.20140323_002Tänään oli sitten ohjelmassa tuo ovesta katsoen oikealle oleva puoli. Molemmin puolin tuulilevyjen pystyjen kanssa tuli huomattua että olemassaolevista rakenteista mitottu seinänpaikka ei ole aivan suorassa, etenkin tuossa vasemmalla puolen tuulilevyä asentaessa joutui levyä ihan selkeästi taivuttamaan pystyjä vasten. Sinänsä tämä ei pahemmin yllätä, tuokin huoneen tila kun on rakennettu sitten 40-luvun ainakin kolmesti uudelleen ja jokaisella rakentajalla on ollut omat toleranssinsa tekemiseen.

Jotta edes tuo käyttöön tuleva seinä olisi suorassa niin molemmin puolin tuli tehtyä homma helposti & nopeasti:

20140323_005Eli mittasin reunimmaisiin lattianiskoihin merkit 21 sentin päähän tuulilevystä ja räpsylangalla linja väliin. Tuolla konstilla seinää ei tietty saa juuri pilkulleen suorakulmaan päätyseinän kanssa, mutta sen ei nyt anneta häiritä. Räpsylangan viivaa vasten mitattuna tuulilevystä tulevaan seinäpintaan oli 20,5 – 22 senttiä, eli referenssipisteessä tai mittaustekniikassa on tullut noin puolentoista sentin heitto vajaalle 3lle metrille. Sillä ei kuitenkaan ole yhtään mitään merkitystä, sitä kun ei valmiista näe että onko siellä kyprokin takana eristettä 20 vai 22 senttiä ja seinä itsessään tulee suoraan linjaan.

Sitten rimanpätkiin ilmansulkupaperit kiinni ja rimat tuulilevyjä vasten runkonaulaimella. Sen jälkeen seinäpystyt lattia- ja kattoniskoihin kiinni. Jälkeä tulee nopeasti ja suurin ponnistelu hommassa oli kantaa 6kpl 130 senttisiä kakkosnelosia tallista vinttiin.

20140323_002Kuten kuvasta näkyy, muutamaan kattoniskaan joutui tekemään pikku sovitepalikan kakkoskakkosesta. Osa kattoniskoista kun on 90-luvun remontin peruja ja ovat ihan perinteistä kakkosnelosta. Osa sitten on vanhempaa perua ja katto pysyy niiltä kohdin paikallaan enemmän tai vähemmän käsinveistellyllä nelosnelosella.

Jokatapauksessa, runkonaulain on ihan loistava kapine, tuossakin hommassa. Tuo tällähetkellä käytössäoleva yksilö on timcon joku hinnat-alkaen -malli, mutta noita seinäpystyjäkin takoessa olisi etenkin yksinään tolskatessa palanut sekä hermo että päivätolkulla aikaa jos noita olisi ihan perinteisesti vasara ja nauloja -menetelmällä paukutellut paikoilleen. Kompura toki ärjyy korvanjuuressa, etenkin kun köyhällä ei ole vara ostaa kovin kummoista hifilaitosta, mutta ei silti ole käynyt mielessäkään että hommaa tekisi ihan vasarapelissä sen jälkeen kun kaveri tuon timconsa toi lainaan. Paikallinen romuonnela kauppasi tuommoista timcoa alennuspäiviensä aikaan viiteenkymppiin, että ei tuo ihan konkurssia olisi tehnyt muutenkaan.

Tuon lisäksi esikoinen maalaili tallissa muutaman panelin lisää samalla kun meikänörtti läjäili jonserediä. Onnellisia ovat ne, joilla on ollut joskus poikasena mopo. Minulla ei ollut, meilläpäin ajettiin traktoreilla, joista ei pahemmin pienkonetekniikkaan kertynyt kokemusta. Nyt kuitenkin on saha lopullisesti läjässä ja säätöavain hankittuna, niin eiköhän siitäkin täysi peli vielä tule. Ja mitä tulee paneleihin, niin empiirisen kokemuksen perusteella viisivuotiaan sinni riittää maalaamaan noin 20 metriä paneelia, mikä ei ole sinänsä ollenkaan huonosti. Muutama paneli on vielä maalaamatta ja sitten voi siirtyä listojen pariin.

 

Raitis ilma, mitä se on?

Vastaa

No niin, mainostauko pidetty. Kuten tuli jo  mainittua, niin jotkut kuulemma suunnittelevat remonttejaan. Yliarvostettua, sanoi nörtti kun liian hätäisesti seinän levytti. Tuossa kun tuleva maisemakonttori alkaa vastata lämpöön niin ajatus livahti siihen, että entäs sitten kun on kesä ja läski on siellä tekemässä töitä muutaman tietokoneen humistessa lisää lämpöä torppaan. Ilmanvaihtoa pitäisi siis saada tehtyä muuallakin kuin elimistössä flatulenssin muodossa.

Hetken pähkäilyn jälkeen tulin lopputulokseen, että seinään pitää saada ilmahormi kutakuinkin niille nurkille missä raskain kalusto on lämpöä puskemassa. Ei muutakuin jo kertaalleen paukutellut tuulilevyt irti ja mittomaan. Ajatus oli pistää 110 viemäriputki seinästä läpi räystäslaudoituksen alle sähköputkien tapaan, mutta mittanauha pysähtyi hirsirungon ja katon välissä lukemaan 8cm, joten se suunnitelma meni uusiksi. Lähdin lompsimaan talliin ja siellä näkymä toi valaistuksen ongelmaan kuin salama kirkkaalta taivaalta.

20140307_005Ensin tehdään pari ylemmän kuvan mukaista palikkaa ja läjätään niistä sitten tämmöinen:

20140307_006Minkä puusepän maailma minussa menettääkään. Ensivaikutelmasta ja viimeistelyn tasosta huolimatta en tehnyt pöytämallin biljardipöytää vaan tuuletushormin.

20140307_007Ulkomitat ovat 75×200 miliä. Puurunko ruuveilla läjään ja siihen tuulilevyn palaset kiinni viimeistelynaulaimella. Nopeahko ja ensivaikutelman perusteella ihan toimiva ratkaisu, ilma tuntuu vaihtuvan jo nyt tuonkin röörin kautta. Tuohon pitää tietty vielä tehdä jonkinmoinen venttiili säätöä varten ja mahdollisesti pahimpien helteiden varalle miettiä ihan koneellista ilman liikuttelua, nähtäväksi jää onko se tarpeen.

20140308_001Ensin paukuttelin aikaisemmassa sähköputkikuvassa näkyneen ulkovuoripanelin palasina irti ja sen jälkeen hormintekele kulmaraudoilla kiinni rakenteisiin. Tuulilevyt takaisin paikoilleen ja hyvä tuli.

20140308_008Hormin ulkopinta pitäisi nyt ainakin teorian tasolla jäädä kyprokin verran seinän sisään, jolloin kyprokkiin voi kiinnittää venttiilin ja mahdolliset ropelit. Kuten todettua, niin jo nyt tuosta tuntuu ilma huilaavan läpi ainakin auttavasti. Isompi tuuletusröörin pinta-ala ei olisi varsinaisesti haitannut, mutta kovin paljon suurempaa rööriä ei tilan puolesta oikein saanut aikaiseksi. Sillä se on mentävä mitä on käytettävissä.

Sitten kun seinät olivat taas suunnilleen takaisin nipussa, niin ongelmanratkaisusta huolehtiva harmaa massa siirtyi pohtimaan seuraavaa askelta. Ilmanvaihto kun ei yhtä reikää pitkin toimi kovin tehokkaasti niin toinen rööri pitäisi saada johonkin päin huonetta, mielellään kattoon. Jälleen lamppu syttyi pään päällä, muistaako joku tämän?

20140308_004Vanha viemärin ilmahormin paikka oli vielä tuoreena mielessä. Muutama tökkäisy naulalla kattoon paljasti tarkat koordinaatit ja pieni mattopuukkojumppa paljasti tuon jo niin moneen kertaan kirotun putken jälleen kerran. Siinähän se on valmis hormi, putkea vain lisää senverran että venttiili yltää sisäkattoon. Paitsi että sekään ei tietty mene niinkuin strömsössä, kattoon on liimattu joskus kiinni 110 mutkapala läpivienniksi ja mutkasta on vielä pätkä jäljellä, kuten kuvastakin näkyy. Tuohon ei siis suoraan saa 110 putkea, jota olisi valmiina varastossa metritolkulla. Pienen penkomisen jälkeen löysin pätkän salaojaputkea, joka mahtuu timmisti tuon 110 viemäriputken sisälle. Vaikkei salaojaputki ehkä juuri tuohon tarkoitukseen olekaan tehty, niin tässäkohtaa se sopii kuin nyrkki pe…silmään.

20140308_005Kevyttä survontaa ja siellä istuu. Putkea oli senverran reilu pätkä, että yläpää on jos ei kiinni niin ainakin hyvin lähellä katolla olevaa tulppaa. Kattoniskojen väliin puunpalanen, että putken saa johonkin kiinni ja lopulliset viimeistelyt. Salaojaputki kun ei tietty ihan varsinaisesti ole ilmanvaihtoon tarkoitettu niin päätin kääräistä koko komeuden vielä ilmansulkupaperiin.

20140308_006Nyt ei salaojaputken rei’itys vahingossakaan pääse johtamaan kosteaa ilmaa eristeisiin vaan se menee ulos niinkuin pitääkin. Niinkuin kuvastakin näkyy kiinnitin paperin ihan vaan nitojalla suoraan putken kylkeen, hyvin tuntuu pysyvän. Viimeisenä sitten kiinnitin putken suoraan ruuvaamalla poikkipuuhun. Katolle pitää vielä vaihtaa umpitulpan tilalle joku sateenvarjo, ilmanvaihtohormista kun ei tarvitsisi sataa sisälle, mutta sitä ehtii miettimään myöhemminkin.

Ilmanvaihdon osalta on vielä mietinnässä, että pitäisikö tulevaan laitekomeroon olla vielä erillinen poistoputki, mutta tilankäytöllisesti sitä on hankala saada upotettua mihinkään muualle kuin ihan pinta-asennuksena. Ellei tähänkin ongelmaan ilmaannu yliluonnollista ahaa -elämystä niin ilmanvaihdon osalta nuo kaksi hormia saavat luvan riittää. Tehostetaan ilman liikettä sitten koneellisesti jos muu ei auta.

Tarinan opetus noin kaiken kaikkiaan lienee, että kannattaisi ehkä olla jonkinlainen loppuun asti viety suunnitelma ennenkuin alkaa tekemään. Nyt tuota huonetta kun on rakennettu enemmän ja vähemmän tunteella vain suuret linjat mietittynä niin kevyitä aivopieruja sattuu. Mitään peruuttamatonta ei ole toki vielä tapahtunut mutta ainahan se ylimääräinen työ ja varsinkin jo kerran tehdyn tekeminen uudelleen ottaa aivoon.

Nyt kuitenkin täältä tähän.

Työhuone, viikon uutiset

Vastaa

Hieman koostetta siitä missä ollaan työhuoneen kanssa menossa tälläkertaa kuvien vuorossa. Noita kun on tullut jopa muutamia taas räpsittyä, poislukien tietty eilisen vuorokauden puolella tehdyt hommat, eihän sitä tehdessä ehdi pahemmin kuvaamaan. Räpsitään sitten joskus lisää, nyt kuitenkin koontaa viikon tapahtumista ja hetken päästä pidempi ajatuksenvirta ilmanvaihdosta joka tuli sekin sepittyä tuossa viikonlopun kunniaksi ainakin jollekin mallille.

Kattopaneelien maalaus sai alkunsa. Kerralla ei mahdu maalaamaan kuin muutaman panelin, niin projekti ottaa useamman illan.20140304_001

Maaliksi valikoitui ihan perusvalkoinen siroplast, tarjouksesta 9l reilun 20€. Ihan sairaalanvalkoista kattoa ei kuitenkaan ollut ajatus tehdä ja tuo siroplast itsessään on kohtuu tanakkaa tavaraa niin laimensin sitä vedellä suunnilleen 1:1 suhteessa, maalia vähän enemmän. Tuommoinen 9l pönttö riittää muuten uskomattoman pitkään tuolla tapaa, suunnilleen puolet paneleista on nyt tätä kirjoittaessa maalattu ja maalia on käytetty jotain 5-6 desiä.

Reilusti laimennettu sävy kuitenkin sopii ainakin omaan silmään paremmin kuin ihan peittävä valkoinen.

20140304_002Puukuvio kuultaa nätisti läpi, näyttää melkein kuin valkolakatulta, mutta ei ole sinnepäinkään. Lompakko ja silmä kiittää.

Sähköjäkin tuli reuhdottua, kuten jo kirjoitin. Toinen sähköputki verkkokaapelointia varten tuli tungettua paikoilleen mahdollisimman ahtaasta raosta ja loppupelissä ihan turhaan. Jotkut kuulemma ihan suunnittelevat mitä ovat tekemässä, toiset näköjään purkavat valmista auki että saa paikattua suunnitelmattomuutta.

20140306_004Tuosta pienenpienestä raosta tuli toinen putki tungettua kartanolle. Loppupelissä koko seinän joutui käyttämään vielä auki ilmanvaihdon johdosta, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa.

20140306_005Sähköjä tuli tosiaan vedeltyä, ja seinällä ollut pistorasia poistui käytöstä. Kyprokkiin piirretty katkoviiva merkkaa suunnilleen tulevan katon paikkaa, joten ei tuota rasiaa olisi paikoilleen voinut jättää. Loppupelissä päädyin kuitenkin vetämään tuonkin putken tulevan modulikeskuksen nurkille, kuten kokemus jo nyt osoitti niin sähköputkia ei ole käytännössä koskaan liikaa. Tässäkohtaa tehdessä kustannus oli jotain euron luokkaa, joten ei jää harmittamaan vaikkei tuota putkea ikinä tarvitsisikaan. Ei voi kuin arvailla paljonko ottaisi aivoon jos tuota ei olisi tehnyt ja putkelle tuleekin joskus joku tarve.

20140308_003Tulevan ryhmäkeskuksen nurkille tulee nyt siis 2 sähköputkea ja niiden viereen yksi verkkokaapelointeja varten.

20140308_002Putket tuli merkattua ainakin jossain määrin selkeästi, pitää vielä loppujen sipistelyjen kanssa laittaa vähän paremmat kiinnikkeet ja mahdollisesti merkata putket ihan tarraprintterillä niin ei tarvitse tulevaisuudessa arpoa mikä reikä menee mihinkin päin taloa.20140307_003Kattorakenteiden osalta sain kuin sainkin onteloiden välit kutakuinkin valmiiksi. Paperin kansa pitää puljata vielä vähän siellä ja täällä että noista onteloista saa riittävän tiiviit, mutta puutavara on katossa paikoillaan. Tuohon vielä ilmansulkupaperi, naulausrimat ja sitten voikin alkaa naputtelemaan panelia kiinni.

Ikkunastakin tuli napattua kuva tulevasta toimiston näkymästä. Rouva aloitti pihan haravoinnin näin hiihtolomaviikon kunniaksi, vaikkei se taida kuvasta pahemmin erottua. Ikkunakin pitäisi jonkun pestä, mutta se ei nyt ole ihan korkeimmalla prioriteetilla.

20140307_004

Eilisen päivän ohjelmassa oli sitten seinärungon teko. Siitä ei tullut kuvia vielä napattua, mutta yksi seinä on nyt kutakuinkin rungossaan. Ensitöiksi aamulla piti kipaista lisää lautatavaraa talliin, sen jälkeen meni hetki nenänkaivuussa ja miettiessä miten se runko toteutetaan. Sitten kun lopulta pääsin itseni kanssa yksimielisyyteen siitä mikä on toimiva tapa tehdä seinärunko niin mutka talliin sahaamaan soppelin mittaisia kakkosnelosen pätkiä.

Siinäkohtaa kun tuota runkoa pääsi tekemään niin ei paljon kuvaaminen pyörinyt mielessä. Runkonaulain karvattomaan käteen ja takomaan. Valmista tuli samaa kyytiä kun paidanselkämys kastui ja mieliala koheni kummasti kun lopultakin huoneen eristäminen alkaa näyttää ihan konkreettiselta vaihtoehdolta jonkin kaukaisen haaveilun sijasta. Kuvia tuosta kötösteestä tulee sitten joskus kun sattuu olemaan kamera(puhelin) lapasessa oikeaan aikaan.

Jotain sitä on kuitenkin tälläkin viikolla tapahtunut, nyt mainostauko, ohjelma jatkuu hetken kuluttua dokumentaarilla ilmahormien sielunelämästä.

Sähköä elämään

Vastaa

Tulipa tolskattua taas työhuonetta pari tuntia eteenpäin. Mitään kovin näkyvää ei tapahtunut ja kuviakaan ei pahemmin tullut räpsittyä. Mitäpä tuota toisaalta kuvaamaankaan, kun muutosta on senverran että lattialla on parin metrin mato sähköjohtoa.

Lähtökohtahan siis oli, että vinttiin meni vanhaa keskuspölynimuria varten yksi sähköputki ja siinä 1kpl 16A sulake. Vinttikomeroon pitää kuitenkin saada 10A sähkölämmitykselle ja 2x10A pistorasioille. Tietotekniikka kun vie sähköä, niin yksi 10A jää vähän niille rajoille. Lisäksi samalla kun alkaa tekemään, niin samalla vaivalla vetäisee johtoa vähän enemmän. Ajatus kun on yläkertaan tehdä vielä toinenkin huone jossain kohtaa, niin nyt samalla vedolla saadaan yläkertaan senverran syöttöä, ettei tarvitse murehtia ampeereiden riittävyyttä.

Ajatus oli alunperin hyötykäyttää tuo pölynimurin syöttöä varten oleva sähköputki ja vetää sinne 5×2,5mm² johtimet ja lisätä alakerran tauluun pari 16A sulaketta. Haaveeksi jäi, tuo alakerran taulu kun on aivan totaalisen täynnä, sinne ei mahdu yhtään mitään lisää, vaikka taulun julkisivu muuta antaakin ymmärtää. Noh, ulkoseinässä on varsinaiset pääsulakkeet ja syötöt taloon ja talliin. Kevyen pohdinnan jälkeen tempaistiin tuo 5×2.5 MMJ ulkoseinää pitkin ylös ja sisälle keskuspölärin poistoputken reikään tökätystä sähköputkesta. Pitää vielä käyttää tuulilevyjä auki ja tökätä toinen putki tuonne rinnalle, ajatus kun oli käyttää tuota jo asennettua putkea verkkokaapelointiin, mutta se putki uhrattiin nyt sähköjohdolle.

Seuraavaksi tuohon perään laitetaan sitten pieni ryhmäkeskus ja 10A sulakkeita, joiden perään laitellaan sitten lämmitystä ja pistorasioita. Valaistus jää olemassaolevan syötön perään joka tulee viereisen huoneen puolelta.

Vanha pistorasia kytkettiin irti ja johtimet nykäistiin kokonaan pois. Varsinaiseen päätauluun kun ei mahdu enempää tavaraa, niin tuo putki jää nyt kokonaan jouten. Putken pääkin päättyy (ainakin tällähetkellä) tulevan katon alle piiloon, joten eipä siihen kummoisia kytkentöjä tehdä. Poisvedetyt johtimet tuoksuivat nätisti sanoen viikon vanhoille kalsareille, kiitos siitä kuuluu kondenssivedelle. Toinen pää kun on ollut tuolla vinttikamarissa ilman lämmityksiä ja toinen pää sähkötaulun kupeessa, joten putkeen on kondensoitunut vettä. Jos joku haluaa simuloida tuoksua kotosalla niin se on helppo homma. Sullo jotain kosteaa tiiviiseen muovipurkkiin ja jätä 10 vuodeksi paikoilleen.

Siitä se projekti etenee, todellakin pikkuhiljaa. Onneksi on kerrankin palvelut lähellä, lähimpään sähköalan yritykseen kun on matkaa ihan kirjaimellisesti kivenheitto. Pitää vaan varoa ettei nakkaa naapurin ikkunasta läpi.

Tuulilevyjumppa viimeinkin valmiina, huoneen mataluus alkaa hahmottua

Vastaa

Lauantai ja sunnuntai tuli taas vietettyä nikkaroinnin merkeissä. Kiitokset jälleen apukäsille, porukassa tekeminen on paitsi huomattavasti mukavampaa niin myös ihan hemmetin paljon nopeampaa.

Halteksin kanssa pölystely on nyt lopultakin ohi ja tuulensuojalevyt ovat nyt paikoillaan.

20140301_002

Seinä ovesta vasemmalle

Viimeinen palanen levystä tuli napattua ikkunan yläpuolelle paraatipaikalle

20140302_004Puuttuneiden seinäpalojen lisäksi kattoon piti laittaa siivut lisää levyä että tuuliohjaimena toimivan levyn reuna nousee riittävän korkealle tulevan villan yläpuolelle jolloin ilma saadaan vaihtumaan ja kosteus poistumaan.

20140302_002Kovin paljoa tuonne harjan ja tuuliohjureiden väliin ei jää hengitystilaa, mutta jotain nyt kuitenkin. Villan pinta tullee kutakuinkin oikealla näkyvän lankun puoliväliin ja tuulilevyjen yläreunasta on parikymmentä senttiä harjaan. Ahtaalle menee, mutta saa luvan riittää.

Ahtaan puoleiseksi menee nuo sivuille tulevat komerotkin, mitat alkavat hahmottua ihan konkreettisesti kun kattoon alkoi napsimaan ilmasulkupaperia (Ekovillan X5, suosittelen). Eristevahvuuttahan tuonne kattoon tulee 300 milliä. Suositus olisi 400, mutta kun ei mahdu niin ei mahdu, minkäs teet.

Sillävälin kun hipistelin viimeiset tuulilevyt paikoilleen niin kaveri käväisi tallin puolella leikkomassa laudasta tasan 300 millisiä pätkiä ja siihen vielä lisäksi vähän leveämmät siivut ilmansulkupaperista. Sitten paperit nitojalla kiinni kattoniskoihin.

20140302_005

Paperin kylkeen sitten määrämittaiset palikat. Ilmansulkupaperin tarkoituksena on tehdä maltillisen kokoiset ontelot kattoon, jolloin villan puhallus onnistuu varmasti. Jos noita onteloita ei tekisi niin puhallusvilla ei täytä joka koloa tasaisesti ja eristyksestä ei tule niin hyvä kuin olisi suotavaa.

20140302_007Tuon jälkeen alkoikin viikonloppu olla lusittuna ja mitään ihmeempää ei enää sunnuntaihin mennessä saanut aikaiseksi. Vielä toinen kuva samasta kohteesta vähän eri vinkkelistä:

20140302_008Tänään sitten mittailin, tuumailin, tarkistelin ja kummastelin että mahtaako katto olla edes auttavasti suorassa. Ihme kyllä heittoa ei ole pääsääntöisesti kuin muutamia millejä, niiden korjaaminen varsinkin tuolla komeron puolella menee jo vähän turhan paljon hipistelyksi, ei ne muutkaan pinnat tässä talossa ihan laserisuorassa enää ole (jos ovat koskaan ollutkaan, en tiedä).

Sitten kun mittailut oli suoritettu niin huitaisin tuonne vasemman puolen varastotilaan kakkoskakkoset kiinni lautoihin. Tuohon 2x2een tulee sitten poikittain vielä naulausrimat ja niiden päälle sittten lopulta paneli (paitsi ehkä tuonne komeroon kyprokkia). Sitä ennen pitäisi kuitenkin tehdä pystyt kyprokkia varten, vetää sähköputket, pistää eristettä ja tehdä vähän jotain muuta pientä.

Tuolla vinttikomerossa alkaa kuitenkin tapahtua muutakin kuin näkyvää muutosta. Viikonloppuna tuli bongattua muutama kärpänen ja tänään tehdessä tuli ihan rehellisesti hiki. Tuulensuojalevyt toimivat jonkinasteisena eristeenä ja kilowatti halogeenejä lämmittää huoneen kohtuu ripeästi johonkin perstuntumalta arveltuna 10 asteen nurkille.

Nyt kuitenkin täältä tähän ja jatkuu seuraavassa numerossa.

Työhuone, työtapaturma vol1

Vastaa

Tänään taas viikonlopun kunniaksi ehdin viettää päivän vintissä tehden työhuonetta. Kovin paljon homma ei edennyt, mutta jotain kuitenkin. Artikkelikuvassa näkyy suurin piirtein mitä tuli saatua aikaiseksi.

20140222_006

Keskuspölynimurin putkiston osista sovellettu viemäriputkisto sai varmistuksen niskaansa. Eli samaa sikaliimaa, jota käytettiin katon läpiviennissä ja vanhan läpiviennin tukkimisessa. Kumihanskat, saippuavettä ja liimaprässi aseistuksena homma oli noin 10 minuutissa ohi. Nyt ei tarvitse murehtia tuonkaan liitoksen vedenpitävyyttä, vaikka liki 100% varmuudella liitos olisi pitänyt ilmankin liiman kanssa sotkemista.

Toisen puolen tuulensuojan lisäksi sain lopultakin entisen viemäriputken piiloon. Ajatus oli normaalilla pistosahalla nätisti sahata putki poikki ja laittaa levyt päälle, mutta kun raotin puoliväliin sahattua putkea suunnan varmistamiseksi niin suunnitelma jäi vähän puolitiehen.

20140222_004Katosta pilkistänyt tumppi kun päätti hajota noin sadaksi eri palaseksi, suurin osa näkyy ylläolevassa kuvassa. Loput sirpaleet veistin siististi sahan ja kirveen avulla suurinpiirtein sisäkaton tasalle, jonka jälkeen tuulensuojalevyä päälle.
20140222_003Lopputulemana vanhan putkenpään sain kuitenkin levytettyä, henkinen työvoitto saatiin jossain määrin päätökseen. Vanha hormi on tietty vielä katolla, mutta sen vuoro on sitten keväämmällä.

Viimeistä tuulensuojalevyä naputellessa tuli eteen tämän remontin ensimmäinen työtapaturmakin.

20140222_010Tikkailla keikkuessa naputtelin tuulilevyjä kakkosnelosen pätkällä ja vasaralla perille asti. Siinä onnistuin senverran sohlaamaan, että napautin vasaralla kohtuu tukevan iskun pikkusormen kynnen juureen. Voin muuten sanoa että käy kipeää.

Toimenpiteet tällaisen sattuessa ovat seuraavat:

  1. Heitä kaikki käsissä olevat tavarat lattialle, mielellään kohtuullisen voiman kanssa
  2. Kiroa kuin porolappalainen
  3. Potki muutaman kerran seinähirsiä tmv. tukevaa (ei kuitenkaan tukevaa talkookaveria)
  4. Kiroa lisää
  5. Naputtele viimeinen levynsiivu paikoilleen
  6. Käy itkemässä vaimolle että sormeen tuli pipi
  7. Lompsi talliin ja sytytä matkalla tupakka
  8. Talliin päästyäsi ota tukeva siivu viskipullosta

Tästäkin takaiskusta huolimatta päivä on oletettavasti vielä huomennakin ja muutaman saunanjälkeisen oluen jälkeen pieni kivistys ei haittaa enää yhtään niin paljon.

Jos jotain hyvää tilanteesta haluaa hakea, niin samoilla tikkailla on tullut keikuttua runkonaulaimen ja kirveen kanssa. Näistä tuo vasara lienee vähiten vaarallisin kapine millä lyödä sormeensa.

Paskanhaju kartanolle, lopultakin

Vastaa

Nyt lopultakin eilen osui aikataulutukset ja sunmuut kohdalleen että tuon viemäriputken ongelman sai ratkaistua. Nyt menee taas viemärin sulotuoksut torpasta ulos asti sulostuttamaan muutakin naapurustoa. Pientä hipistelyä jäi vielä tehtäväksi, mutta tänään sain osan paikattua vaikka remontteeraus noin muuten menikin vähän nenänkaivuulinjalle.

Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, niin asennus ei ole vielä ihan lopullisessa muodossaan. Katolle tulee vielä n. 80 senttiä lisää putkea ja siihen ympärille koristeeksi peltikuoret. Tuo harmaa putkentumppi kun ei ole esteettisesti niin nätti. Tuohon on kuitenkin hyvä jatkaa, kuvissakin näkyvästä lumisateesta huolimatta.

Sisäpuolella viemäröinti vedettiin 110 putken sijaan 50 putkella. Pikaisesti vilkaistuna tilaan ei tullutkaan 50mm putkea, vaan hormi oli 75 millistä, joten siihen jouduttiin tekemään kevyt sovite. Sovite löytyi keskuspölynimurin putkistosta ja nuo liitokset pitääkin vielä varulta liimailla umpeen niin ei vahingossakaan pääse vuotamaan. Putkessa nyt jokatapauksessa menee kuitenkin pelkkää ilmaa ja putkeen osuvaa sadevettä, joten mistään erikoisen korkeista vaatimuksista ei putken suhteen puhuta.

Keskuspölärin putkista sovellettu supiste 75->50

Keskuspölärin putkista sovellettu supiste 75->50

Sisäpuolella noin muuten putkenveto oli hyvin suoraviivaista, muhviin liukasteeksi saippuaa ja putkea toisen perään. Katosta läpimeno hoidettiin erillisellä 50mm putkella ja riittävällä määrällä sikaa. Kulmien kanssa laskeskellessa tuli tietty aivopieru, ja kaupasta olisi pitänyt ostaa yksi 30 asteen kulma lisää. Pölärin putkistosta kannibalisoitu osa kuitenkin korvasi puutteen ja putkisto istui kohtuullisen nätisti paikoillaan pelkkien liitosten varassa.

DSCN0629

Paikallaanpysyminen kuitenkin varmistettiin ihan putkikiinnikkeillä ja pieni heitto asennuspaikassa paikattiin kevyellä putkein väännätyksellä. Loppupelissä linja katosta läpi ja liimaamaan.

DSCN0631

Hyvä tuli, vaikka itse sanonkin. Talkooväelle taas suuret kiitokset, saunotaan ja nautitaan ehkä olut tai kaksi kyytipojaksi viimeistään tuon huoneen harjakaisissa. Liimat jätettiin kahden 500W työmaahalogeenin hellään hyväilyyn lämmittelemään, vaikka enemmän asiasta tietävä taho kertoikin että tuo liima ei sinänsä pakkasesta tiedä mitään ja keli on pysytellyt ihan ronskisti plussalla.

Tänään sitten kävin tulppaamassa vanhan läpiviennin katolta päin. Kävi vähän niinkuin leevien laulussa, sitä ei meinaan usko neekerikään mikä helvetin haloo siitä syntyä voi kun ostaa vääränkokoisen tulpan putken päähän.

DSCN0624

Tuo kuvassa hupun päässä näkyvä valkoinen klöntti ei siis ole lumisadetta vaan alkujaan punainen, muka 110 putkeen ostettu tulppa. Joko putki on jotain muuta kuin 110ä (todennäköisempää) tai sitten tulppa oli tehty jollekin aivan muulle koolle kuin olisi pitänyt. Minä tietty reippaana poikana sen kummemmin varmistelematta lääräsin sikaa tulpan kylkeen ja aloin asettelemaan tulppaa paikoilleen. Eihän se sinne mennyt, ei vaikka miten itki ja potki. Loppupelissä tyydyin veistämään palikasta muutaman siivun mattopuukolla irti ja tunkemaan sen niin syvälle kuin se paljain käsin suostui menemään. Lisää sikaa ympärille ja melkein hyvä tuli. Sinänsähän tuo ei tuolta mihinkään näy, ja tuo hormi häipyy (toivottavasti) ensikesänä muutenkin romulaariin ja tilalle tulee ihan ehjää kattopeltiä.

Kuvat on mitä on, katolla häärätessä kun alkoi hämärtää eikä tuo meidän digijärkkäri oikein mahdu maastopuvun taskuun, mutta noihin on nyt lukijakunnalla tyytyminen.