Liiterin jatke

Vastaa

Liiteri alkaa käydä pieneksi kun polttopuuta on sekä kaadettu omasta pihasta että saatu vähän sieltä ja täältä ja muutenkin liiterin mitoitus on vähän niin ja näin. Täysi liiteri riittää nippanappa talven yli, joten pieni lisäreservi ei haittaa ollenkaan. Tämän päivän nikkarointiprojektina otin sitten lopultakin liiterin entrauksen ja pienen katoksen liiterin taakse.

20140507_001Huoltopuolella oli puuttuva harjapelti. Liiteri on ilmeisesti siirretty jostain nykyiselle paikalleen ja harjapellit on jäänyt laittamatta paikoilleen. Kosteus on tehnyt tehtävänsä harjalautojen kanssa, mutta tallin nurkista löytyi passelit pellit paikoilleenlaittoa vaille valmiina.

DSC_0202Makita kouraan, pellit katolle ja kourallinen kateruuveja ja homma oli puolessa tunnissa valmis. Mikä lie syynä ettei noita valmiita peltejä ole aikanaan laitettu paikoilleen.

Peltien jälkeen laajennoksen pariin. Pidemmän aikaa olen pyöritellyt ajatusta tehdä liiterin taakse katos johon pinota klapeja kuivamaan. Edelliset asujat pitivät vastaavantyylisiä katoksia liiterin sivustoilla, mutta ne eivät oikein omaan silmään iske, niin laajennos liiterin taakse on looginen vaihtoehto.

DSC_0221Pohjaksi päätyi saatu kuormalavantapainen. Alle lecaharkon palaset ja päälle katos. Simppeli rakennelma ja joutovärkkiä löytyy nurkista senverran että tuon saa tehtyä ilman visiittiä lautatarhalle. Kompura, naulain, sirkkeli ja muuta rekvisiittaa paikalle ja takomaan. Muutama tunti myöhemmin (josta liki tunti meni puhelimessa) homma oli valmiina.

20140507_002Vesikatteen virkaa toimittaa vanha kevytpeite. Tuo ei varmasti ole kovin pitkäikäinen, mutta välttää se nyt ensihätään. Tuohon päälle joutunee vetämään vaikkapa raskaspeitteen niin veden ja lumenkestävyys paranee melkoisesti. Järin suuri tuosta laajennoksesta ei tullut, katon ulkoreuna on n. 150cm liiterin seinästä, mutta kyllä siihen muutama pinokuutio klapeja kuitenkin mahtuu.

20140507_003Erityisen kaunis tuo ei ole, mutta ajaa asiansa. Runkonaulain lunasti jälleen paikkansa.

Nurmikon entrausta

Vastaa

Kuten jo aikaisemmin tuli todettua, niin nurmikon paikalta löytyi paikoin lähinnä tukeva kerros sammalta. Nurmikon ilmaus, kalkitus, lannoitus ja paikkauskylvöt ovat siis edessä.

Ilmaukseen löytyy monennäköistä työkalua, perinteiset kenkiin kiinnitulevat naulapohjat ovat varmaan halvin optio, hintahaarukan yläpäästä löytyy ison ruohonleikkurin kokoisia polttomoottorikäyttöisiä härveleitä. Kaverin kanssa pyöriteltiin hetki ajatuksia edestakaisin ja päädyttiin välimalliin. Puutarhaliikkeistä saa nimittäin ruohonleikkurin perään kiinnitettäviä ilmaajia joita vedellään pitkin nurmikkoa. Tuollaisen hinta heiluu jossain vajaan satasen ja neljän sadan välillä, meillä päädyttiin DIY-ratkaisuun.

DSC_0186Käytöstäpoistettua vesijohtoputkea, lumikolan aisat, kemppiliimaa ja tovi askartelua niin nurmikonilmaaja helvetistä oli valmiina. Jälkipolvet nimesivät keksinnön ilmavaivaksi ja epäilivät että liekö moisen rakentamisessa mitään järkeä.

DSC_0187Ovat ehkä oikeassa, sen näkee sitten syksymmällä. Terän syvyys on vajaa 7 senttiä tyvestä kärkeen. Kapineeseen pari tynnyriä kyytiin ja tynnyrit vettä täyteen. Noin 100kg painolla laite uppoaa vähän paikasta riippuen joko muutaman sentin tai koko terän verran. Kapine ajettavan ruohonleikkurin perään ja muutama kierros ympäri pihaa.

DSC_0190.NEFIlmaus mitä ilmeisimmin onnistui, nähtäväksi jää saako tuota tehdä vielä kerran tai pari uudelleen ennen syksyä. Meidän plantaasilla nurmikkoa on luokkaa 2000m², joten steppailu piikkikengillä ei senkään puolesta innostanut, mutta tuossa terämallissa on internetin ihmemaan tietojen mukaan toinenkin pointti. Tuo terä leikkaa ruohon juuristoa, jota pelkkä piikki ei juurikaan tee. Juuriston leikkaaminen kuulemma kiihdyttää uusien juurien kasvua ja sitäkautta parantaa nurmikon kasvua. Noihin koloihin pitäisi kuulemma vielä ripotella hiekkaa parantamaan maan ilmavuutta, mutta se jäi ainakin tältä kierrokselta tekemättä, ehkä ensikerralla sitten.

Kalkitukseen valitsin ihan perus kotimaista dolomiittikalkkia (4,50€/40kg). Kylvin pari säkkiä pihaan suunnilleen fiskarsin istutuslapiollinen per neliö -annostelulla. Tuota tavaraa saa hakea vielä ainakin pari lisää että saa edes tuon n. 300g/m² annostuksen koko sammaloituneelle alueelle, eikä suurempikaan määrä haittaisi. Onneksi tuo ei ole erityisen arvokasta tavaraa. Sammaleensyöjääkin mietin, mutta se on kohtuullisen arvokasta tavaraa ja se vain tappaa näkyvän sammaleen, juuristo jää ennalleen ja hetkenpäästä samassa paikassa kukoistaa jälleen uusi sammalmatto.

Jonkinmoista lannoitusta pihaan pitää myös keksiä. Joku kekkilän nurmilanta olisi tietty helppo valinta, mutta se käy vähän lompakon päälle. 200 neliön läntille riittävä säkillinen maksaa 25€ luokkaa, tähän pihaan saisi ostaa noita säkkejä ainakin tusinan. Pitää kysyä ihan ammattilaistuotteita ja hakea ihan apulantaa samasta paikasta kuin maanviljelijätkin. Apulannan kanssa pitää vain olla vähän varovainen annostuksen kanssa, ihan rehuheinä kasvaa äkkiä 10-15 senttiä vuorokaudessa parhaimpaan kasvuaikaan. Nurmikon kanssa tuommoinen kasvu on ehkä vähän liikaa.

Kerrasta valmis vaihtoehto olisi sitten vetää koko nurmikko rapakolle ja heti kahden vuoden päästä nauttia upouudesta vihermatosta. Kahden kesän rapapiha ei oikein innosta, joten mennään pykälä hitaampaa reittiä.

Piha vetää puoleensa

Vastaa

Vettä on taasen ehtinyt virtaamaan niilissä ja muissa vesistöissä melko määriä edellisen kirjoittelun jälkeen. Aikainen kevät on vetänyt pihan suuntaan ja remontinteko on jäänyt vähän toissijaiseksi projektiksi kaiken muun rapaamisen kanssa. Edellisen remonttipostauksen jälkeen vinttiin on ilmaantunut muutama pätkä verkkoa lisää, joten siitä ei ole paljon jälkipolville kerrottavaa jäänyt muutaman viime viikon ajalta.

Pihassa on myllätty senkin edestä, ehkä näkyvin projekti tähänmennessä on tuo metsäpalan siivous. Nörtti kun on myös metsänomistaja, vaikkei tuossa allekirjoittaneen plantaasilla kovin paljon tarvitse toisen käden sormia käyttää kun puita alkaa laskemaan.

20140421_001Kuvia ei ole kovin kummoisesti tullut otettua, mutta yllä vähän makua siitä minkälaisesta projektista puhutaan. Tuosta läntiltä on siis kaadettu joku vuosi sitten puita ja maatilkku on sen jälkeen jätetty enemmän tai vähemmän oman onnensa nojaan. Ensiksi kulotettiin heinikkoa senverran mitä tohtii ja aloitettiin risujen kerääminen. Maa oli (ja on suurelta osin edelleen) käytännössä risujen peitossa kun kaadettujen puiden oksia ei ole siivottu aikaisemmin.

Kuten fiksuimmat lukijat ehkä huomaavat, niin vasemmassa reunassa kuvaa näkyy koskematon osa plantaasista, oikealla aloiteltu työmaa. Taustalla näkyvää nuotiota on poltettu melkoisen monta päivää aina kelien salliessa ja risukkoa on edelleen aikalailla riesaksi asti. Toki risukon hävityksestä muotoutuu sitten hyvää lannoitetta vaikka kasvimaalle, mutta melkoinen työmaa tuon joutomaan siivoamisessa on. Josko sen kuitenkin saisi kesän mittaan edes suunnilleen siivottua oksista niin jälkikasvu voisi mellastaa vähän turvallisemmassa ympäristössä.

Muutoin pihassa on touhuttu lähinnä paremman puoliskon toimesta. Tällähetkellä taitaa olla menossa neljäs harava (myönnettäkööt, paikallisen romuonnelan 2€ haravat eivät olleet ihan parasta laatua). Metsäläntin lisäksi pihasta on hävinnyt vanhaa vatukkoa, heinikkoa on paikoin kuloteltu ja yleisestiottaen paikkoja on siivottu.

Tuo parempi puolisko saa luvan kertoa omista tekemisistään tarkemmin, mutta kaikenkaikkiaan männävuoden lehtien ja muun ryönän alta alkaa paljastua ihan mukiinmenevä piha.DSC_0220Viimeisimpänä lisäyksenä pihaan aloiteltiin kasvimaan tekoa. Homma jäi vähän kesken kun lainamyyrä päätti ettei talven jälkeen olekaan kiva pysyä käynnissä. Kunhan kalusto saadaan taas taistelukuntoon niin esikoinen voi äitinsä kanssa alkaa suunnittelemaan porkkanan, salaatin ja tiesminkä kasvatusta. Kovin suurta länttiä ei ainakaan tällekesää pihaan tehdä, reilumman kokoinen pottupelto tulee kommuunimalliin kavereiden kanssa ja kasvihuone nousee jossain kohtaa jatkamaan kasvimaan pinta-alaa, joten eiköhän tuolla n. 5×4 metrin läntillä pärjätä.

Muutama ihan erillinenkin projekti on tullut tehtyä, niistä kohta tarkemmin.

 

Sähköputkea ja lattian aukirepimistä

Vastaa

Kuten edellisessä numerossa tuli mainittua remontin tiimoilta niin sähköputkea tuli asennettua.

20140409_001Putkea oli alkujaan muistaakseni 60 metriä. Tuntui että sehän riittää mihin hyvänsä, mutta kesken se loppuu. Kuvassa vasemmalle on ryhmitelty sähköputket ja oikealle datakaapeleita varten olevat putkitukset.

20140409_005Päätyseinän putkitus oli melkeinpä helpointa tehdä kuvan osoittamalla tavalla. Nyt jälkiviisaana olisin ehkä kuitenkin vetänyt putket lattiaan, mutta hyvin ne tuollakin toimii. Läpivientejä ei tullut pahemmin mitottua, kunpahan katsoin silmällä suunnilleen sopivan paikan ja huitaisin porakoneella reiän puuhun. Noiden putkien olemassaolo ja sijainti pitää vaan pitää mielessä siinäkohtaa kun seinään haluaa ripustaa jotain. Toisaalta lattiaan vetäessä olisi poistunut riski että verhotangon ruuvi menee sähköputkesta läpi, toisaalta lattiassa olisi joutunut pujottelemaan lämmityskaapelien kanssa. Ihan susihuono tuo ei ole noinkaan, eikä sitä nyt enää aleta muuttamaankaan.

20140409_002Välikatolle tuli vedettyä muutama syöttö ns. huulille. Kuten jo aikaisemmin on tullut mainittua niin nykyisen parvekkeen, tulevan makuuhuoneen lämmityksen syöttö otetaan työhuoneen puolelta, joten sitä ja koko talon verkotusta silmälläpitäen muutama sähköputki lähtee tällähetkellä kohti tyhjyyttä.

Seuraava operaatio sitten sähköputkituksen jälkeen olikin loogisesti rääpäistä lattia auki. Tähän asti on tassuteltu pääasiassa tukevasti paikoilleennaulatun lastulevyn päällä. Tovi sorkkaraudan kanssa heilumista ja tilanne muuttui.

20140413_002Ajatuksena tuossa lattian aukomisessa oli lämmitys. Lattialämmityskaapeli kun tarvitsee vähän tilaa ympärilleen ja se on muutenkin kivempi kun asennuksen tekee lattian alle eikä päälle. Huomaa kuvassa näkyvät lattianiskat, niitä on vähintään tarpeeksi. Useimmitenhan niskojen väli on 40 tai 60 senttiä. Vintissä mennään jossain 10-20 sentin väleillä. Mitäänhän tuo ei haittaa, päinvastoin, se helpottaa hommaa kun lattiaan riittää yksi kerros lastulevyä.

20140413_008Lattiasta sitten nostelin kerroksen villaa seinälle. Nyt lämmityskaapeli mahtuu annettujen ohjeiden mukaan paikoilleen ja päätyseinä sai jonkinmoisen ripauksen eristettä niskaansa. Samalla poistui epäilys siitä, että meneekö puhallusvilla jokaiseen koloon tuossa päädyssä. Mineraalivllaa kun lähti lattiasta senverran paljon että koko päätyseinään sai 10 senttiä eristettä. Toiset 10 sitten puhalletaan päälle.

20140413_010Hommana tuo villojen siirto on sinänsä ihan yksinkertainen. Senkun nappaa lattiasta siivun ja mättää seinälle. Sauna tuon operaation jälkeen on kuitenkin ihan pakollinen, lasinpalaset niskavilloissa eivät tunnu erityisen hyvältä.

Sitten kun lattiaan on saatu tilaa lämmityskaapelille niin voikin alkaa asettelemaan asennusverkkoa paikoilleen.

20140413_013Asennus tulee siis verkkoon jonka kummallakin puolella on parisenttiä ilmatilaa. Tuohon käyttöön on vissiin jotain ihan virallistakin tavaraa olemassa, minä hain pari rullaa jänisverkkoa.  Verkosta peltisaksilla soppeli pala, pokkaukset reunoihin (lauta, liimapuristimet ja pöytä -metodilla). Valmiiksi muotoonleikattu ja -väännetty verkonpala sitten asennuskohteeseen ja hakasnaulaimella kiinni. Ensimmäinen ajatus oli kiinnittää nuo ruuveilla ja rikoilla, joka onneksi tuli hylättyä ennen kuin edes tuli kokeiltua.

20140413_014Päivä loppui muutaman verkonpalasen jälkeen, josko ne saisi loputkin väänneltyä ja kiinnitettyä kuluvan viikon mittaan. Kaikenkaikkiaan ihan hyvä päivä, paljon näkyvää tuli saatua aikaiseksi, vaikka suurin osa näkyvyydestä olikin aikaisemman purkamista. Ehkä tuosta vielä joskus valmis tulee.

Pihasisustamista

Vastaa

Pari viikkoa on vierähtänyt näköjään edellisistä jorinoista. Välissä on pitänyt tehdä töitä, polttopuita, korjata autoa ja hipistellä vähän kaikkea muutakin. Sellainen tuli huomattua, että liiteri saisi olla tuplasti nykyistä isompi ja että piha on ihan uskomattoman pehmeä kun lumet on sulaneet. Mutta asiaan.

Pari viikkoa sitten tosiaan kertoilin että olisi ajatus tehdä pientä pintaremonttia pihassa ja sitä tulikin tehtyä. Eli tempaistiin neljä puuta nurin. Puut kasvoivat näppärästi sähkölinjan ja talon välissä ja kokoa männyillä oli muutenkin senverran että tuhoa olisi tullut sekä pystyynjääneisiin puihin että muuten pitkin tonttia jos ne olisikin jollain opilla onnistunut kaatamaan oikeaan suuntaan. Muutamaa puhelinsoittoa myöhemmin pihaan ilmaantui dino, jolla pääsi aloittamaan kaadon jostain 7-8 metrin korkeudelta ja tuhot jäivät jopa nurmikon osalta kutakuinkin olemattomaksi.

DSC_0450

Hieman tuo homma hirvitti, lähinnä siksi, että tuo lainanosturi ei ollut ihan täysin timmissä. Mukava pikku tuuli (sentään oikeaan suuntaan kaatoa ajatellen) ja varovasti arvellen puolen metrin klappi nostokorissa ei oikein tuntunut mukavalta yhdistelmältä. Lisäjännitystä tilanteeseen toi allekirjoittaneen varsin vaatimaton kokemus puunkaadosta. Ne jokuset puut joita on tullut kaadettua ovat olleet joko paljon pienempiä tai sijainti muuten on ollut sellainen, ettei kaatumissuunnalla ole ollut väliä.

DSC_0465Puut kuitenkin tuli kaadettua ilman omaisuus- tai henkilövahinkoja. Kuvassa on kaverin Stihl, kun kesken hommien omasta jonseredista kahvan vaimennusjousi päätti katketa juuri kun hommassa pääsi alkuun. Valmista kuitenkin tuli ja noilla puilla lämmittelee jossain vaiheessa torppaa varovasti arvellen kuukauden verran.

DSC_0457Ja kun kerran nosturi oli pihassa niin pitihän sitä jälkikasvunkin päästä ajelulle. Ei kuulemma hirvittänyt.

Seinäpystyt

Vastaa

Työhuoneen osalta projekti on taas vaihteeksi edennyt ihan kohtuudella eteenpäin. Päätyseinän pystyt on lopultakin taottuna paikoilleen. Hommana sinänsä ihan nätti, senkun käy tekemässä määrämittaiset puut tallin puolella ja takoo naulaimella kiinni. Ajanpuute vain meinaa hieman nakertaa sekä projektin etenemistä että omaa korvienväliä.

20140328_001Siellä jokatapauksessa ovat. Näkymä vielä toiselle puolelle päätyseinää:

20140328_002Seinän sijoituksen kanssa joutui tekemään hieman kompromisseja, kun tulevan sisäseinän joutuu sovittamaan päädyn osalta vanhan hirsirungon kanssa. Nuo reunoille jäävät komerot tulevat päätyseinästä nyt muutaman sentin sisemmälle kuin muu huone. Teknisesti ottaen sille ei olisi ollut isommin esteitä etteikö seinän olisi voinut tehdä samaankin tasoon, mutta käytännössä se olisi vaatinut kohtuu luovaa koolausrimojen sahailua. Ainakaan toistaiseksi persaukisen taloudessa ei kuitenkaan ole pöytäsirkkeliä ja käsisirkkelillä koolinkien pienintä ei oikein sytyttänyt, joten nyt komeron ja varsinaisen huoneen seinät eivät tule ihan 1:1 linjaan.

Lämpötilat huoneessa jokatapauksessa alkavat hiljalleen nousta ja kärpäset ovat heränneet. Parikymmentä pörrääjää on pitänyt remppamiehelle seuraa, mistä lie ovat heränneet.

20140328_003Eipä sillä, tällähetkellä hyönteiskanta ei pahemmin häiritse ja kunhan seinät ja katon saa loppuun asti valmiiksi niin hyönteispopulaatiokin sisätiloissa vähenee.

Pystyseinien jälkeen napuloin sähköputket huoneen sähköistyksen osalta paikoilleen. Putkituksista puuttuu kuitenkin vielä jokunen pätkä, aiottuun toiseen yläkerran huoneeseen kun tulee ainakin lämmityksen syöttö tuolta työhuoneen ryhmäkeskukselta, joten syöttö pitää järjestää. Samaten ajatus on vedellä kaapeleita verkotukseen nyt kun se on vielä kohtuullisella vaivalla mahdollista. Sisäkattoon on joskus aikanaan puhallettu ekovillaa ja tänään sain varmistuksen sille, että villan päällä voi käydä kohtuu huoletta ryömimässä, kunhan varoo ettei tipu sisäkatosta läpi. Villa itsessään ei tuosta tykkää huonoa, riittää kunhan poisryömiessä pöyhii villat takaisin paikoilleen.

Eli kunhan huominen vähän miehisempi pihanrappaus on suoritettu niin seuraavaksi ohjelmassa on ryömiä muutamat putket villoihin. Korkeutta tilassa on jotain puolen metrin luokkaa, eli ainakaan liikaa lääniä riehumiselle ei ole. Kuitenkin nyt kun välikatolle vielä pääsee työhuoneen puoleltakin niin homma on helpompaa kuin jossain hamassa tulevaisuudessa.

Työkaluvalikoimassakin tapahtui vähän uudistuksia. Onnistuin nimittäin rikkomaan vasaran. Äkkiseltään tuntuisi että tuohon tarvitsisi ihan oikeastikin voimaa, mutta finnbulletin putkivartisen vasaran varsi katkesi nörtinkin spagettihauiksilla ilman suurempaa yritystä. Kävin sitten hakemassa geeteen valurunkoisen vasaran tilalle ja nappasin hyllystä mukaan saman lafkan 75 senttisen sorkkaraudan. Nyt kelpaa repiä ylimääräisiä klapeja irti seinistä ja takoa uutta tilalle.

Sähköputkista ja sunmuusta kuvasaastetta tulee myöhemmin, jos vaikka vaihteeksi yrittäisi ottaa niitä ihan kameralla kännykän sijaan.

Ei sitä voi muuttaa, kun se on aina ollut noin

2 vastausta

Muuton jälkeen täällä on tullut tehtyä todella paljon kaikkea pientä korjailua. Rouva repi kasarimallin sisustuksia keittiön kaakeleista irti, minä olen rasvaillut saranoita ja lukkoja ja ylipäätään taloudessa on tullut tehtyä pikkufiksauksia vähän siellä ja täällä. Tuossa männäviikolla tuli tehtyä korjaus, jonka olisi kuvitellut tapahtuneen jo aikapäivää sitten.

Keittiössä on nimittäin tuommoinen saarekepöytä ja siinä päädyssä kaapisto lasiovilla. Ennen ja jälkeen kuvia ei taaskaan tullut otettua, mutta lopputulos näyttää tämmöiseltä:

20140323_011Alkutilanne ovien suhteen ja tuon kaapiston toisella puolella näyttää edelleen samalta kuin ennen fiksausta.

20140323_010Aikaisemmin siis molempien puolien ovet, ja niinkuin nyt kaapit ylipäätään yleensä, oli saranoitu siten, että kahvat ovat keskellä ja saranat ulkoreunoilla. Toimii tuossa ruokailutilan puolella edelleen aivan täysin, kun siellä ei ole pöytää edessä.

Toisella puolella pöydässä istuessa jos avasi kaapinoven niin päätyi tuijottamaan oveen, kun ovi auksei pöydän reunan kohdalle. Iltapuhteena tuli sitten vaihdettua ovet keskenään, jolloin ovi päätyy keskelle pöytää ja kaappiin pääsee käsiksi myös keittiön puolelta. Hommanahan tuo ei sinänsä ole kummoinen, senkun ruuvailee ovet ja saranat irti yhdeltä kyljeltä ja takaisin toiselle. Rungoissa oli tehtaan jäljiltä valmiina paikat saranoille kummankinkätiseen asennukseen joten sitäkään vähää ei tarvinnut sovittaa.

Se mikä ihmetyttää, on nuo kaikki kymmenet pienet hommat mitä on tullut tehtyä, joihin kukaan ei ole aikaisemmin puuttunut. Tuhonkaan kaappiin ei tosiaan päässyt pöydän puolelta käytännössä ollenkaan käsiksi ja tuo kaapisto on asennettu käsittääkseni joskus vuosituhannen alkupuolella. Muuttaessa alakerran vessan hana oli kytketty väärinpäin, eli jos halusi tulikuumaa vettä niin hana piti kääntää oikealle tappiin. Siirtoleukapihdit, jakoavain ja pari minuuttia korjasi letkut oikeinpäin heti ehkä 10 vuotta asennuksen jälkeen, eikä meidän tarvinnut totutella vääränkätiseen hanaan.

Missä kohtaa ihmiset vain turtuvat vallitsevaan tilanteeseen kun tuollaiset pikkuhommat jäävät tekemättä ihan täysin? Puhutaan kuitenkin kohtuullisen merkittävistä asumismukavuuteen vaikuttavista asioista, etenkin siihennähden että tilanteen korjaamiseen menee kymmenestä minuutista puoleen tuntiin eikä mistään kattolistoista jotka puuttuvat ensimmäiset 10 vuotta eivätkä vaikuta asumismukavuuteen juuri mitenkään. Vielä ei ainakaan jaksa ymmärtää, mutta ehkä sitä ei ihan kaikkea tarvitse. Joskus ehkä tulee dokumentoituakin noita pikkufiksauksia, tähänmennessä ne on tullut vain tehtyä ilman sen suurempaa kirjanpitoa.

PS. Joskus vielä otan kuvia muullakin kuin kännykällä kaiken kansan ihmeteltäväksi.

Sairastupailun ohessa kokataan ja värkätään käsitöitä

Vastaa

Kaikenmaailman tulehdukset ja kuumeilut iskivät tupaan ja tietysti vuorotellen, jotta aikaa saataisi kulumaan mahdollisimman paljon. Ja kun taivaalta heiteltiin taas jotakin valkeaa nurtsin päälle, niin pääsi taas keskittymään oleelliseen. Leivinuunilla onkin jälleen tehty kokeellisia yrityksiä ja vatsa kiittää. Uunin syövereistä on kaivettu mm. meheviä sämpylöitä ja rapeapohjaista pizzaa. Nam!DSC_0341DSC_0414DSC_0420Tyttönen kaipaili uusia lapasia ja sellaisethan piti sitten tehdä.

DSC_0351Itselle valmistui raitasukat, varsin veikeät sellaiset. Lisää täytyy tehdä, alkaa kulua nykyiset puhki.DSC_0356Ja laatikossa tovin lojuneet punasävyiset paksut langat kertoivatkin yhtäkkiä haluavansa päätyä matoksi. Niinpä syntyi tämä hieman pienennetty ja muunneltu virkattu juhannusruusu, joka päätyi lahjapakettiin. Konsepti toimi, oli ihanan pehmoinen ja lämmin varpaiden alla. Mallikin viehättää, kun sen näki livenä, joten näitä(kin) lisää!DSC_0362Neuloosi on taas purrut tukevasti ja paperille on piirretty mallia monenlaista. Työn alla onkin taasen yhtä jos toista, joista lisää tuonnempana.

Ja lumen alta löytyi nur….. sammalta!

Vastaa

Maaliskuu ja hiihtolomasesonki saapui. Mutta oho, mihinkäs ne lumet katosivat? Meillä tartuttiin haravan varteen ja aloitettiin pihatyöt, kuten tuolla aiemmin jo kerettiin mainostaa. Lumen alta paljastui enemmän ja vähemmän sammaleinen nurmikko, syksyn lehdet, risuja ja männynkäpyjä. Marjapuskien juuressa oleva sammalikko sai häätökäskyn, harava heilumaan ja parin tunnin jälkeen x määrä sammalta ja muuta moskaa oli siirtynyt metsän reunaan. Puskien juureen vielä liiteristä purua ja haketta ja voi kun silmä lepää!

DSC_0373

DSC_0392Onneksi se talvi sitten hetkellisesti tulikin takaisin, joten on saanut rauhassa visioida yhtä jos toista.

Lisää seinärunkoa vinttiin

Vastaa

Hyvää sunnuntaita, kansalaiset. Hiljaiselosta huolimatta työhuoneprojekti ei ole pahemmnin edennyt. Viimeviikonloppu meni töiden merkeissä melko tehokkaasti, alkuviikko meni väärällä puolen kehäkolmosta ja nyt loppuviikko on sekä sairastettu että hoidettu projekteja muualla kuin omassa torpassa, mutta tulipahan improvisoitua mm. äitimuorin vuodesohva iskuun ja tempaistua kaverin autotalliin lähiverkko. Että ei sitä ihan jouten ole oltu, vain melkein.

Viime jaksossahan jäätiin siis tällaiseen pisteeseen. Ovesta katsoen vasemmalle tuli pamautettua seinärungot pystyyn. Pystyjen ja tuulilevyjen väliin tulee ilmansulkupaperi, jolloin puhallusvillalle jää n. 60 senttiset poterot. Kuulemma ei villa pysy paikoillaan jos tuo väli kasvaa metreissä mitattavaksi ja tarviipa ne tulevat kyprokkilevytkin jotain tukea taakseen. Välien mitoitus on tehty ihan suoraan olemassaolevien kattoniskojen ehdoilla, saa luvan kelvata.20140323_002Tänään oli sitten ohjelmassa tuo ovesta katsoen oikealle oleva puoli. Molemmin puolin tuulilevyjen pystyjen kanssa tuli huomattua että olemassaolevista rakenteista mitottu seinänpaikka ei ole aivan suorassa, etenkin tuossa vasemmalla puolen tuulilevyä asentaessa joutui levyä ihan selkeästi taivuttamaan pystyjä vasten. Sinänsä tämä ei pahemmin yllätä, tuokin huoneen tila kun on rakennettu sitten 40-luvun ainakin kolmesti uudelleen ja jokaisella rakentajalla on ollut omat toleranssinsa tekemiseen.

Jotta edes tuo käyttöön tuleva seinä olisi suorassa niin molemmin puolin tuli tehtyä homma helposti & nopeasti:

20140323_005Eli mittasin reunimmaisiin lattianiskoihin merkit 21 sentin päähän tuulilevystä ja räpsylangalla linja väliin. Tuolla konstilla seinää ei tietty saa juuri pilkulleen suorakulmaan päätyseinän kanssa, mutta sen ei nyt anneta häiritä. Räpsylangan viivaa vasten mitattuna tuulilevystä tulevaan seinäpintaan oli 20,5 – 22 senttiä, eli referenssipisteessä tai mittaustekniikassa on tullut noin puolentoista sentin heitto vajaalle 3lle metrille. Sillä ei kuitenkaan ole yhtään mitään merkitystä, sitä kun ei valmiista näe että onko siellä kyprokin takana eristettä 20 vai 22 senttiä ja seinä itsessään tulee suoraan linjaan.

Sitten rimanpätkiin ilmansulkupaperit kiinni ja rimat tuulilevyjä vasten runkonaulaimella. Sen jälkeen seinäpystyt lattia- ja kattoniskoihin kiinni. Jälkeä tulee nopeasti ja suurin ponnistelu hommassa oli kantaa 6kpl 130 senttisiä kakkosnelosia tallista vinttiin.

20140323_002Kuten kuvasta näkyy, muutamaan kattoniskaan joutui tekemään pikku sovitepalikan kakkoskakkosesta. Osa kattoniskoista kun on 90-luvun remontin peruja ja ovat ihan perinteistä kakkosnelosta. Osa sitten on vanhempaa perua ja katto pysyy niiltä kohdin paikallaan enemmän tai vähemmän käsinveistellyllä nelosnelosella.

Jokatapauksessa, runkonaulain on ihan loistava kapine, tuossakin hommassa. Tuo tällähetkellä käytössäoleva yksilö on timcon joku hinnat-alkaen -malli, mutta noita seinäpystyjäkin takoessa olisi etenkin yksinään tolskatessa palanut sekä hermo että päivätolkulla aikaa jos noita olisi ihan perinteisesti vasara ja nauloja -menetelmällä paukutellut paikoilleen. Kompura toki ärjyy korvanjuuressa, etenkin kun köyhällä ei ole vara ostaa kovin kummoista hifilaitosta, mutta ei silti ole käynyt mielessäkään että hommaa tekisi ihan vasarapelissä sen jälkeen kun kaveri tuon timconsa toi lainaan. Paikallinen romuonnela kauppasi tuommoista timcoa alennuspäiviensä aikaan viiteenkymppiin, että ei tuo ihan konkurssia olisi tehnyt muutenkaan.

Tuon lisäksi esikoinen maalaili tallissa muutaman panelin lisää samalla kun meikänörtti läjäili jonserediä. Onnellisia ovat ne, joilla on ollut joskus poikasena mopo. Minulla ei ollut, meilläpäin ajettiin traktoreilla, joista ei pahemmin pienkonetekniikkaan kertynyt kokemusta. Nyt kuitenkin on saha lopullisesti läjässä ja säätöavain hankittuna, niin eiköhän siitäkin täysi peli vielä tule. Ja mitä tulee paneleihin, niin empiirisen kokemuksen perusteella viisivuotiaan sinni riittää maalaamaan noin 20 metriä paneelia, mikä ei ole sinänsä ollenkaan huonosti. Muutama paneli on vielä maalaamatta ja sitten voi siirtyä listojen pariin.