Sitten se itse muutto. Kokonaisuudessaanhan tuo projekti otti pari viikkoa, mutta itse tekninen muutto otti käytännössä 3 päivää. Torstaina ajelin jälkikasvun mummolaan huolehdittavaksi, tullessa nappasin yhden talkoolaisen kyytiin ja palatessa haettiin alle vähän farmariväyrystä isompaa kalustoa. Perjantaina sitten aamusta laatikkovuoret autoon, loppusiivoukset (joista iso kiitos ja kumarrus tuonne paremman puolikkaan suuntaan) ja paikallisen pikaruokaravintolan kautta tienpäälle. Perille päästyä sitten auto tyhjäksi ja talo täyteen laatikkopinoja. Perjantain mittaan ja lauantaina sitten mökki sellaiseen kuntoon että voi alkaa asua ja sunnuntaina aamupäivästä perilliset mummolasta uuteen kotiin.
Jokainen joka on joskus muuttanut tietää noin suunnilleen miltä se hupi näyttää, mutta kuvat on tietty aina kivoja:
Perjantai-aamuna sitten tilanne näytti artikkelin pääkuvan mukaiselta laatikko- ja tavaravuorelta meidän 88 neliön vuokraluukussa. Aamukahvien jälkeen muuttoauto ovenpieleen.
Muuttoauton kanssa kävi itseasiassa ”hauska” episodi. Kuten allekirjoittaneella tapana on, niin asioita tulee järjesteltyä jossain määrin hyvin etukäteen. Muuttoauton vuokraus oli siis sovittu hyvissä ajoin ja ajatus oli noutaa auto alle torstaina samalla reissulla kun pienet ihmiset viedään pois laatikkorumban jaloista. Noh, hommahan levisi käsiin komeasti keskiviikkona kun soitin auton vuokraajalle sopiakseni tarkemmat detailit noudosta, autovuokran maksusta ja sunmuusta asiaankuuluvasta. Selvisi, että se *sensuroitu* kärry on niin jäässä ettei se liiku ennenkuin juhannuksena, jos silloinkaan. Tässäkohtaa tilanne on siis se, että eletään keskiviikko-iltapäivää, kämppä on sullottu enemmän tai vähemmän hienosti laatikoihin ja perjantaina pitäisi luovuttaa vuokraluukun avaimet seuraavalle asujalle. Pienen puhaltelun ja jokusen kirosanan jälkeen sitten pikasuunnitelmana nettikone.com auki, hakukriteereiksi umpikoppiset kuorma-autot pohjois-pohjanmaalta ja käymään listaa läpi että löytyisikö joku halukas joka vuokraisi myynnissä olevaa autoaan. Tämä vaihtoehto veti jopa yllättävän hyvin, ensimmäisellä yrittämällä tärppäsi tyylikkäillä teippauksilla varustettu kiesi, joka oli vieläpä suurempi kuin ensimmäisenä sovittu tapaus. Lisäbonuksena auton myyjä vieläpä kävi ajamassa kuorman varsin kohtuullista korvausta vastaan ovelle asti. SI-järejstelmän mukainen iso kiitos auton omistajalle aikansa uhraamisesta muuttojumaluuksien alttarille!
Noh, takaisin asiaan, aamulla joskus n. klo 9 aloitettiin pieni laatikkorumba, joka jatkui Oulussa noin 13 nurkille siivouksineen. Valmiiksi pakattujen tavaroiden lisäksi irtonaista romua oli edelleen ihan uskomattoman paljon, vaikka sitä kuinka yritti pakata etukäteen mahdollisimman paljon. Samaten ”kaikkia loppuja” sipistelyjä tehdessä meni aikaa arvaamattoman paljon. Lamppujen irroittelut, pyörien kaivaminen varastosta, siivoilut ja sunmuut söivät aikataulusta vähintään tunnin, todennäköisesti enemmän, vaikka lamppujakin jätettiin kattoon ainoastaan välttämättömät.
Talon päässä sitten tilanne näytti pian aikalailla samalta kuin lähtöpäässäkin. Yläkerran kamarin nurkkaan kertyi jopa siistihkö pino tavaraa, alakerran valtasi hyvin nopeasti aika hallitsemattomalta näyttänyt kaaos KAIKEN tavaran kanssa.
Auton purku onnistui reilussa puolessa tunnissa, kiitos runsaahkon talkooväen ja isomman asunnon johon laatikkovuoret sai kannettua kohtuullisen vaivattomasti. Kun auto saatiin tyhjättyä niin kuormurikuskille kiitokset ja kädenheilutukset, yksi talkoolainen hakemaan paikalliselta karvakädeltä pitsaa ja marketista talkoojuomaa janoisille tavaroidenkantajille.
Illan mittaan naisväki keskittyi lähinnä keittiön astioiden yms purkuun armaan vaimoni johdolla, miesporukka nosteli sänkyjä yms suurempia huonekaluja noin suunnilleen omille paikoilleen, ripusti valaisimia ja keskittyi lähinnä kaaoksen haltuunsaantiin. Illan mittaan leivinuuniin laitettiin jo tulet ja saunakin ehdittiin lämmittämään. 
Sunnuntai-iltaan mennessä makuuhuone (väliaikainen sellainen, tästä lisää myöhemmin) ja ruokailutila näyttivät jo aivan asumiskelpoisilta.
Yhteenvetona voisin antaa muutolle arvosanaksi 8,5/10. Puuttuvat pisteet oikeiden muuttolaatikkojen puutteesta (banaanilaatikko ei ole sama asia kuin kunnon muovinen loota) ja Oulun pään aikataulutuksen venymisestä hieman yli ajatellun.
Tallista kourallinen remonttiprojektin jäljiltä ilmaantuneita puutikkuja ja kyytiin ja pieni pyromaani sisälläni hymyillen kohti ”nuotio”paikkaa. Laatikothan ovat, kuten kuvastakin näkyy, lievästi sanoen märkiä, ja noin ylipäätään jos joku joskus on luullut että pahvi palaa, niin voin sanoa että se ei muuten pala, oli se märkää eli ei.
Noh, halkovajan takaa löytyi läjä jotain koivurisukkoa, joten niitä ja märkää pahvia sekaisin niin homma lähti kuitenkin etenemään. Juniori-osasto auttoi metsäalueen siivoamisella, nuotioon kertyi kohtuullinen keko pieniä ja isompia tikkuja rumentamasta metsämaisemaa.
Parin tunnin jälkeen jäljellä oli enää muutama laatikko. Hanskoja ei vielä tässäkohtaa lyöty tiskiin, mutta kuvaaminen on talvirukkaset kourassa hieman hankalaa. Loput laatikot tuli nakottua enemmän tai vähemmän kokonaisena hiillokselle kun vellikello kutsui ruokapöytään.
