Taas on tovi jos toinenkin aikaa vierähtänyt edellisestä raapustelusta, mutta varsinaisesti jouten tässä ei ole ehtinyt olemaan. Onneksi sentään syksy alkaa tulla niin pihatouhut jäävät hetkeksi tauolle. Mutta asiaan, naputellaan toisessa postissa enemmän muita tapahtumia.

Edellisen raapustelun kanssahan jäätiin tilanteeseen että mökki oli peltikattoon asti tehty. Sen jälkeen lähdettiinkin kesälomille ja nyt pakkasten tultua onkin hyvä katsoa taaksepäin ja todeta että jotain on työkiireiden ohessa saatu aikaankin.

Kesälomareissulta jäi peräkonttiin appiukon terassiprojektin jämiä senverran että niistä saatiin leikkimökkiinkin terassilaudat.

Ensitöiksi muutama poikkipuu pitämään terassilaudat paikoillaan. Kuten kuvassakin näkyy niin terassin alle nakkasin palasen kasvihuoneprojektista jäänyttä AIV-muovia. Ei pääse ruoho kasvamaan terassista läpi. Palanen on senverran pieni, ettei veden läpäisyn tms kanssa tullut sen kummemmin murehdittua. Kaato on suunnilleen järkevä, aika näyttää miten hyvin tuo mitään pitää, mutta onpahan nyt tyhjää parempi.

Jämäpaloista kun tekee, niin homman joutui tietty tekemään paloista. Kahdesta palasta tarkalleenottaen. Kuvassakin näkyy jo appiukon projektissa hyväksi todettu rakotulkki. Eli laudanpätkään parilla naulalla kiinni muutama vanerilappu, tulee tasaisia 6 millin välejä.

Akkupora, ruuveja, rakotulkki ja hyvä tuli. Nurkkapystyt vielä koteloidaan jollain tavalla jossain vaiheessa (tätä kirjoittaessa vielä auki) ja seinän ja pystyn väliin tehdään jonkinlainen koristeaita. Terassia on ajatus jatkaa patioksi ensikesän puolella, mutta siitä lisää sitten kun se on ajankohtaista.Mökkiprojekti jatkui oven rungolla. Kakkoskakkoselle vähän käsihöylää ja jiirisirkkeliä, makita ja pitkiä ruuveja kouraan ja raamit nippuun. Kun ristimitta oli saatu kohdalleen niin lisäsin vielä nurkkiin kuvissakin näkyvät vinotuet.

Seuraava kohta rakentelussa oli sitten karmit. Itse ovi kun ei tässäkohtaa painanut vielä paljon mitään niin karmien tekeminen ja sovittelu ei vaatinut kovin suuria hikoiluita. Karmit näppäsin läjään ihan tavan karvalaudasta. Siloittelin pinnat käsihöylällä ja kavensin 12 senttistä lautaa sopivampaan kokoon ihan kuviosahalla. Jossain kohtaa projektia alkoi tuntumaan siltä että tallin varustuksesta puuttuu kipeästi sekä oiko/tasohöylä että pöytäsirkkeli, mutta tämän projektin kanssa ei ns. perse kestänyt moisia hankintoja. Kohtuullisen kelvollista jälkeä noillakin kaluilla sai, ei siinä.

Karmien valmistumisen jälkeen sitten oveen muutamia tukia lisää ja kaverilta omaa vähän isompi ja pienempitoleranssinen jiirisirkkeli lainaan. Olen jopa ihan tyytyväinen oven ulkonäköön. Panelointi oli sinänsä ihan suoraviivainen temppu, sirkkeli 45 asteen kulmaan ja panelia pätkiksi. Tein sahaamisen ja kiinnittämisen yhtäaikaa, jolloin pätkiä sai mitottua samaa tahtia kun nurkkaa lähestyessä mitta lyheni. Panelit on napsittu oven runkoon kiinni viimeistelynaulaimella.

Mitä tuohon itse runkoon tulee niin kyprokkiruuvit lunastivat jälleen paikkaansa. Eli ne perinteiset mustat kohtuu harvakierteiset ruuvit. Pitävät puussa oikein hyvin ja ovat halpoja. Niitä pitää olla aina tallin varustuksena. Työhuoneprojektiin hankittuja ruuveja on tullut käytettyä vähän joka projektin kanssa, mutta onneksi noita myydään 1000 kappaleen laatikoissa.

Paneloinnin jälkeen ovi sai maalit pintaan. Oviprojektin kanssa samaan aikaan tuli puhkottua ikkunoille reiät paneliseinään. Ikkunat tulivat suoraan seinäpystyjen väliin, joten ainoastaan korkeusmitta piti olla suunnilleen sinne päin. 13 millin terä akkukoneeseen, seinään reikä ja kuviosaha laulamaan. Kun tarvittavat reiät oli puhkottu, niin koko mökki sai pari kerrosta maalia pintaan.

Maaliksi valikoitui lähinnä hintalapun perusteella kuvan mukainen ämpäri. Tuosta ehkä puolet meni leikkimökkiin, mutta sävy valittiin samaksi talon sävyn kanssa, jolloin mökki istuu istuu nätisti muuhun pihaan ja toisaalta maalinjämät voi sitten käyttää talon paikkamaalailuihin.

Maalaaminen itsessään ei ole mitään kovin suurta rakettitiedettä, mutta se ainakin tuli huomattua että jos meinaa maalata jotain leikkimökkiä isompaa niin kunnon pensseleihin kannattaa sijoittaa. Samaten maalin annostelu pienempiin ämpäreihin kannattaa tehdä ihan kunnon työkaluilla. Mitään oikein kunnollista kapinetta ei ollut käsillä, joten improvisoin kauhan tyhjästä limsapullosta, mutta parin euron sijoitus vaikkapa äyskäriin ei olisi haitannut. Varsinaisena maalausämpärinä toimi erittäin hyvin partaäijä-ämpäri (se jugurtti). Nuo ämpärit ovat muutenkin hyvä vähän kaikkeen mahdolliseen, parempi puolisko on mättänyt semmoisiin marjoja ja mitälie, minä olen käyttänyt niitä tallissa paljon tärkeämpiin hommiin, kuten sekalaisten ruvien säilytykseen.

Kun mökki oli saatu maalattua niin ovi soviteltiin kaverin kanssa paikoilleen. Karmit eivät enää asennuksen jälkeen olleet ihan täydellisesti paikoillaan, mutta kohtuullisen askartelun jälkeen ovi istui kuitenkin paikoilleen. Sen kummempaa lukitusmekanismia ovessa ei ainakaan toistaiseksi ole. Ensihätään estin tuulta rikkomasta ovea tai saranoita ihan magneetilla. Nurkkin on kertynyt vanhoja kiintolevyjä ns. tarpeeksi paljon, niistä löytyy mm. kohtuu voimakkaita magneetteja kaikenlaiseen. Magneetti ruuveilla karmeihin ja oveen reilunkokoinen rikka ruuvilla kiinni, riittää toistaiseksi.

Ovi pitää tietty jostain saada aukikin. Kyselin esikoiselta että minkälainen kahva olisi kiva ja hetken aikaa tutkittuaan kaikkia kahvoja ja vetimiä mitä sisältä löytyy päätös oli että keittiön laatikoiden vetimet on kivan mallisia. Eikai siinä sitten, sellainen pitää saada.

Ensiksi kahvan karkea hahmotelma kakkosnelosen kylkeen timpurin kynällä, karkea muotoonleikkaus kuviosahalla ja palanen irti. Tämän jälkeen sitten kikkakuutosia, joita ei äiti hyväksy, eli kuviosaha katolleen ruuvipenkkiin ja työstämään lisää (vannesahakin olisi kiva olla tallissa). Sitten kun sahaus oli saatu kutakuinkin kohdalleen niin tein vielä muodon viimeistelyä jyrsinpöydässä (semmoinen tallista sentään löytyy). Lopuksi hiekkapaperia ja pari pätkää vanhasta haravan varresta. Tapit on ruuvattu kiinni läpi ja ruuvinkannat on paikattu ihan perus yleistasoitteella.

Tämän jälkeen kamera on sitten jäänyt keräämään pölyä tekemisen tieltä. Ikkunan pokat tein kaverilta käsiinjääneestä materiaalista. Värkki oli ihan höylättyä kakkoskakkosta, josta oli ajettu reilu neljännes sirkkelillä pois, jolloin puusta oli jäänyt L-mallinen profiili. Profiilista sitten kaappasirkkelillä sopivia pätkiä ja nurkat kiinni toisiinsa purriliimalla ja viimeistelynaulaimella. Toivonmukaan kestää.

Ikkunalasit kävin dyykkaamassa siskon kaverin remonttityömaalta. Lasileikkurina arvelin käyttää prismasta halvalla saatua n. 3€ leikkuria. Kokemuksen ja kirosanojen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että tuommoisella hinnat-alkaen leikkurilla ei tee hevon hel**iä. Parin epäonnistumisen kanssa sain yhden lasin leikottua, joka sekin halkesi leikkurin jäljiltä jääneisiin pieniin murtumiin asentaessa, eli mökissä on nyt yksi valmiiksi rikkinäinen ikkuna. En viitsinyt alkaa vaihtamaan lasia läjäämisen jälkeen, tyydyin vain kiroilemaan hartaasti.

Ikkunaprojektin tiimellyksessä tuli toinen projekti päälle kotopuolessa. Sinne piti asentaa vessaan uusi ikkuna kun edellinen oli ikkunan hikoilun myötä lahonnut senverran pahasti ettei ns. valtaistuimella asiointi syksyn viilenevissä keleissä ollut oikein miellyttävää. Arvelin, etten edes yritä alkaa ihan ”oikeaan” projektiin tuon pilipalileikkurin kanssa ja lompsin paikalliseen työkalu, maatalous- ja rakennustarvikeliikkeeseen ja ostin kylän kalleimman (ainoan) lasiveitsen. 13€ sijoitus jokran veitseen oli joka sentin väärti, vaikkei tuokaan ihan täysin ongelmitta pure lahoituksena saatuihin kasari-ikkunoihin (ilmeisesti jotain senaikaista lämpölasia tms koska lasi on kohtuu paksua) niin jälki on kuitenkin ihan toista kuin parin euron rimpulalla. Työkaluihin kannattaa sijoittaa.

Kunnon lasiveitsellä varustautuneena loputkin leikkimökin ikkunoista sai kohtuullisella kiroilulla läjään ja pokat valmistuivat parissa illassa kunhan liimat ja maalit sai kuivumaan. Pokia läjätessä tuli (jälleen) kiroiltua purriliiman parasta ominaisuutta, eli turpoamista. Se värkki nimittäin tulee saumasta kuin saumasta ulos vaikka mitä tekisi ja valumien irrottaminen on hemmetin työlästä hommaa, ainakin jos sitä yrittää tehdä mattopuukolla, taltalla ja hiomapaperilla. Homma helpottuu merkittävästi kun tempaisee rälläkkään lamellilaikan ja hioo ylimääräiset moskat pois sillä. Tarkkana tuon kanssa saa tosin olla.

Lopulta kun ikkunat sai läjättyä niin tälläsin seinäpystyjen väliin pätkät kakkoskakkosta vaakaan ja kavensin asennusreikiä sopivaksi sahatulla ja höylätyllä laudalla, jolloin karmeista sai kohtuullisen hyvin istuvat, ainakin suurimmalta osin. Avattavat ikkunat jäivät vielä tulevan kesän projektiksi, vetelin pokat suoraan kiinni karmeihin kyprokkiruuveilla. Hienostellaan sitten toisella kertaa.

Jossain kohtaa maalailuiden ja ikkunakiroamisten välissä nappasin mökkiin reunalaudatkin paikoilleen sekä nurkkiin että oven ympärille. Karvalaudasta sopivat palaset valmiiksi sirkkelillä, valkoista maalia pintaan ja kourallinen lankanauloja taskuun.

Tätä kirjoittaessa mökistä puuttuu vielä ikkunoiden reunalaudat, päätykolmion koristelu, terassitolppien kotelointi ja siihen liittyvät koristelaudat ja mikä tärkeintä, sisustus. Aika on kuitenkin palanut kohtuu tehokkaasti kaikkeen mahdolliseen muuhun kuin työhuoneeseen tai leikkimökkiin. Muista projekteista kuitenkin erikseen seuraavissa horinoissa.

Jossain kohtaa pitää päivittää kuvamateriaaliakin leikkimökin nykytilasta, mutta nyt näihin kuviin ja tunnelmiin.

 

Kuten tuo parempi puolisko jo ehti vinkkaamaan niin kesän projektina on tullut väsättyä leikkimökkiä. Projekti aloitettiin jo jokunen viikko sitten kun kaverin pihaan sattui päätymään nippu joutilasta ulkovuoripanelia. Runkoa varten kävin varastamassa kakkoskakkosta, lattiarunko tehtiin kakkosnelosesta. Elementit läjättiin ensin kaverin pihamaalla, sieltä kun löytyi panelipinon lisäksi kunnon sirkkelipöytä ja muuta tarpeeseen sopivaa rekvisiittaa.

Lainateknolla ensin rakennustarvikkeet omasta pihasta kilometrin päähän pelipaikalle. Siellä tuli sitten enemmän tehtyä kuin kuvattua, mutta jokunen räpsy kuitenkin tarttui kameraankin.

Allekirjoittanut alkoi päästämään runkovärkkejä sopiviksi paloiksi. Siinäkohtaa kun runkopuut oli katkottu valmiiksi seuraavalla työpisteellä oli jo melkein yksi seinä läjässä.

Tämän jälkeen homma olikin sitten varsin suoraviivaista, seinäelementti kun mitoitettiin panelin mukaan niin paneleita ei tarvinnut katkoa. Ikkunat ja muut hienostelut seinään tehdään jälkeenpäin, joten runko ensin naulaimella nippuun ja sen jälkeen panelia pintaan.

Toinen sivuseinä valmistui 8 minuutissa, ensimmäinen otti vähän pidempään. Tästä kuvasta n. puoli tuntia myöhemmin tilanne näytti sitten tältä:

Tässä välissä piti käydä hakemassa lisää puutavaraa, mutta 2,5 tuntia myöhemmin projektipaikalle oli ilmestynyt jokunen kattotuoli ja lattiarunko (ei kuvassa).

Illan aikana tuli tehokasta työaikaa jotakuinkin nelisen tuntia, mukaanlukien noin tunnin keikka tarvikkeiden haussa. Seuraavana päivänä elementit sitten kelkottiin traktorin kärryssä asennuskohteeseen.

Kotipihassa sitten homma aloitettiin perustuksista. Edellisillä omistajilla on tuolla kohtaa ollut koirankoppi, joten nurmikkoa ei pahemmin tarvinnut kuoria alta pois. Perustus tehtiin käytännössä suoraan nurmikolle ja hiekkapohjalle, prismasta halvimpia betonilaattoja pari tusinaa konttiin ja lapion kanssa asettelemaan.

Perustus paikoillaan.

Ja ainakin hetkellisesti jopa suorassa. Tämän jälkeen lattiarunko paikoilleen, runkoon vanerilattia kiinni ja seinäelementit ympärille.

Elementit vedeltiin kiinni lattiarunkoon ja toisiinsa 120×5 ruuveilla, tukevasti tuntuu olevan pystyssä. Seinien jälkeen sitten kattotuolit seinien päälle.

Kiinnitysmetodina sama kuin seinäelementtienkin kanssa, eli akkupora ja pitkiä ruuveja. Jokainen niska tuli loppupelissä pistettyä ensin päältä yhdellä ja vähän myöhemmin alapuolelta vielä kahdella ruuvilla kiinni seinään. Yhdelläkin ruuvilla tuolit pysyivät kyllä paikoillaan, mutta siinä kohtaa kun aluskate ja -laudat olivat katolla alkoi tuntumaan ettei parempi kiinnitys haittaisi ettei koko katosta tule leijaa.

Kattotuolit paikoillaan. Tarkkasilmäiset huomaavat, että räystäslinja ei tuoleissa ole ihan suora, tämä on ihan tarkoituksella tehty veto, elementit kun tuli tehtyä muualla niin illankähmässä ei enää edes yritetty laskea ja miettiä että miten pitkäksi räystäs pitäisi jättää. Elementit tehtiin siis suosiolla ylipitkiksi, jolloin ne pystyi katkaisemaan asennuksen jälkeen oikeaan mittaan.

Seuraavaksi aluskate niskaan. Kasvihuoneprojektista jäänyt rakennusmuovi ja nitoja aseistuksena katteen asentamisessa ei kovin montaa hetkeä mennyt. Seuraavaksi sitten aluslaudat katolle. Näiden asennus oli hieman jännää, kun tuo kakkoskakkonen ei kuitenkaan kaikkein tukevinta tavaraa ole, mutta sinnepä nuo kuitenkin sai ilman isompia ongelmia.

Tämän jälkeen sitten vasikoiden katkaisu oikeaan mittaansa ja käytettynä löytynyt kattopelti vähän lyhyempiin pätkiin. Ostetut palaset kun olivat 540 pitkiä, tarvittava mitta oli 215.

Tämän jälkeen sitten muualta saadun loistoidean mukaan toisen kattopuoliskon palat ruuvattiin ensin yhdeksi isoksi palaksi, jolloin ainakin noin periaatteessa profiilien sovittelu kohdilleen onnistuu helpommalla kuin katolla keikkuessa.

Käytännössä homma oli hieman helpommin sanottu kuin tehty. Saatiin tuo palanen kuitenkin paikoilleen, mutta toinen puoli katosta tehtiin kahdessa osassa, eikä profiili sen kummemmin jäänyt pykältämään. Periaate kuitenkin ihan sama, pellinpala suunnilleen paikoilleen ja jälleen akkupora laulamaan.

Lopuksi vielä samoilla tulilla laitettiin harjapelti paikoilleen. Nurkkapellit jäivät vielä odottamaan vuoroaan, vaikka sillä soviteltiinkin harjapellin paikkaa jo etukäteen.

Kattopeltien jälkeen projekti sitten jäikin kesälomalle, kun allekirjoittanut keräsi paremman puolikkaansa kanssa sirkuksen autoon ja suuntasi kohti anoppilaa. Lomakuulumisista kuitenkin jossain vaiheessa erikseen, leikkimökkiprojekti jatkuu kunhan lomalta kotiudutaan. Näihin kuviin ja tunnelmiin.