Sadonkorjuuta

Vastaa

Reissun aikana olikin kerennyt kasvit kasvamaan ja eilisen sekä tämän päivän aikana on saanut jo ahkeroida kasvatuksia talteen. Aloitin punaherukkapensaan parista ja keräsin kypsimmät marjat talteen, niistä sitten samaa kyytiä mehustelin pari litraa mehua. Yrtit ja sipulit ovat kasvaneet vauhdilla. Tänään sitten jo pistinkin osan jo pakkaseen. Suurin osa sipuleista jäi vielä kasvamaan kokoa, keräsin nyt pois ne, jotka olivat jo alkaneet kellastua varsistaan. Ehkä päästään kohta maistamaan kasvihuoneenkin herkkuja, suunta siellä on ainakin ihan oikea. Tänään herkuteltiin sitten oikein viimesen päälle tuoreella ruualla, kun tuo toinen puolisko intoutui lähtemään yökalalle. Tuomisina olikin yksi lohi joka pistettiin uunin lämpöön ja päälle reilusti yrttejä, omalta pihalta tietenki. Kaveriksi kaivelin uusia perunoita ja porkkanapenkkiä harventaessa löytyneet pikkuporkkanat. Maistui!

Lomalla!

Vastaa

Hyvää kannattaa odottaa ja niin tälläkin kertaa. Koittihan se sekin päivä, että koko perhe pääsee nauttimaan tämän kesän helteistä. Uitu on tälle kesälle paljon, meren rantaankin pari kertaa kopeuduttu. Kuvakoosteessa muutamia otoksia Kalajoelta. Kävimme myös Kälviällä kotieläinpuistossa ihmettelemässä eläimiä ja kaiken maailman vempaimia. Pojille taisivat autokärryt antaa suurimman huvin ;) Tie vei myös kohti Kainuuta ja mummolaa. Menomatkalla käytiin ihastelemassa Hepokönkään vesiputousta. Edellisestä kerrasta on joku vuosi aikaa, mutta onhan se lumoava paikka. Lapset olivat vähintään yhtä ihastuksissaan ja kirmailivat pitkin polkua haltioissaan. Mummolassa aika vierähti mustikoita ja mansikoita poimien. Lisäksi uitiin ja ongittiin, isommat pääsivät kunnolla onkimaan ja saivat lopultakin ne ensimmäiset kalat. Mukava reissu oli ja tuomisia paljon! Vanhimman esikoulu onkin jo ovella, mutta otetaan vielä irti kesästä se mikä ehditään!

Leikkimisen talo, osa 1

1 vastaus

Kuten tuo parempi puolisko jo ehti vinkkaamaan niin kesän projektina on tullut väsättyä leikkimökkiä. Projekti aloitettiin jo jokunen viikko sitten kun kaverin pihaan sattui päätymään nippu joutilasta ulkovuoripanelia. Runkoa varten kävin varastamassa kakkoskakkosta, lattiarunko tehtiin kakkosnelosesta. Elementit läjättiin ensin kaverin pihamaalla, sieltä kun löytyi panelipinon lisäksi kunnon sirkkelipöytä ja muuta tarpeeseen sopivaa rekvisiittaa.

Lainateknolla ensin rakennustarvikkeet omasta pihasta kilometrin päähän pelipaikalle. Siellä tuli sitten enemmän tehtyä kuin kuvattua, mutta jokunen räpsy kuitenkin tarttui kameraankin.

Allekirjoittanut alkoi päästämään runkovärkkejä sopiviksi paloiksi. Siinäkohtaa kun runkopuut oli katkottu valmiiksi seuraavalla työpisteellä oli jo melkein yksi seinä läjässä.

Tämän jälkeen homma olikin sitten varsin suoraviivaista, seinäelementti kun mitoitettiin panelin mukaan niin paneleita ei tarvinnut katkoa. Ikkunat ja muut hienostelut seinään tehdään jälkeenpäin, joten runko ensin naulaimella nippuun ja sen jälkeen panelia pintaan.

Toinen sivuseinä valmistui 8 minuutissa, ensimmäinen otti vähän pidempään. Tästä kuvasta n. puoli tuntia myöhemmin tilanne näytti sitten tältä:

Tässä välissä piti käydä hakemassa lisää puutavaraa, mutta 2,5 tuntia myöhemmin projektipaikalle oli ilmestynyt jokunen kattotuoli ja lattiarunko (ei kuvassa).

Illan aikana tuli tehokasta työaikaa jotakuinkin nelisen tuntia, mukaanlukien noin tunnin keikka tarvikkeiden haussa. Seuraavana päivänä elementit sitten kelkottiin traktorin kärryssä asennuskohteeseen.

Kotipihassa sitten homma aloitettiin perustuksista. Edellisillä omistajilla on tuolla kohtaa ollut koirankoppi, joten nurmikkoa ei pahemmin tarvinnut kuoria alta pois. Perustus tehtiin käytännössä suoraan nurmikolle ja hiekkapohjalle, prismasta halvimpia betonilaattoja pari tusinaa konttiin ja lapion kanssa asettelemaan.

Perustus paikoillaan.

Ja ainakin hetkellisesti jopa suorassa. Tämän jälkeen lattiarunko paikoilleen, runkoon vanerilattia kiinni ja seinäelementit ympärille.

Elementit vedeltiin kiinni lattiarunkoon ja toisiinsa 120×5 ruuveilla, tukevasti tuntuu olevan pystyssä. Seinien jälkeen sitten kattotuolit seinien päälle.

Kiinnitysmetodina sama kuin seinäelementtienkin kanssa, eli akkupora ja pitkiä ruuveja. Jokainen niska tuli loppupelissä pistettyä ensin päältä yhdellä ja vähän myöhemmin alapuolelta vielä kahdella ruuvilla kiinni seinään. Yhdelläkin ruuvilla tuolit pysyivät kyllä paikoillaan, mutta siinä kohtaa kun aluskate ja -laudat olivat katolla alkoi tuntumaan ettei parempi kiinnitys haittaisi ettei koko katosta tule leijaa.

Kattotuolit paikoillaan. Tarkkasilmäiset huomaavat, että räystäslinja ei tuoleissa ole ihan suora, tämä on ihan tarkoituksella tehty veto, elementit kun tuli tehtyä muualla niin illankähmässä ei enää edes yritetty laskea ja miettiä että miten pitkäksi räystäs pitäisi jättää. Elementit tehtiin siis suosiolla ylipitkiksi, jolloin ne pystyi katkaisemaan asennuksen jälkeen oikeaan mittaan.

Seuraavaksi aluskate niskaan. Kasvihuoneprojektista jäänyt rakennusmuovi ja nitoja aseistuksena katteen asentamisessa ei kovin montaa hetkeä mennyt. Seuraavaksi sitten aluslaudat katolle. Näiden asennus oli hieman jännää, kun tuo kakkoskakkonen ei kuitenkaan kaikkein tukevinta tavaraa ole, mutta sinnepä nuo kuitenkin sai ilman isompia ongelmia.

Tämän jälkeen sitten vasikoiden katkaisu oikeaan mittaansa ja käytettynä löytynyt kattopelti vähän lyhyempiin pätkiin. Ostetut palaset kun olivat 540 pitkiä, tarvittava mitta oli 215.

Tämän jälkeen sitten muualta saadun loistoidean mukaan toisen kattopuoliskon palat ruuvattiin ensin yhdeksi isoksi palaksi, jolloin ainakin noin periaatteessa profiilien sovittelu kohdilleen onnistuu helpommalla kuin katolla keikkuessa.

Käytännössä homma oli hieman helpommin sanottu kuin tehty. Saatiin tuo palanen kuitenkin paikoilleen, mutta toinen puoli katosta tehtiin kahdessa osassa, eikä profiili sen kummemmin jäänyt pykältämään. Periaate kuitenkin ihan sama, pellinpala suunnilleen paikoilleen ja jälleen akkupora laulamaan.

Lopuksi vielä samoilla tulilla laitettiin harjapelti paikoilleen. Nurkkapellit jäivät vielä odottamaan vuoroaan, vaikka sillä soviteltiinkin harjapellin paikkaa jo etukäteen.

Kattopeltien jälkeen projekti sitten jäikin kesälomalle, kun allekirjoittanut keräsi paremman puolikkaansa kanssa sirkuksen autoon ja suuntasi kohti anoppilaa. Lomakuulumisista kuitenkin jossain vaiheessa erikseen, leikkimökkiprojekti jatkuu kunhan lomalta kotiudutaan. Näihin kuviin ja tunnelmiin.

Mitä tänään syötäisiin?

Vastaa

Aina säännöllisin väliajoin (jännästi muuten sijoittuu aina aikaan juuri ennen palkkapäivää ;) ) iskee tilanne, jolloin jääkaapissa alkaa olla enää valot. Tähän on tässä pikkuhiljaa oppinut, joten on tiettyjä asioita, joita kaapissa täytyy olla aina. Esimerkiksi jauhot ja kuivahiiva. Ja säilykkeet, pakasteessa mielellään myös aina pussi sitä ja toinen tätä. Tänään onkin herkuteltu tyttären pyynnöstä itsetehdyllä hernekeitolla (kuivaherneitä täytyy myös löytyä näitä hetkiä varten!) ja myöhemmin jämäherkuilla. Jotenkin jännästi sitä vaan saa aina taiottua kaikkea todella hyvää jämäsapuskaa silloin, kun kaikki on melkein loppu. Tällä kertaa lopputuloksena oli äärimmäisen hyvä ja ruokaisa salaatti sekä herkullisen muhevat sämpylät.

Salaattiin upotin loput salaatit, tuoreen sipulin varsineen, ananasta, tonnikalaa, oliivipurkin jämät, keitettyä makaroonia, hernemaissipaprika -sekoitusta sekä fetajuustoa. Meillä kun muksut rakastavat oliiveja, fetaa, homejuustoa ynnämuita omituisuuksia niin kummasti saa aina kiehtovia yhdistelmiä tehtyä. Sämpylätaikinaan upotin sitten eiliseltä pizzapäivältä ylimääräiseksi jääneen tomaattikastikkeen. Kylläpä tulikin pehmeät ja mehevät sämpylät! Ihana oranssinen väri ja valkosipulin sekä yrttien huumaava tuoksu. Kyllä napa kiittää!

Ja huomenna on muuten kauppapäivä…

Hellehattuja sekä trooppisia kuulumisia

Vastaa

Kylmän kesäkuun jälkeen saapui se helteinen heinäkuu ja kylläpä kasvit kiittävät.Toki niin kiittää jossakin kohtaa myös vesilaskun laskuttaja, sillä on saanut vettä kannella sekä kasvihuoneelle että -maalle. Kasvimaalta on saanut salaattia hakea parin viikon ajan päivittäin. Tilliä syötiin viime viikolla ensimmäisen kerran ja tänään nappasin pari persiljan oksaa kesäkeiton mausteeksi. Peruna kukkii ja varovaisen maan kuoputtelun jälkeen myös ihan syötävän kokoinen peruna on havaittu. Ehkä loppuviikosta jo uskallan yhden varren irti nykäistä.. Porkkanapenkkiä on saanut harvennella ja kovasti kasvavat nekin, ainakin vartta jos ei muuta.

Kasvihuoneen vierustalla olevat kukka- ja yrttilaatikot ovat myöskin aivan erinäköisiä mitä kaksi viikkoa sitten. Kukkalaatikossa alkaa pian olla jopa ahdasta. Yrttilaatikkoon esikasvattelin kasvihuoneen puolella oreganoa, ruohosipulia ja tilliä, nyt ne on jo siirretty ulos ja hyvin kasvavat. Jonkinsortin kurpitsa (veikkaan koristekurpitsaa) majailee myös laatikossa, mikäli selviää hengissä siirrosta.

Pihamaalle istutettiin kesäkuussa tuparilahjoiksi saadut perheomenapuu sekä luumupuu. Omenapuu vaikuttaa edelleen vallan virkeältä, mitä nyt kuivuus vähän on vaivannut. Mutta se istutettiinkin pahimman kylmän kelin jälkeen. Luumupuu sen sijaan tuli istutettua puolen kuun maissa, juuri ennen kylmiä öitä. Ja sen näkee, otti osumaa. Nyt toivotaan, että se siitä kuitenkin selviäisi hengissä.. Kasvihuoneella on melkoinen viidakko siihen verrattuna missä mentiin kuukausi sitten. Vaikka tuntui siltä, ettei mikään lähde saati sitten kerkiä satoa tuottamaan, niin nyt alan olla kuitenkin toiveikas sen suhteen, että jotakin sieltä taidetaan saada.

Tomaatit ja kurkut ovat kasvaneet parin viikon aikana silmissä ja löytyypä niitä tomaatin raakileitakin sekä kurkun alkuja. Käsitöiden värkkäily ei ole suinkaan helteiden myötä lakannut. Se on ollut hyvä syy tehtailla vaihteeksi jotakin muuta, kuten vaikka ihan superihania hellehattuja! Ensin sai esikoinen päähänsä aurinkoisen kukkahatun ja tottakai itelle piti saada kans! Pöytäprojektikin edistyy, mutta raportoidaan siitä sitten jahka on kaikki tuolit kasassa ja maalattuna.

Tatti kiiltämään

3 vastausta

Kuten täälläkin päin on tapana niin pihassa nököttää lipputanko. Lippua siinä ei tosin ole juhannuksena tai muutenkaan tullut pidettyä, koska tanko itsessään oli kohtuu sammaloitunut ja muutenkin sen näköinen, ettei se oikein ollut siniristin arvolle sopiva. Männäviikolla tuttavaperhe pistäytyi meillä grilliherkkujen merkeissä, mutta pitihän ne makkarat ensin jollain ansaita. Eli iltapäivän puhteena oli lipputangon pesu.

Homma alkoi sillä, että ensiksi kaiveltiin tangon juurelta mutterit esiin ja korvattiin puuttuva saranatappi pätkällä M10 kierretankoa. Sitä tarina ei kerro miksi saranatappi ylipäätään puuttui, mutta pienellä sovittelulla ja väkivallalla improvisoitu tappi istui paikoilleen.

Sarana paikoilleen, mutterit irti ja lasikuituinen tolppa nurin. Painoahan tuolla tangolla ei kovin kummoisia ole, joten kaataessa piti lähinnä pitää huoli ettei koko komeus lipeä käsistä, muutoin tuo ei järin suuria ponnisteluita vaatinut. Tämän jälkeen tolppa kantoon ja tallinkupeeseen.

Kuten kuvasta näkyy, niin ihan pieniä roiskeita ei olla kuuraamassa.

Ensihoitoa painepesurilla, ensimmäisen huuhtelun jälkeen sitten ämpäriin vettä ja loraus autoshampoota ja tiskiharjan kanssa pinttyneemmän lian kimppuun. Sitkeimmät tahrat ja jäkälät tuli vielä erikseen hierottua ihmesienellä. Ihan jokaista likatäplää ei noillakaan työkaluilla saanut irti, mutta kiinnijääneet paskat ovat senverran pieniä ja haaleita ettei niitä erota ellei katso aivan vierestä (mikä on tangon paikoillaanollessa aavistuksen haastavaa, etenkin yläpäästä).

Pesu viimeisteltiin autovahan jämillä. Pinnasta tuli mukavan liukas ja vahaus toivonmukaan hidastaa likaantumista. Arvaus on, ettei tuota tolppaa ole käytetty nurin 90-luvun jälkeen, joten tuskinpa ihan vielä ensikesänä tarvitsee alkaa uudestaan pesemään.

Pesun ja kiillotuksen jälkeen tanko sitten takaisin pystyyn.

Eikun,

Samalla kertaa tuli uusittua naru ja lukot, nyt kelpaa nostaa lippu salkoon juhlapäivien kunniaksi. Kiitokset vain talkooväelle tätäkin kautta, pihan yleisilme parani ihan ihmeen paljon noinkin pienen homman seurauksena. Rautaisen tai puisen tangon kanssa työmaa olisi toki ollut heti ja huomattavan paljon isotöisempi, onneksi sellaisia ei ole tänne investoitu.

Kassalan työleiri osa 101

Vastaa

No jopas, sieltähän se kesä tuli. Ja sen myötä pakottava tarve aloittaa terassin kalustus. Minulla on visio siitä mitä haluan, mutta lompakko on tämän tiellä. Joten DIY linjalla mennään jälleen kerran. Kuutisen vuotta sitten siskolta jäi 4 hengen ruokapöytä ylimääräiseksi. Mallia ihan perusperinteinen mäntyinen ruokaryhmä. Matkan varrella on ryhmä kokenut pariinkin otteeseen tuunausta. Muuton yhteydessä mietittiin jo, että eiköhän tuo ole aikansa palvellut. Pari vuotta ulkona parvekeella käytössä, millon minkäkin projektin (esim. auton osien puhdistus) alustana, jättivät jälkensä. Noh, mukaan lähti kuitenki, että jos.. Ja tänä viikonloppuna tuli se JOS eteen.

Tästä lähdettiin liikkeelle pöydän kannen kanssa…Paria tuntia myöhemmin hiontapölyn laskeuduttua tilanne jo vähän vähemmän epätoivoinen.Ja sitten maalia pintaan, sitäkin kun sattui olemaan valmiina hyllyssä. Kannelle tulee vielä vähän lisää tuunausta, mutta siitä lisää myöhemmässä vaiheessa..

Tuolit pistettiin muuton yhteydessä ihan osiin, osaksi siksi, että pari jalkaa tarvitsee hieman liimaa ja olivatpahan nätimmin nipussa. Sillä aikaa kun toinen puolisko alkoi liimailemaan, niin allekirjoittanut hinkkasi puupalasia.

Tällä hetkellä hionnat on kutakuinkin tehty, seuraavaksi sitten sutimaan maalia ja kokoamaan ja kassellaan myöhemmin miltä näyttää..

Viikonloppuna, tai oikeastaan lauantaina illalla käynnistyi sitten leikkimökin rakentelukin. Tarkoitushan oli tuota tehdä vasta myöhemmässä vaiheessa, kesälomalla, mutta miksipä jättää huomiseen sitä minkä voi tehdä eilen? Kerran intoa riittää ja materiaalejakin löytyi hups tups yhtäkkiä, niin sunnuntai aamun ratoksi sai ihmetellä, että nopsaan ne isännät tuuskaa, kun sille päälle sattuu. Melkein koko mökki kokoamista vaille valmiina. Mutta kertokoon tuo isäntä itse projektin vaiheista lisää..

Inspiraatioita ja aarteita

Vastaa

Viimeksi oli mainintaa valmistuneesta käsityöprojektista, josta nyt ei vieläkään kunnon kuvia ole, kiitos sateisen sään. Mutta tyydytään nyt huonoon puhelinkuvaan ja sanalliseen selitykseen.

Inspiraatio lähti tästä kuvasta..

Sain vision hameesta ja ihan pakko oli heti päästä toteuttamaan. Kaapin pengontaa hetki ja löytyi valkeaa, mustaa sekä violetinsävyistä lankaa. Ei muuta kuin langat puikoille ja työstämään. Ohjeita ei sen kummemmin ollut, mitä nyt hieman tuosta valmiista mallista kattelin osviittaa mitoista ja kavennusten paikoista. Soveltaen siis, jälleen kerran. Lopputulos oli enenmmän kuin nappisuoritus. Oon tosi tyytyväinen! Hinku jäi vielä toiseenkin, mustavalkoiseen versioon. Talvea ajatellen kummittelee mielessä myös tuo mekkomainen malli… Eikä tuota kovin kauaa tullut tehtyä, tai siis olihan tuo kolmisen viikkoa puikoilla, mutta ei kovin monena iltana tullut kyllä neulottua. Että yllättävän nopeasti eteni silloin kun sitä ehdin tekemään.

Tällä viikolla sain lankalahjoituksen. Toisen puoliskon täti lahjoitti minulle pari säkillistä lankojaan! Oli villalankaa, puuvillalankaa, viskoosia, silkkiä… Kertakaikkinen aarreläjä! Eihän siinä kauaa tarvinnut katsella, kun iski ensimmäinen visio. Samettilangasta yläkerran vessaan matto! Pienoiskokoinen juhannusruusu valmistui hetkessä. Ja sopii kyllä oikein hyvin paikalleen, vaikka epäilytti ensin tuo pyöreä malli. Mutta on kuin tehty sinne!Tällä viikolla on lopultakin saatu sadetta, kasvimaa on kärsinyt kuivuudesta, mutta nyt siellä rehottaa oikein mukavasti. Ja kun seuraavaksi saadaan sitä enemmän kaivattua lämpöä, niin kasvihuoneellakin alkaa tapahtumaan entistä enemmän, tai ainakin näin toivon!

Sateesta on kyllä ollut muutenkin hyötyä, sillä pitkästä aikaa on ollut koti pullantuoksuinen. Muksujen kanssa leivottiin vallan maistuvaisia pullia!

Pihapuuhia ja kasvihuonehommia

Vastaa

Aavistuksen verran lämpöisemmät kelit ovat innostaneet pihan tonkimiseen astetta enemmän. Kasvimaan kupeeseen on tullut kärrättyä jokunen kärry joutomaata ja muutamia kiviä on taas kaiveltu ylös. Suurena tavoitteena himpun verran tasaisempi piha.

Pientä kasvojenkohotusta on tullut annettua parille kukkapenkille. Kassellaan sitten syksyllä tai ensi keväänä, että jäävätkö kukkapenkit nykyisille paikoilleen. Pienempi saattaa kyllä saada lähdön… Pari ennen ja jälkeen kuvaa näistä pikaparanteluista tässä.

Kasvihuoneen kasvatit näyttävät jäävän eloon. Ovat jopa kasvaneetkin. Ja pari tomaatinraakiletta on yhteen varteen ilmestynyt. Kovin hidasta on, mutta josko ne kelit nyt lämpenevät, niin ehtisivät satoa kasvatukset tuottamaan. Viikko sitten kylvin sinne hernettä mattimyöhäisenä ja pihan yrttilaatikkoon on yrttejä esikasvatuksessa. Herne on lähtenyt vauhdilla kohti korkeuksia, mutta saattaahan se olla, että olisi kannattanut ostella jo valmiiksi kasvatetut yrtit, niin olisi niistä jotakin iloakin tälle kesälle. Mutta mitäs kivaa siinä nyt olisi? Eipä nuo tuolla ulkosalla sen häävimmin olisi kasvaneet. Muutaman mansikantaimenkin hain malliksi kasvamaan, jospa muksut saisivat kertaalleen edes oman maan mansikan…

Illan päälle pitänee kuvata kunnolla valmistunutta käsityöprojektia ja kirjoitella siitä sitten oma tarinansa.

Kasvimaan talo

Vastaa

Kuten tuo parempi puolisko jo ehti mainostamaan (se on muuten ehtinyt kirjoittamaan muutenkin paljon enemmän kuin minä) niin kasvihuone tuli näpättyä läjään. Pahemmin ei kameraa taaskaan tullut tehdessä heilutettua, tuota kun tuli lähinnä tehtyä eikä mietittyä, saati sitten kuvattua välivaiheita. Jotain kuitenkin tarttui kamerankin rullaan, joten tälläkertaa ohjelmassa on kevyt rakennusprojekti oikein kuvien kera.

Kasvihuoneen malli tuli apinoitua suoraan kaverin tekemästä mökistä, hyvin tuntuu toimivan. Ensitöiksi otetaan ja pistetään kaappasahaan kulmaksi 22.5 astetta. Tämän jälkeen ruuvataan saha kiinni lautaan ja pistetään stoppari 102 sentin päähän terästä. Tehdään runkovärkistä 16 palasta, siirretään stoppari mittaan 165 senttiä ja tehdään 16 pätkää lisää. Mitat tuli mallattua lähinnä silmällä ja soviteltua kulmia yms, mutta korkeutta kyhäelmällä on harjan kohdalta jotain vähän päälle 2 metriä, leveyttä suunnilleen saman verran ja mittaa 4.5 metriä, eli ihan sopivasti.

Sitten kun runkopalat on tehty niin ne lyödään kiinni toisiinsa. N. 15 senttisiä vanerisoiroja, hakasnaulain ja muutama tunti askartelua niin tallinovesta sai kannella kehikoita ulos. Hakasia kannattaa käyttää enemmän kuin vähemmän, ne kun ei maksa paljon mitään. Arveltu määrä on luokkaa 40 hakasta per vanerinpala, luulisi pysyvän.

Sen jälkeen pihalle muutama kakkosnelonen kivien varaan ja muutama lauta pitämään kyhäelmää läjässä. Kehikkoa läjätessä komeus näytti senverran rujolta että päätin hyötykäyttää tallinnurkassa lojuneen maalipänikän loput vielä projektiin.

Kokoonpano aloitettiin päätykehikoista. Sitten ristimitta kohdalleen, yläjuoksu naulaimella kiinni ja sen jälkeen ylä- ja alajuoksuihin merkit 60 sentin välein. Loput kehikot tuli paukaistua paikoilleen sen suurempia mittomatta, mitä nyt vatupassia tuli välillä näytettyä. Talkoolaisia kun kerrankin oli paikalla niin hommassa ei erityisen kauaa tarvinnut arpoa, kehikko paikoilleen ja naulain laulamaan.

Sitten kun kehikko oli läjässä niin pohjalle ensin kasvimaaharsoa (sitä semmoista, jota yleensä pistetään pakkassuojaksi potulle ja sunmuulle) ja siihen päälle 2 karvalautaa pystyyn. Kehikot tehtiin siis tallin puolella valmiiksi palasiksi jotka sai vain nostaa paikoilleen. Asennuskohteessa sitten päädyt naulaimella kiinni ja koko komeus kiinni kasvihuoneen runkoon muutamalla ruuvilla.

Sisäpuolelle laatikoita napsuteltiin soirot AIV-muovista, josko ne kestäisivät vähän pidempään käyttökelpoisena.

Sisustan rakentaminen alkoi olla kutakuinkin valmiina. Tässä kohtaa runkopuut tuli vielä paukuteltua kiinni isänmaahan parilla n. puolen metrin harjateräksellä. Eipähän syysmyrsky nosta koko komeutta naapuriin asti.

Tämän jälkeen sitten muovia pintaan. Tälläkertaa materiaaliksi valikoitui ihan normaali rakennusmuovi, lähinnä siksi että se on noin 3 kertaa edullisempaa kuin varsinainen kasvihuonemuovi. Toki kestävyyskin on sitten ihan toista luokkaa, mutta nyt rakennettiinkin tällainen harjoittelumalli, tehdään sitten seuraavasta revisiosta pariakin pykälää parempi ja monipuolisempi sikäli kun homma vielä tuon mökin elinajan yli kiinnostaa.

Muovi napsittiin kiinni ensin ihan normaalilla rakennusnitojalla ja sen jälkeen vielä rimoilla. Katon kohdalta rimat tuli napsittua jokaiseen väliin, seinille lähinnä nurkkiin ja keskelle. Muovin taitekohtiin leikkelin solumuovista soirot estämään repeilyä, josko se parantaisi elinikäodotetta edes jonkin verran.

Seuraava vaihe olikin sitten ottaa peräkärry auton perään ja ostaa täytettä laatikoihin. Ihan hervottoman kallista tavaraa tuo turve ja multa ei onneksi ole, laatikoiden täyttöön meni viitisenkymppiä.

Rouva hoiti kalustamisen ja istuttelut, minulle jäi askareeksi tehdä mökkiin ovi ja aukaistava ikkuna. Nämä tuli tehtyä samaan malliin kuin rungotkin, eli kakkoskakkosesta sopivia palasia, hakasnaulaimella ja vanerinpalasilla kehikko läjään, maalia pintaan ja muovit kiinni. Työkalupakista löytyi soppelisti saranatkin projektiin, eli ei muutakuin ovi hollille ja akkuporalla saranat kiinni.

Kastelujärjestelmäkin tuli samalla kyhättyä, vaikkei tuon kokoista tilaa toki ihan kastelukannullakaan kovin kauaa läärää. Kasvatuslaatikoihin laitettiin sadetusletkua, reiät alaspäin, jolloin multa ainakin teorian tasolla kastuu läpiasti. Samaista letkua jäi kohtuu nätti pätkä, se päätyi kattoon sadettamaan kasvatuksia ylhäältä päin. Paikallisesta romuonnelasta kourallinen erilaisia liittimiä ja nyt ovenpielessä on Y-haara letkuille, eli kun vesiletkun kytkee kiinni niin vesi alkaa virrata sekä multaan että roiskumaan katosta lähinnä pitkin seiniä. Olisin mielelläni ottanut säädettävän haarapalan, mutta sellaisia ei tälläkertaa ollut tarjolla. Säädöllä olisi saanut katon sadetuksen säädettyä vähän maltillisemmalle tasolle, jolloin vesi olisi päätynyt tarkemmin haluttuun kohteeseen, mutta kaikkea ei näköjään voi saada.

Rakentaessa, kasvatuksia ihmetellessä ja muutenkin kasvihuoneen fengshuita miettiessä tuli samalla pohdittua karkeat raamit seuraavan kasvihuoneen rakentamiseksi, mutta raapustellaan niistä sitten myöhemmin aikakirjoihin. Hakasnaulain lunasti tiensä vakituiseen työkaluvalikoimaan, oli tuo kehikoiden läjääminen niin paljon nätimpää verraten naulauslevyihin tai johonkin muuhun hupatukseen. Samalla tuli todettua, että tuo oma kaappasaha on ihan auttamattoman pieni heti kun tarvitsee katkaista mitään kakkoskakkosta isompaa tai leveämpää. Merkittävästi parempi kampe kuitenkin maksaa sen vähintään 300 rahaa, joten eiköhän tuolla nyt toistaiseksi pärjää.