Pikainen kuvagalleria työhuoneen etenemisestä, pidemmät tarinoinnit saa tältäerää jäädä toiseen kertaan.
Nythän on niin, että täällä lakeuksilla ei pahemmin laajakaistayhteyksiä tunneta. Jotain kuppaista adslää saa, kun jaksaa odottaa tarpeeksi (tätä kirjoitettaessa arvioituun asenukseen on 4 päivää). Noh, nörttihän ei kolmea viikkoa pärjää ilman yhteyksiä, etenkin kun töitäkin pitäisi saada tehtyä, joten homma hoidetaan mokkulalla. Aika-ajoin tuosta saa noin suunnilleen kelvollisiakin lukemia irti, kuten speedtest näyttää. Toisinaan bittien liikuttelu on sitten totaalista tervanjuontia. Latenssi noissa vehkeissä kuitenkin on edelleen se pahin pullonkaula, sen lisäksi että nopeudet vaihtelevat etanakaistan ja siedettävien lukemien välillä ja pienikin muutos mokkulan sijainnissa suuntaan tai toiseen vaikuttaa sekä viiveisiin että siirtonopeuksiin varsin dramaattisesti.
Tällähetkellä surffaillaan jollain dna:n kotireititinmikälie-purkilla. Kyljessä lukee huawei ja se syö suoraan ethernet-töpseleitä ja simmikortin ja maksaa törkeästi. Onneksi puhelinmyynnissä on 14pv palautusoikeus. Vaihdoin tuon oman usb-mokkula+reititinkone -setin huawein purkkiin toiveissa että se saisi enemmän vauhtia irti. Perinteisen nokialaisen tolppia vastaavat ledit palavat kyllä tapissa, mutta juuri yli 10Mbps tuolla ei pääse mihinkään kellonaikaan. Meininki on hieman toista kuin vuokraluukun kuituliittymässä. Ja kuituahan tänne ei myydä, koska joku suuri visikaali elisalla on saanut kutakuinkin raamatullisen vision että teknisistä edellytyksistä huolimatta halukkaille asiakkaille myydään eioota.
No, jokatapauksessa, että tuosta mokkulasta saa edes tuon poloisen kymppimegan irti niin sen sijoituspaikka on elämän ja kuoleman kysymys. Alakerrassa ruokapöydässä vauhtia saa melkein kymmenesosamegabittiä per sekunti, yläkerran toisen kamarin nurkassa pääsee vähän mukavampiin lukemiin. Tästä tuli tietty kevyt ongelma, kun työhuoneeksi improvisoitu tuleva lastenhuone on toisessa päässä taloa.
Mitoin ensin että narua pitäisi olla noin suunnilleen 20 metriä ja pengoin sen jälkeen sekalaiset verkkokaapelit -laatikkoa. Käteen tarttui 2kpl 10metrisiä, pidemmät on tullut näköjään hukattua johonkin. Ei se mitään, 25,4 millimetristä toimeen, ensiksi ihan huomaamaton kuljetus oven ylälistasta porrastasanteelle.
Tämän jälkeen edelleen samaa liki näkymätöntä asennustapaa noudattaen kaapeli porraskuilun yli. Kuten sanottua, matkaa on 20 metriä ja käytössä 2 eri kaapelia. Toisen oven karmit oli uuninhormista johtuen tehty vähän tiukemmalla mitoituksella, joten sieltä ei kaapeli liittimineen mennyt läpi. Johdosta liitin poikki, laatikosta pinta-asennettava seinärasia, johto karmista läpi ja tökkärillä kiinni rasiaan. Itse rasiahan ei ole missään kiinni ja tuo pyykkinaruviritys todellakin roikkuu yhden RJ-45 -liittimen varassa, mutta hyvin on toistaiseksi toiminut.
Pikaisena pikkuprojektina otin ja rääpäisin männäiltana kodinhoitohuoneen hanan irti toiveissa että sen pienen tippaisun saisi vähenemään. Lähtötilannehan näytti allaolevan mukaiselta. Eli hana on tuommoinen perinteinen sekoittajamallinen, pitkällä juoksuputkella (eli se juttu mistä vesi tulee ulos) varustettu malli. Tuohon on vielä lisäbonuksena rääpäisty kylmälle puolelle erikseen hana, ilmeisesti ajatuksena että siihen saa kiinni letkunpätkän jolla voi viruttaa kumpparirt kasvimaan myllerryksen jälkeen.
Noh, tuo kylmän puolen hana on oletettavasti iäksi päivää ruostunut umpeen käytön puutteessa ja tuosta juoksuputken juuresta tippaisee vettä hanan ollessa auki, joka päätyy allaolevalle kenkätasolle ja/tai lattialle. Mistään suuresta vuodosta ei ole kyse, mutta kun kerran joutoaikaa oli saunaa odotellessa niin rääpäisin koko komeuden irti seinästä.
Itse irrotus on sinänsä ihan suoraviivainen homma. Fiksu sulkee ensin sulkuhanat ja rääpäisee lopun komeuden irti vasta sen jälkeen, mutta yksinkertaista yhtäkaikki. Työkaluiksi riittää tasapäinen meisseli ja julmetun kokoinen jakoavain (jotkut kuulemma käyttävät sopivan kokoisia listoja ja muuta hömppää).
Irrottaessa tuli huomattua että tuo komeus on ilmeisesti vuotanut muualtakin kuin juoksuputken juuresta joskus, nyt vuotoja ei ole näkynyt.
Häppäsvärkki alas seinältä ja ihmettelemään mitä se on syönyt. Jo irrotuksen aikana ihmettelin kun hana tuntui olevan jotenkin heppoisen oloisesti kiinni ja irrotuksen jälkeen lopullinenkin syy sitten selvisi.
Koko sekoitinta pitää nimittäin paikoillaan reikä kaakelissa ja kunnon klimppi silikonia, sama homma sekä kylmän että kuuman puolen kanssa. Tähän hätään en alkanut tuota sen kummemmin seppimään, korjataan sitten joskus kunnolla. Nyt kuitenkin hana tuli lähemmäksi seinää, jolloin rasituskin noihin laadukkaisiin liitäntäpisteisiin on jossain määrin pienempi.
Eli ei muuta kuin odottelemaan milloin jälkikasvu repii koko komeuden alas seinältä vesisuihkun saattelemana. Tuo juoksuputken tiputus ei muuttunut mihinkään, arvelin että tuossa olisi se ”perinteinen” malli, eli kuusiokoloavaimella irrotettava palikka, johon olisi voinut uusia o-renkaan. Eipä ollut, ja saunakin odotteli jo saunojiaan niin totesin että olkoot.
Sivumainintana sanottakoot että tuommoinen juoksuputki on muuten sitten aivan saatanallisen hintainen ollakseen vain pätkä kromattua putkea. Tuossa entratessa mietin että ns. bidé-suihku olisi tuossa kuraeteisessäkin ihan näppärä niin voisi huljuttaa kumpparit ja kuravaatteet vähän vähemmän rapaiseen kuosiin suorilta sisälletulon yhteydessä. Tuossa nykyisessä juoksuputkessa ei optiota ole, joten arvelin että haen tuommoisen putken kympillä ja käytän tallista löytyneen suihkupään tuohon. Paikallinen romuonnela olisi tuommoisen putkenpätkän myynyt näppärään 39€ hintaan ja minä päädyin lopputulemaan että pärjäämme ainakin toistaiseksi ilmankin suihkuoptiota.
Jo torppaa ostaessa oli tiedossa että kylmään ullakkotilaan lähdetään rakentamaan lisähuone nörtin työnurkkaukseksi. Lattiapintaa tuohon komeroon tulee jotain vajaa 15m² ja siihen lisäksi pienet komerot kummallekin seinustalle.
Alunperin oli myös kaunis ajatus lisätä sähköputkea vesikaton alle kun oven päällä näkyi lupaava tila ryömintää silmälläpitäen:
Loppupelissä kun tuonne ryömintätilaan pääsi kurkistamaan niin haaveilut kaapeliputkien vedosta katosivat aika nopeasti, seuraava optio on sitten vedellä kaapelit (lähiverkko, kotiautomaatio yms) mahdollisimman nätisti seinien läpi ja piilotella niiitä seiniin sitämukaa kun huoneita muutoin kunnostetaan.
Näkymä ryömintätilaan
Tietty leuto talvi vaihtui -20 keliin siinäkohtaa kun pääsin aloittamaan homman, ensimmäiset tuulensuojalevyt (ei vielä kuvissa) tuli naputeltua arktisessa -21 kelissä. Sittemmin sää on onneksi lauhtunut muutamaan pakkasasteeseen.
Pakkaskelit tekivät paitsi työskentelystä vähän haastavaa niin lisäbonuksena ylemmässä kuvassa katkaistu putki otti ja jäätyi. Kyseessä on viemärin huohotusputki, jonka kaato on kuten kuvastakin näkyy päin takapuolta, eli kohti katolla olevaa hormia, eikä sieltä poispäin. Tuo hengityslinja on oletettavasti haaroitettu jostain kohtaa, mutta jäässä se oli yhtäkaikki ja keittiön viemärit lopettivat yhteistyön. Illan ratoksi sitten purin keittiön lavuaarin alta putkiston ensin itse ja sen jälkeen naapurin yleismiehen avustuksella kun vikaa etsittiin luonnollisesti ensin hajulukosta ja sitten itse viemäristä. Loppupelissä kun diagnoosi oli varmistettu tuohon huohotinputkeen niin sulattelu oli sinänsä kohtuullisen suoraviivaista. Tästä olisi pitänyt ihan kuvakin ottaa, mutta se jäi iltahämärissä kevyen v*tutuksen kourissa tekemättä. Homma hoidettiin lopulta siten, että viemäriputki hajulukon jälkeen seuraavasta liitoksesta auki, suppilo väliin että viemäri saa hengittää mukavasti keittiön puolelle ja hana liruttamaan kuumaa vettä tunteroiseksi. Kun tuo kudelma oli saatu valmiiksi niin otin pöytään lasin ja aloin sulattelemaan omia sisuskalujani venäläisellä hyvin kuivalla valkoviinillä viemärin sulamista odotellessa. Muutama lasinpohja myöhemmin läjäsin viemärin takaisin nippuun ja jopa on taas toiminut.
Lopullisena diagnoosina tuohon osuu nyt useamman eri osatekijän osuminen kohdalleen. Ensinnäkin talo ehti olla asumatta (ei kuitenkaan kylmillään) muutaman viikon ennen kuin punasävytteinen muuttoauto kurvasi pihaan, toisekseen lunta ei ole edelleenkään kuin muutama hassu sentti ja kolmanneksi muuton yhteydessä ei tullut pahemmin lutrattua veden kanssa. Eristävä lumi kun puuttuu ja viemäröinti oli ehtinyt jäähtyä ihan kunnolla läpi asti niin kunnon pakkaset ja pieni vedenkulutus yhdessä nappasivat putken jäihin.
Tuo huohotinputken kaato pitää kääntää oikeaan suuntaan jokatapauksessa joten sinänsä kovin suurta vahinkoa ei käynyt vaikka putken joutuikin katkaisemaan vähän aikaisemmin ja eri syystä kuin alunperin oli ajatus.
Muutama kuva vielä lähtötilanteesta noiden sivukomeroidenkin osalta
Näkymä ovelta vasemmalle
Näkymä ovelta oikealle
Lisää kuvia edistymisestä ja eteentulleista vastoinkäymisistä myöhemmin. Nyt kuitenkin jo tässä vaiheessa voi todeta, että vanhan talon ostaja saa olla aivan varma siitä, että kahta täysin samansuuntaista tai -mittaista puuta ei löydy. Kaikki tähänmennessä paikoilleen laitellut puut on joutunut tekemään paikalla sopivan kokoiseksi.
Kovin kummoisia ei ole vielä ehtinyt muutoin tapahtumaan, mutta koska kuvat on aina kivoja, niin vielä muutama fotostaatti (tälläkertaa taattua kännykkäkameralaatua) muuton jälkeisestä tilanteesta.
Perjantai-illan pahimpien laatikkovuorien jälkeen ehdittiin lämmittelemään jo leivinuunin loimussa
Lauantaina iltapäivästä olohuone näytti jo varsin kelvolliselta. Sen jälkeen ko. tila ei yhtä siisti ole ollutkaan vaan sisustuslehtikuva on korvattu elämisen jäljillä, eli hyllyissä siististi leikkijöitä odottavat lelut on raahattu enemmän tai vähemmän tasaiseksi peitteeksi lattialle.
Banaanilaatikoita tosiaan oli (ja on edelleen) jokunen, sittemmin nuo laatikot on nakeltu parvekkeelta askel pidemmälle ja siinä ne odottavat lopullista tuomiotaan lumipeitteen alla.
Laatikoille löytyi hyvin nopeasti myös muuttolaatikoita parempaa käyttöä. Lumenpuute ei ole mikään este linnan rakentamiselle.
Toivonmukaan nyt tulevan viikonlopun aikana saisi aikaiseksi kelkkoa nuo laatikot takapihan nuotiopaikalle loppusijoitettavaksi. Aika näyttää miten hyvin vettynyt pahvi muuttuu tuhkaksi, mutta raportoidaan siitäkin sitten täällä.
Sitten se itse muutto. Kokonaisuudessaanhan tuo projekti otti pari viikkoa, mutta itse tekninen muutto otti käytännössä 3 päivää. Torstaina ajelin jälkikasvun mummolaan huolehdittavaksi, tullessa nappasin yhden talkoolaisen kyytiin ja palatessa haettiin alle vähän farmariväyrystä isompaa kalustoa. Perjantaina sitten aamusta laatikkovuoret autoon, loppusiivoukset (joista iso kiitos ja kumarrus tuonne paremman puolikkaan suuntaan) ja paikallisen pikaruokaravintolan kautta tienpäälle. Perille päästyä sitten auto tyhjäksi ja talo täyteen laatikkopinoja. Perjantain mittaan ja lauantaina sitten mökki sellaiseen kuntoon että voi alkaa asua ja sunnuntaina aamupäivästä perilliset mummolasta uuteen kotiin.
Jokainen joka on joskus muuttanut tietää noin suunnilleen miltä se hupi näyttää, mutta kuvat on tietty aina kivoja:
Perjantai-aamuna sitten tilanne näytti artikkelin pääkuvan mukaiselta laatikko- ja tavaravuorelta meidän 88 neliön vuokraluukussa. Aamukahvien jälkeen muuttoauto ovenpieleen.
Muuttoauton kanssa kävi itseasiassa ”hauska” episodi. Kuten allekirjoittaneella tapana on, niin asioita tulee järjesteltyä jossain määrin hyvin etukäteen. Muuttoauton vuokraus oli siis sovittu hyvissä ajoin ja ajatus oli noutaa auto alle torstaina samalla reissulla kun pienet ihmiset viedään pois laatikkorumban jaloista. Noh, hommahan levisi käsiin komeasti keskiviikkona kun soitin auton vuokraajalle sopiakseni tarkemmat detailit noudosta, autovuokran maksusta ja sunmuusta asiaankuuluvasta. Selvisi, että se *sensuroitu* kärry on niin jäässä ettei se liiku ennenkuin juhannuksena, jos silloinkaan. Tässäkohtaa tilanne on siis se, että eletään keskiviikko-iltapäivää, kämppä on sullottu enemmän tai vähemmän hienosti laatikoihin ja perjantaina pitäisi luovuttaa vuokraluukun avaimet seuraavalle asujalle. Pienen puhaltelun ja jokusen kirosanan jälkeen sitten pikasuunnitelmana nettikone.com auki, hakukriteereiksi umpikoppiset kuorma-autot pohjois-pohjanmaalta ja käymään listaa läpi että löytyisikö joku halukas joka vuokraisi myynnissä olevaa autoaan. Tämä vaihtoehto veti jopa yllättävän hyvin, ensimmäisellä yrittämällä tärppäsi tyylikkäillä teippauksilla varustettu kiesi, joka oli vieläpä suurempi kuin ensimmäisenä sovittu tapaus. Lisäbonuksena auton myyjä vieläpä kävi ajamassa kuorman varsin kohtuullista korvausta vastaan ovelle asti. SI-järejstelmän mukainen iso kiitos auton omistajalle aikansa uhraamisesta muuttojumaluuksien alttarille!
Noh, takaisin asiaan, aamulla joskus n. klo 9 aloitettiin pieni laatikkorumba, joka jatkui Oulussa noin 13 nurkille siivouksineen. Valmiiksi pakattujen tavaroiden lisäksi irtonaista romua oli edelleen ihan uskomattoman paljon, vaikka sitä kuinka yritti pakata etukäteen mahdollisimman paljon. Samaten ”kaikkia loppuja” sipistelyjä tehdessä meni aikaa arvaamattoman paljon. Lamppujen irroittelut, pyörien kaivaminen varastosta, siivoilut ja sunmuut söivät aikataulusta vähintään tunnin, todennäköisesti enemmän, vaikka lamppujakin jätettiin kattoon ainoastaan välttämättömät.
Talon päässä sitten tilanne näytti pian aikalailla samalta kuin lähtöpäässäkin. Yläkerran kamarin nurkkaan kertyi jopa siistihkö pino tavaraa, alakerran valtasi hyvin nopeasti aika hallitsemattomalta näyttänyt kaaos KAIKEN tavaran kanssa.
Auton purku onnistui reilussa puolessa tunnissa, kiitos runsaahkon talkooväen ja isomman asunnon johon laatikkovuoret sai kannettua kohtuullisen vaivattomasti. Kun auto saatiin tyhjättyä niin kuormurikuskille kiitokset ja kädenheilutukset, yksi talkoolainen hakemaan paikalliselta karvakädeltä pitsaa ja marketista talkoojuomaa janoisille tavaroidenkantajille.
Illan mittaan naisväki keskittyi lähinnä keittiön astioiden yms purkuun armaan vaimoni johdolla, miesporukka nosteli sänkyjä yms suurempia huonekaluja noin suunnilleen omille paikoilleen, ripusti valaisimia ja keskittyi lähinnä kaaoksen haltuunsaantiin. Illan mittaan leivinuuniin laitettiin jo tulet ja saunakin ehdittiin lämmittämään. 
Sunnuntai-iltaan mennessä makuuhuone (väliaikainen sellainen, tästä lisää myöhemmin) ja ruokailutila näyttivät jo aivan asumiskelpoisilta.
Yhteenvetona voisin antaa muutolle arvosanaksi 8,5/10. Puuttuvat pisteet oikeiden muuttolaatikkojen puutteesta (banaanilaatikko ei ole sama asia kuin kunnon muovinen loota) ja Oulun pään aikataulutuksen venymisestä hieman yli ajatellun.
No niin, aloitetaanpa bloginpitoa taas vaihteeksi. Tälläkertaa jopa ihan aiheesta, eli blogin aiheena olisi talon remontit, kunnostukset ja muu eläminen maalla. Kantavana ajatuksena on siis että nörtti otti ja pakeni maalle. Reilun 10 vuoden vuokraluukkuasuminen vaihtui asuntolainavankeuteen tammikuussa 2014 ja jonkinmoista kerrontaa asumisesta, projekteista, kunnostuksista ja elämästä ylipäätään täällä kasvukeskusten ulkopuolella olisi ajatus jakaa suuremmankin yleisön saataville.
Itse tekninen muutto tuli suoritettua tarkalleen 24. päivä tammikuuta, mutta koko projekti kaikkineen kesti liki puoli vuotta kun matkassa oli useampiakin mutkia. Näin ensialkuun ajatus on koota jokunen posti siitä miten tähän on tultu ja mitä on tullut matkanvarrella havaittua tai ehkä jopa opittua. Kronologisesti nämä alkupään horinat eivät varmasti osu ihan kohdalleen, mutta tuskinpa tuolla on niin suuresti edes väliä.
Nyt kuitenkin ensialkuun jokunen kuva hankinnasta, kuvat otettu joulukuun 2013 lopulla, vaikka maisema ei välttämättä ihan talviselta näytäkään.
