Tuli tuon viemäriputken kanssa könyttyä ihan katolla asti, ensimmäistä kertaa. Kameraakin tuli kiikutettua mukana, oli vain senverran utuinen keli että mitään ihan huippuotosta ei saanut aikaiseksi. Ihan kohtuulliset maisemat tuolta jokunen metri ylempää kuitenkin näkyy.
Mutta siitä katolla kiikkumisesta itsestään, tässä torpassahan on siis peltikatto ja sieltä kyllä lähtee niinkuin talonmies sieltä jäiseltä peltikatolta. Omat nelimetriset jatkotikkaat yltävät juuri ja juuri räystäälle, mutta siitä ei tarvinne edes kesäkelillä yrittää ylemmäksi, saati sitten nyt kun pellin päällä on lunta ja jäätä. Ihan harjalle asti pääsee takapihan puolelta, siellä menee tikkaat räystäälle ja kattoa pitkin toiset rappuset ylös.
Kevyen visioinnin jälkeen toverilta toiset jatkotikkaat lainaan ja viritys katolle. Eli otetaan 6-metriset jatkotikkaat, pistetään ne aakkosmalliin ja yläpäästä tikkaat toisiinsa kiinni kuormaliinalla. Sitten hilpaisu katolle, vedetään kuormaliinan avulla rappuset harjalle siten, että kummalakin puolen harjaa on pätkä tikasta ja harjapellin päällä on kuormaliinan avulla improvisoitu sarana. Sitten kuormaliina, jolla tikkaat vedettiin katolle sidotaan tukevasti puuhun ja voi’la, katolla on tukevat tikkaat joita pitkin kulkea esim. liimaamassa viemäriputki kiinni peltiin.
Samalla kun katolla tuli kuljettua niin nakkelin kohtuullisen paljon sontaa alas. Rännit on puolillaan lehtiä ja neulasia ja kattojen taitekohdassa oli etenkin tuolla takapihan puolella kattava kokoelma männäsyksyn havuja ja muuta moskaa. Kunhan kevät tästä koittaa niin nuo rännit pitää käydä pesemässä ihan kunnolla.
Mutta summasummarum, katolla on kiva keikkua, kunhan on tukeva alusta jonka päällä häärätä, jos edellytykset tuohon puuttuu niin suosittelen lämpimästi jättämään väliin, neljästäkin metristä tippuminen käy kipeää.
