Leikkimisen talo, vol 2

Taas on tovi jos toinenkin aikaa vierähtänyt edellisestä raapustelusta, mutta varsinaisesti jouten tässä ei ole ehtinyt olemaan. Onneksi sentään syksy alkaa tulla niin pihatouhut jäävät hetkeksi tauolle. Mutta asiaan, naputellaan toisessa postissa enemmän muita tapahtumia.

Edellisen raapustelun kanssahan jäätiin tilanteeseen että mökki oli peltikattoon asti tehty. Sen jälkeen lähdettiinkin kesälomille ja nyt pakkasten tultua onkin hyvä katsoa taaksepäin ja todeta että jotain on työkiireiden ohessa saatu aikaankin.

Kesälomareissulta jäi peräkonttiin appiukon terassiprojektin jämiä senverran että niistä saatiin leikkimökkiinkin terassilaudat.

dsc_0193 DSC_0195.NEF_TWLEOX

Ensitöiksi muutama poikkipuu pitämään terassilaudat paikoillaan. Kuten kuvassakin näkyy niin terassin alle nakkasin palasen kasvihuoneprojektista jäänyttä AIV-muovia. Ei pääse ruoho kasvamaan terassista läpi. Palanen on senverran pieni, ettei veden läpäisyn tms kanssa tullut sen kummemmin murehdittua. Kaato on suunnilleen järkevä, aika näyttää miten hyvin tuo mitään pitää, mutta onpahan nyt tyhjää parempi.

DSC_0196.NEF_KIK6NX DSC_0198.NEF_JEZUNX

Jämäpaloista kun tekee, niin homman joutui tietty tekemään paloista. Kahdesta palasta tarkalleenottaen. Kuvassakin näkyy jo appiukon projektissa hyväksi todettu rakotulkki. Eli laudanpätkään parilla naulalla kiinni muutama vanerilappu, tulee tasaisia 6 millin välejä.

DSC_0202.NEF_64EUNX

Akkupora, ruuveja, rakotulkki ja hyvä tuli. Nurkkapystyt vielä koteloidaan jollain tavalla jossain vaiheessa (tätä kirjoittaessa vielä auki) ja seinän ja pystyn väliin tehdään jonkinlainen koristeaita. Terassia on ajatus jatkaa patioksi ensikesän puolella, mutta siitä lisää sitten kun se on ajankohtaista.DSC_0218.NEF_VR50NXMökkiprojekti jatkui oven rungolla. Kakkoskakkoselle vähän käsihöylää ja jiirisirkkeliä, makita ja pitkiä ruuveja kouraan ja raamit nippuun. Kun ristimitta oli saatu kohdalleen niin lisäsin vielä nurkkiin kuvissakin näkyvät vinotuet.

DSC_0220.NEF_2B9COXSeuraava kohta rakentelussa oli sitten karmit. Itse ovi kun ei tässäkohtaa painanut vielä paljon mitään niin karmien tekeminen ja sovittelu ei vaatinut kovin suuria hikoiluita. Karmit näppäsin läjään ihan tavan karvalaudasta. Siloittelin pinnat käsihöylällä ja kavensin 12 senttistä lautaa sopivampaan kokoon ihan kuviosahalla. Jossain kohtaa projektia alkoi tuntumaan siltä että tallin varustuksesta puuttuu kipeästi sekä oiko/tasohöylä että pöytäsirkkeli, mutta tämän projektin kanssa ei ns. perse kestänyt moisia hankintoja. Kohtuullisen kelvollista jälkeä noillakin kaluilla sai, ei siinä.

20140812_001Karmien valmistumisen jälkeen sitten oveen muutamia tukia lisää ja kaverilta omaa vähän isompi ja pienempitoleranssinen jiirisirkkeli lainaan. Olen jopa ihan tyytyväinen oven ulkonäköön. Panelointi oli sinänsä ihan suoraviivainen temppu, sirkkeli 45 asteen kulmaan ja panelia pätkiksi. Tein sahaamisen ja kiinnittämisen yhtäaikaa, jolloin pätkiä sai mitottua samaa tahtia kun nurkkaa lähestyessä mitta lyheni. Panelit on napsittu oven runkoon kiinni viimeistelynaulaimella.

Mitä tuohon itse runkoon tulee niin kyprokkiruuvit lunastivat jälleen paikkaansa. Eli ne perinteiset mustat kohtuu harvakierteiset ruuvit. Pitävät puussa oikein hyvin ja ovat halpoja. Niitä pitää olla aina tallin varustuksena. Työhuoneprojektiin hankittuja ruuveja on tullut käytettyä vähän joka projektin kanssa, mutta onneksi noita myydään 1000 kappaleen laatikoissa.

20140815_002

Paneloinnin jälkeen ovi sai maalit pintaan. Oviprojektin kanssa samaan aikaan tuli puhkottua ikkunoille reiät paneliseinään. Ikkunat tulivat suoraan seinäpystyjen väliin, joten ainoastaan korkeusmitta piti olla suunnilleen sinne päin. 13 millin terä akkukoneeseen, seinään reikä ja kuviosaha laulamaan. Kun tarvittavat reiät oli puhkottu, niin koko mökki sai pari kerrosta maalia pintaan.

20140815_003Maaliksi valikoitui lähinnä hintalapun perusteella kuvan mukainen ämpäri. Tuosta ehkä puolet meni leikkimökkiin, mutta sävy valittiin samaksi talon sävyn kanssa, jolloin mökki istuu istuu nätisti muuhun pihaan ja toisaalta maalinjämät voi sitten käyttää talon paikkamaalailuihin.

DSC_0241.NEF_27ZEOXMaalaaminen itsessään ei ole mitään kovin suurta rakettitiedettä, mutta se ainakin tuli huomattua että jos meinaa maalata jotain leikkimökkiä isompaa niin kunnon pensseleihin kannattaa sijoittaa. Samaten maalin annostelu pienempiin ämpäreihin kannattaa tehdä ihan kunnon työkaluilla. Mitään oikein kunnollista kapinetta ei ollut käsillä, joten improvisoin kauhan tyhjästä limsapullosta, mutta parin euron sijoitus vaikkapa äyskäriin ei olisi haitannut. Varsinaisena maalausämpärinä toimi erittäin hyvin partaäijä-ämpäri (se jugurtti). Nuo ämpärit ovat muutenkin hyvä vähän kaikkeen mahdolliseen, parempi puolisko on mättänyt semmoisiin marjoja ja mitälie, minä olen käyttänyt niitä tallissa paljon tärkeämpiin hommiin, kuten sekalaisten ruvien säilytykseen.

Kun mökki oli saatu maalattua niin ovi soviteltiin kaverin kanssa paikoilleen. Karmit eivät enää asennuksen jälkeen olleet ihan täydellisesti paikoillaan, mutta kohtuullisen askartelun jälkeen ovi istui kuitenkin paikoilleen. Sen kummempaa lukitusmekanismia ovessa ei ainakaan toistaiseksi ole. Ensihätään estin tuulta rikkomasta ovea tai saranoita ihan magneetilla. Nurkkin on kertynyt vanhoja kiintolevyjä ns. tarpeeksi paljon, niistä löytyy mm. kohtuu voimakkaita magneetteja kaikenlaiseen. Magneetti ruuveilla karmeihin ja oveen reilunkokoinen rikka ruuvilla kiinni, riittää toistaiseksi.

Ovi pitää tietty jostain saada aukikin. Kyselin esikoiselta että minkälainen kahva olisi kiva ja hetken aikaa tutkittuaan kaikkia kahvoja ja vetimiä mitä sisältä löytyy päätös oli että keittiön laatikoiden vetimet on kivan mallisia. Eikai siinä sitten, sellainen pitää saada.

20140911_001

Ensiksi kahvan karkea hahmotelma kakkosnelosen kylkeen timpurin kynällä, karkea muotoonleikkaus kuviosahalla ja palanen irti. Tämän jälkeen sitten kikkakuutosia, joita ei äiti hyväksy, eli kuviosaha katolleen ruuvipenkkiin ja työstämään lisää (vannesahakin olisi kiva olla tallissa). Sitten kun sahaus oli saatu kutakuinkin kohdalleen niin tein vielä muodon viimeistelyä jyrsinpöydässä (semmoinen tallista sentään löytyy). Lopuksi hiekkapaperia ja pari pätkää vanhasta haravan varresta. Tapit on ruuvattu kiinni läpi ja ruuvinkannat on paikattu ihan perus yleistasoitteella.

Tämän jälkeen kamera on sitten jäänyt keräämään pölyä tekemisen tieltä. Ikkunan pokat tein kaverilta käsiinjääneestä materiaalista. Värkki oli ihan höylättyä kakkoskakkosta, josta oli ajettu reilu neljännes sirkkelillä pois, jolloin puusta oli jäänyt L-mallinen profiili. Profiilista sitten kaappasirkkelillä sopivia pätkiä ja nurkat kiinni toisiinsa purriliimalla ja viimeistelynaulaimella. Toivonmukaan kestää.

Ikkunalasit kävin dyykkaamassa siskon kaverin remonttityömaalta. Lasileikkurina arvelin käyttää prismasta halvalla saatua n. 3€ leikkuria. Kokemuksen ja kirosanojen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että tuommoisella hinnat-alkaen leikkurilla ei tee hevon hel**iä. Parin epäonnistumisen kanssa sain yhden lasin leikottua, joka sekin halkesi leikkurin jäljiltä jääneisiin pieniin murtumiin asentaessa, eli mökissä on nyt yksi valmiiksi rikkinäinen ikkuna. En viitsinyt alkaa vaihtamaan lasia läjäämisen jälkeen, tyydyin vain kiroilemaan hartaasti.

Ikkunaprojektin tiimellyksessä tuli toinen projekti päälle kotopuolessa. Sinne piti asentaa vessaan uusi ikkuna kun edellinen oli ikkunan hikoilun myötä lahonnut senverran pahasti ettei ns. valtaistuimella asiointi syksyn viilenevissä keleissä ollut oikein miellyttävää. Arvelin, etten edes yritä alkaa ihan ”oikeaan” projektiin tuon pilipalileikkurin kanssa ja lompsin paikalliseen työkalu, maatalous- ja rakennustarvikeliikkeeseen ja ostin kylän kalleimman (ainoan) lasiveitsen. 13€ sijoitus jokran veitseen oli joka sentin väärti, vaikkei tuokaan ihan täysin ongelmitta pure lahoituksena saatuihin kasari-ikkunoihin (ilmeisesti jotain senaikaista lämpölasia tms koska lasi on kohtuu paksua) niin jälki on kuitenkin ihan toista kuin parin euron rimpulalla. Työkaluihin kannattaa sijoittaa.

Kunnon lasiveitsellä varustautuneena loputkin leikkimökin ikkunoista sai kohtuullisella kiroilulla läjään ja pokat valmistuivat parissa illassa kunhan liimat ja maalit sai kuivumaan. Pokia läjätessä tuli (jälleen) kiroiltua purriliiman parasta ominaisuutta, eli turpoamista. Se värkki nimittäin tulee saumasta kuin saumasta ulos vaikka mitä tekisi ja valumien irrottaminen on hemmetin työlästä hommaa, ainakin jos sitä yrittää tehdä mattopuukolla, taltalla ja hiomapaperilla. Homma helpottuu merkittävästi kun tempaisee rälläkkään lamellilaikan ja hioo ylimääräiset moskat pois sillä. Tarkkana tuon kanssa saa tosin olla.

Lopulta kun ikkunat sai läjättyä niin tälläsin seinäpystyjen väliin pätkät kakkoskakkosta vaakaan ja kavensin asennusreikiä sopivaksi sahatulla ja höylätyllä laudalla, jolloin karmeista sai kohtuullisen hyvin istuvat, ainakin suurimmalta osin. Avattavat ikkunat jäivät vielä tulevan kesän projektiksi, vetelin pokat suoraan kiinni karmeihin kyprokkiruuveilla. Hienostellaan sitten toisella kertaa.

Jossain kohtaa maalailuiden ja ikkunakiroamisten välissä nappasin mökkiin reunalaudatkin paikoilleen sekä nurkkiin että oven ympärille. Karvalaudasta sopivat palaset valmiiksi sirkkelillä, valkoista maalia pintaan ja kourallinen lankanauloja taskuun.

Tätä kirjoittaessa mökistä puuttuu vielä ikkunoiden reunalaudat, päätykolmion koristelu, terassitolppien kotelointi ja siihen liittyvät koristelaudat ja mikä tärkeintä, sisustus. Aika on kuitenkin palanut kohtuu tehokkaasti kaikkeen mahdolliseen muuhun kuin työhuoneeseen tai leikkimökkiin. Muista projekteista kuitenkin erikseen seuraavissa horinoissa.

Jossain kohtaa pitää päivittää kuvamateriaaliakin leikkimökin nykytilasta, mutta nyt näihin kuviin ja tunnelmiin.

 

Kätten töitä tippuu tasaiseen tahtiin

Monenmoista on puikoilta tipahdellut viime aikoina ja lisää koko ajan tekeillä. Joulua kohden tahti ei ainakaan hiljene. Keväällä iskee sitten tuttuun tapaan hiljainen kausi, mutta nyt ei innolle loppua näy. Onneksi on tonttutöiden lisäksi monia lahjottavia kohteita, joten kaikenlaisia ideoita pääsee toteuttamaan jos siltä tuntuu. Onpa tuolla yhtä jos toista valmistunutta, joille ei juuri nyt ole tiedossa käyttäjää, mutta aina ne johonkin katoavat. Joten ihan saa rauhassa itseään toteuttaa, eivät nuo yleensä haitolle jää pyörimään. Ja eihän niitä villasukkia ole koskaan liikaa, eihän?

Välillä sitten heitellään muualtakin ideoita ja haasteita kokeiltavaksi. Ja niitä on mukava sitten toteuttaa. Kuten tämä pienen pojan ninjago -pipo. Tai toisen kuvan virkatut tähtitossut.

Lisäksi pöllöjä jemmaan… Pienille varpaille ja sormille lämmikkeitä.. Ja siskonpojan synttäripaketin pehmeä osuuskin on paketointia vaille valmiina.

Ja tuskinpa ketään yllättää tieto siitä, että työn alla on jo paljon muutakin..
image

imageimage image image

Mistä on meidän syksy tehty…

imageKeittiössä leivotaan ja säilötään herkkuja talteen. Omenoista on leivottu eräskin piirakka ja kokeilin uutena tuttavuutena uuniomenahilloa. Tuli herkkua!imageimageimageLeivinuuni lämpeää taas säännöllisesti, joten omatekoinen ruisleipä ja pitkään haudutetut lihapadat ovat jälleen listalla. Syksyllä maistuvat myös maukkaat keitot ja pulla!imageimageimageimageimageEsikoisen ollessa eskarissa ollaan poikien kans monesti käyty vaunulenkillä, varsinkin jos on neiti saateltu kouluun, niin siitä on sitten mukava jatkaa vielä reissua. Pihaa puuhastellaan hiljalleen talvikuntoon, liiteri täytettiin puilla ja tottakai lapset osaa ottaa riemun irti kaikesta!

Sitä meidän syksyyn kuuluu, kotoilua.imageimageimage

Pöllöjä, sukkia, myssyjä… Neuloosi iski!

Näitä pöllölapasia oon jo viime talvena ihaillu, mutta nyt se sitten iski. Tytölle oli sellaiset saatava. Mallihan löytyy Raverlyn ihmeellisestä maailmasta nimellä Horatio & Oren. Kertakaikkisen ihanat! Ja mieluiset myös tytölle.imagePöllöthän olivat niin herttaisia, että miehen siskot halusivat kukin omansa. Sinistä, punaista, turkoosia… Omat pöllöt odottavat myös väripäätöstä, kauhean vaikea valita…
image image imageVillasukkatehtaalla on työstetty pienten varpaiden lämmikkeitä. Siskonpojan synttäripakettiin on tilattu Super Mario aiheiset sukat ja testiversioista tuli varsin kelvolliset. Nämä sukat päätyvät oman pojan jalkoja lämmittämään.imageValmiiksi on neulottu myös toisen siskon lapsukaisten varpaiden lämmittäjät ja valmistuihan se sukkien alla pilkottava kirjomistyökin lopulta..
imageParit myssytkin tuli tehtyä, toisesta ei kerennyt edes kuvaa nappaamaan, kun se jo lähti maailmalle. Tämä yksilö jää lämmittämään omaa päätä.image imageViimeisinpänä on valmistunut tällainen virkattu tähtipatalappu, ohjeen löysin täältä: http://www.eilentein.com/2011/10/tahtipatalappu.html?m=1

Aika ihana tämäkin, vaikka ohjeesta poiketen onkin vain kuusi sakaraa.

Ja sitten seuraavia ideoita työstämään!

Lankailua

Meillä ei neulota, eikä kudota vaan lankaillaan. Niin on keskimmäinen asian ilmoittanut. Äiti lankailee. Hirmuisen ihanasti ilmoitettu. Noh, äitihän on viimeaikoina pistänyt taas puikkoja heilumaan ja yhtä jos toista on lankailtu.

Tyttären ihanat pitsisukat valmistuivat jämälangoista. Alkuperäinen ohje Novitan arkistoista, mutta eipä niitä ohjeita taaskaan jaksanut sen kummemmin seurailla, joten jälleen kerran sovellettu lennossa oman näköiseksi.imageKaulahuivia, pipoja…
imageimageimageRaitasukkaa pukkaa tädin mussukoille <3
imageJa seuraavaksi listalla tytölle uudet lapaset, pojille myös sekä sukat että lapaset. Pipoja taisi olla ennestään, mutta veikkaanpa, että kylmenevien kelien myötä on tällekin syksylle pakko jotain uutta ja kivaa keksiä. Tonttutöitä on myös kirjailtu ylös, niitä sitten yötä myöten lankaillaan, niin ei pienet silmät ole näkemässä ihan kaikkea..

Terassikalusteetkin valmistuivat tuolien osalta. Mutkia oli matkassa, mutta lopulta kaikki neljä tuolia kuitenkin läjääntyivät ja saivat maalin pintaan. Tuli oikeinni hyvä. Ensi kesäksi sitten vielä pieni lisäys tuoleihin, tummat pehmusteet istuinosalle…image

 

 

Herkullinen syksy

imageimageViikonloppuna retkeilimme lasten kanssa laavulle makkaranpaistoon. Matkan varrelta lapset keräilivät puolukoita ja kummastelivat metsän sekä suon ihmeellisyyksiä. Nyt onkin aivan täydelliset syysretkikelit, lämmintä mutta kuitenkin raikkaan syksyistä.

Syksy on herätellyt taas kesäunilla olleen leipurin. Keittiössä touhuilu houkuttelee kummasti, kun kelit ovat viilentyneet ja satokausi parhaimmillaan. Viikonloppuna herkuteltiinkin sitten kaalilaatikon, porkkanasämpylöiden sekä kesäkurpitssuklaakakun kera. Soseutin lasten poimimat puolukat kaveriksi ja testattiin maustekurkut (onnistuivat ihan täydellisesti, seuraavaan satsiin on kurkut jo kasvihuoneesta kerättynä).imageimageimageimageMuitakin herkkuja on loppukesän aikana tullut leivottua. Ihan niitä perinteisiä klassikoita, jotka ovat parhaimmillaan tuoreista marjoista loihdittuna. Mustikkapullat, marjapiirakka, brita-kakku… imageimageimageOmaa kotia on keretty jo reilu puoli vuotta asuttaa, elokuun lopulla pistettiin sitten pöytä koreaksi, kutsuttiin ystäviä kylään ja pienimuotoisesti sitten juhlistettiin tätä omaa tupaa. imageimageimage

Tuunailua ja marttailua

Viikonlopun pikatuunauksiin pääsi ulko-ovessa roikkunut surullinen sydänkoriste. Edelliset asukit sen siihen olivat jättäneet ja kevään mittaan viimeisetkin, ilmeisesti joulukoristeiden, rippeet siitä katosivat. Aikani sitä siinä olen katellut ja tuuminut, että jotakin voisi keksiä ja viikonloppuna sitten se viiden minuutin hurja tuunaustuokio koitti. Kaapista vähän askartelujen jäämiä ja puusta marjoja. Ihan bueno syyskoriste.image image Viime viikolla myös sisäinen martta päässyt vauhtiin, kun näitä pieniä puutarhan satosaaliita on jotenkin pitänyt hyödyntää. Hilloiksi on päätynyt mustaherukkaa, karviasta ja teinpä muutaman purkin mustikasta sekä mansikasta. Lisäksi kokeellinen parin purkin erä maustekurkkuja on maustumassa..imageTerassikaluste-projekti on pöydän osalta jo ollut valmiina pidempään, tuolien kanssa vielä eletään palapelivaihetta. Mutta tämmöiseen lopputulokseen siinä tuunailussa päädyttiin. Tykkäilen ja kesäillan maisemasta myös :)
image

Sympaattisuuden huipentuma

imageEihän tästä kaverista voi muutakaan todeta! Virkatusta kukkaläjästä tuli tämä kertakaikkisen i-h-a-n-a hippo. Otus on valloittava ja ei varmasti jää ainoaksi laatuaan. Sillä luulenpa että tonttuilut aloitetaan lähipäivinä… Ja jos tämä otus on vielä joltakin huomaamatta jäänyt niin ohjetta löytyy täältä: http://www.ravelry.com/patterns/library/happypotamus-the-happy-hippo-crochet-patternimage imageJa koska valmista tulee, niin täytyy aloittaa uutta.. Työn alla tyttärelle pitsiukat.
imageNäihin kuviin ja tunnelmiin!
image

Voihan virkkuukoukku

Hiljaiseloa on pitänyt, mutta se ei tarkoita etteikö touhua olisi ollut. Esikoinen aloitti eskarin ja nuorimmainen mursi kätensä, joten päivät onkin ollut täynnä poikkeavaa arkea. Käsitöitä on kuitenkin tullut totuttuun tapaan tehtyä aina kun sellainen hetki löytyy ja viime aikoina sitten onkin vaihteeksi virkkuukoukku ollut ahkerassa käytössä. Tässäpä pläjäystä siitä mitä on työn alla ja mitä on tullut tehtyä..

Leikkimökki valmistuu hiljalleen ja sitä silmällä pitäen on sitten tehty tämä vallan värikkään kirjava virkattu räsymatto. imageTämän vihreän maton kohtalosta en ole vielä päätöstä tehnyt. Värit ovat niin kivat, että tälle saattaisi löytyä paikka ihan muualtakin. image Aikaisemmin tuli tehtyä vessaan samettilangasta oranssi juhannusruusu matto. Noh, lankoja oli toisenkin värisenä ja niistä tein tämän pienen tähtimaton. Tulee ihan minttusuklaa mieleen tästä, varsinkin sellainen puffet-jäätelö… Ihana pieni ja pehmoinen matto, tämänkin kohtalo selvinnee ajan myötä. image Työn alla on neulonnnan ja virkkauksen seassa myös pieni kirjontajuttu… image Läjä afrikkalaisia kukkia.. Joku saattaakin jo arvata mitä noista valmistuu, paljon on blogeissa vilahdellut tämä.. Enkä minäkään voinut sitten jättää kokeilematta… image Kevättalvella aloitettu peitto on odotellut kesän ajan inspiraatiota ja nyt on taas läjä tilkkua virkattuna. Loppui vaan lanka kesken, joten jälleen pieni pakollinen paussi tähänkin työhön. image Villasukkatehdaskin veti henkeä pienen hetken. Mutta kappas kun kelit viilenee niin langat ja puikot huutelevat jälleen. Ihan ensimmäiseksi kaivoin laatikon pohjalla odottaneet villasukan varret ja tein toissatalven lempparisukkiin uudet terät. Oli niin pehmeä lanka tuo alkuperäinen, että hetkessä kuluivat pohjat rikki. Ja koska oli melkein uudet sukat, niin ei raskinu hyviä varsia hukkaan heittää (ja tuo sammalenvihreä väri on vaan niin ihku). Ei montaa hetkeä tarvinnut kuluttaa ja sai sukat jälleen käyttöön. Tästä se taas lähtee…. :Dimage

Kodinkonekorjaajan arkea

Sattuipa tuossa muutama viikko sitten että lähipiirissä ukkonen rikkoi kalustoa. Tässä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, sattuuhan näitä täällä maalla asuessa. Omasta arsenaalista oli loman aikana pimenyt ADSL-modeemi ilmeisesti ukkosen jäljiltä ja kaverilta on mennyt modeemeita jo parikin kappaletta. Kakkaa sattuu ja sitä rataa.

20140810_002Tälläkertaa kipeää oli kuitenkin saanut Mielen tiskikone. Kamppeella on ikää kuutisen vuotta, että ihan uudesta laitteesta ei ollut kyse. Proseduurihan noiden isompien kodinkoneiden kanssa menee kutakuinkin siten, että huoltomies paikalle tekemään korjausarvio, sitten soitto vakuutusyhtiöön ja kaupan kautta asentamaan uutta konetta. Näin tehtiinkin, mutta samalla otin sitten tuon ukkosenpolttaman koneen itselle tutkittavaksi.

Kuten kuvastakin näkyy, niin sähkö on mennyt vähän vääriä reittejä ja tehnyt tuhoa mennessään. Korjausmiehen diagnoosi oli että ohjelmakortti on pimeänä ja korjausarvio 610€. Tuolla hintaahan ei tietty vanhaa konetta kannata korjata, oli se miten hyvä tahansa, kun uusia hyviä koneita saa halvemmalla. Tuommoisen koneen sisuksissa on kuitenkin ihan käyttökelpoista tavaraa kaikenmaailman projekteja silmälläpitäen (vesipumppuja, solenoideja, vastuksia yms) ja kaikki tuskin ovat palaneet, joten ajatus oli katsoa ensin saako konetta kuntoon ja ellei niin sitten kerätään komponentit talteen odottamaan sopivaa käyttökohdetta.

Samalla kun kävin avuksi asentamassa uuden tiskarin niin kiikutin ukkosenpolttaman mielen talliin ja pari iltaa myöhemmin kaverin kanssa ihmeteltiin että mitähän tuolle on lie käynyt. Ruuvimeisseli kouraan ja kuoret auki. Senverran pitänee tässäkohtaa varoittaa, että sähkö on edelleen sinistä ja käy kipeää. Vaikka henki ei virittäessä lähtisikään niin vakuutusyhtiö ei välttämättä katso hyvällä jos omilla virityksillä onnistuu tekemään tulipalon tai vesivahingon.

Projektia lähdettiin viemään eteenpäin sillä, että koneen sisältä irroteltiin eri komponentit (pumput, vastukset yms) ja irroitusten välissä kone kytkettiin vikavirtasuojalliseen pistorasiaan. Tällätavoin haarukoimalla olisi noin periaatteen tasolla saanut selville että mikä komponentti koneen sisällä on viallinen. Kantava ajatus siis että siinä kohtaa kun viallinen komponentti on irti niin VVSK ei enää laukea. Kaikki johdot ja komponentit koneen sisällä näyttivät kuitenkin täysin terveiltä, mikään ei ollut palanut eikä taikasavun karkaamisesta ollut merkkejä missään. Johtoja tuli mitottua myös yleismittarilla, mutta pelkkä vastusmittaus ei tuommoisessa älylaitteessa kovin paljon kerro.

Pala kerrallaan homma kuitenkin eteni siihen pisteeseen, että vikavirtasuoja laukesi pelkällä liitäntäjohdolla. Eli ihan se pelkkä reilu metrin pätkä sähköjohtoa riitti laukaisemaan suojat (tai sen puutteessa polttamaan sulakkeen). Tässäkohtaa johdon päästä napattiin sivuleikkureilla 20cm pätkä johdosta irti ja yleismittarin avulla varmistuttiin että oikosulku katosi. Uusi pistotulppa johdon päähän (tallista löytyi IP66 luokiteltu tulppa) ja johdot takaisin kiinni. Kone heräsi henkiin ja tiskaa jälleen täysin moitteetta. Ennen sisälle asennusta pyörittelin tallissa pari ohjelmaa läpi varmuuden vuoksi, sulakkeet eivät palaneet, käry ei nouse ja värkki toimii ihan täysin.

Eli ihan valtuutetun huoltomiehen arvio viallisesta ohjelmakortista oli aivan päin per…hosia. 610€ korjauslasku muuttui joutilaan pistotulpan hinnaksi. Tuokin löytyi valmiina, joten remontinkoruuseen meni muutama tunti aikaa, kunnon ammattilaisella olisi tuskin mennyt sitäkään. Ja vaikka tuon pistotulpan olisi ihan kaupastakin hakenut niin hintaa olisi tullut kalliissakin kaupassa asioimalla ehkä vitonen.

Ja tähän väliin, ennnenkuin kukkahatun hikinauha puristaa liikaa, on syytä lukea Tukesin ”Kodin sähkölaitteiden kunnossapito” -opasta, sivu 17:

5. Mitkä toimenpiteet ovat
maallikoille sallittuja?
Joitakin pieniä sähkölaitteisiin liittyviä toimenpi-
teitä saavat tehdä myös muut kuin alan ammatti-
laiset. Töiden tekijän on tällöinkin oltava riittävän
perehtynyt tai opastettu näihin tehtäviin ja turval-
lisuusvaatimuksiin. Näitä ”maallikoille” sallittuja
toimenpiteitä ovat:
• yksivaiheisen jatkojohdon korjaus ja teko
• sähkölaitteen rikkoontuneen yksivaiheisen
liitäntäjohdon ja pistotulpan vaihto

Nyt tuon koneen kanssa tehty toimenpide on juurikin tuo ”sähkölaitteen rikkoontuneen yksivaiheisen liitäntäjohdon ja pistotulpan vaihto”. Eli ihan täysin maallikollekin sallittu temppu, vaikka vianhakua tulikin tehtyä vähän pidemmän kaavan kautta.

Toinen tarina useamman vuoden takaa liittyy sekin Mielen kodinkoneeseen. Alkuperäistä vian epäiltyä syytä en enää muista, mutta ukkosesta ei silloin ollut kyse. Diagnoosi oli silloinkin että laitteen ohjelmakortti on viallinen ja korjausarvio oli jotain luokkaa 700€. Askeleet menivät koneen alkuperäisellä omistajalla jälleen huoltomies -> korjausarvio -> vakuutusyhtiö -> uusi kone. Noh, silloin kun opiskelijana oli ns. PA ja pyykkikoneelle tuli muuton yhteydessä tarve, niin jotain edullista ratkaisua piti keksiä. Tuo (jumalattoman painava) miele tuli kelkottua vuokrarivariin ja aloitin tutkimaan että saisiko laitteesta vielä toimivaa.

Töpseli seinään ja pesuohjelma päälle. Kone aloitti hommansa, mutta lopetti sen melkein samantien ja alkoi vilkuttelemaan häiriövaloa aukiolevasta kannesta (päältätäytettävä malli). Jälleen ruuvari, yleismittari ja muuta rekvisiittaa paikalle ja tutkimaan. Pienen setvimisen jälkeen sain kaivettua kannen lukituksen anturin (ihan simppeli mikrokytkin) esille. Miele on tehnyt rakenteen siten, että tuon kytkimen johto kulkee ohjelmakortilta pesurummun kehikkoa pitkin koneen runkoon lukon juureen. Useamman vuoden käyttö oli tehnyt tehtävänsä ja rummun tärinä oli ajan saatossa nitkutellut toisen johdon käytännössä kokonaan irti liittimestä. Vähän lisää askartelua niin koko anturin sai liittimineen irti koneesta tutkittavaksi. Tämän jälkeen pätkä uutta johtoa, juotoskolvi ja kutistesukkaa ja uudella johdolla varustettu anturi takaisin paikoilleen. Kone heräsi henkiin ja sillä pestään 4 muuttoa ja 3 perillistä myöhemmin edelleen pyykkiä. Kone on nykyään vissiin 10 vuotias ja äänistä päätellen rummun vetohihna tai joku rummun laakereista alkaa olla hiljalleen tiensä päässä.

Pidemmänpuoleisen jorinan lopputulemana siis meillä on nyt oikeinkin laadukkaat (ainakin merkin puolesta) tiskari ja pyykkikone. Molemmat olisi valtuutetun huoltoliikkeen toimesta kiikutettu kaatopaikalle romutettavaksi kuormittamaan jätehuoltoa. Vakuutusyhtiöt ovat köyhtyneet noista jotain tonnin luokkaa ja paikalliset kodinkonekauppiaat ovat kartuttaneet myyntiään kutakuinkin samalla summalla. Molemmissa tapauksissa korjauksiin on mennyt lähinnä aikaa ja vaivaa.

Ymmärrän toki, ettei ihan valtuutettu huoltaja voi alkaa vastuukysymyksienkään puolesta kolvailemaan virityksiä asiakkaidensa koneisiin, mutta ei nuo liitäntäjohdot tai anturit kovin montaa kymppiä voi maksaa vaikka kuinka tilaisi varaosat tehtaalta suoraan.

Koko homman pointtina lienee se, että vaikka se osaavanoloinen huoltomies sanoisi mitä tahansa niin omaakin harkintaa kannattaa vähän käyttää. En toki sano että kaikki huoltomiehet olisivat aina väärässä, mutta kovin heppoisin perustein täällä ollaan korjattavissaolevia koneita lyömässä kaatopaikalle. Ei mene allekirjoittaneen järkeen, etenkään nykyisellä puunhalaamisen aikakaudella, että kalliita ja täysin toimintakuntoisia vehkeitä ollaan nakkomassa surutta paaliin hyvin pintapuolisella tutkinnalla.

Toivonmukaan muualla maassa huoltomiehet vielä tekevät hommansa ammattiylpeydellä, täällä näin ei tunnu olevan.

PS. Jos meidän vakuutusyhtiön edustaja sattuu lukemaan niin kerro toki vaikka kommenttikentässä sikäli kun tällaiset rahan ja luonnon säästämistoimet ilman minkäänlaista riskiä eivät kelpaa vakuutusehtoihin. Etsitään vaikka yhdessä sellainen yhtiö jossa on jonkinlaista pyörtänöjärkeä.