Vuosi omakotiasumista takana

Vuosi sitten muuttokuorma oli jo purettu ja Kassala oli saanut uudet asukkaat. Ensimmäinen postaus blogiin on tehty 4. helmikuuta 2014 ja tätä kirjoittaessa vuosi sitten maaliskuussa rakenneltiin vinttiä.

Maaliskuun loppupolella oltiin jo haravoimassa pihaa, mutta tänä vuonna nurmikon päällä on vielä melko miehekäs lumikinos. Vuoteen on tapahtunut paljon ja paljon on jäänyt tekemättä. Ajatus oli tehdä oikein kuvallinen postaus vuoden mittaan tapahtuneista asioista, mutta tätä kirjoittaessa ollaan tienpäällä ja, kiitos Elisa Oyj:n nykypolitiikan, omien nettiyhteyksien yli ei paljon kuvasaastaa selailla.

Työhuoneprojekti on jäänyt muiden hommien jalkoihin vähän turhankin tehokkaasti ja sen sata muutakin hommaa on vielä joko aloitettu tai vasta suunnittelupöydällä. Tekemisenpuutetta ei siis ole näköpiirissä. Kunhan lumet sulaa, niin leikkimökkiprojekti pitäisi viedä loppuun, pihassa on vielä puita kaadettavaksi osaavallekin metsurille pariksi päivää ja sisällä pitäisi nikkaroida kaikenlaista suurempaa ja pienempää.

Muuton jälkeen on kuitenkin taloksi asetuttu ja monennäköistä isompaa ja pienempää hipistelyä on tullut tehtyä. Äkkiseltään mieleen tulee kymmenien pikkufiksausten lisäksi kasvihuone, leikkimökki, kymmenkunta kaadettua puuta, tallin lämminvesivaraaja ja hana, työhuoneprojektin aloitus, traktorin purku ja osittainen kasaus sekä rouvan toimesta tehty keittiön kaappien nollabudjetin pikafiksaus.

Keskeneräisiä projekteja on sitten työhuone, traktori, lämpömittari ym talotietojen seuranta, tallin puolella monenlaista parantelua ja uuden rakentamista sekä toki sisälle monenlaista pientä ja isoa nikkarointia.

Omakotiasumisen makuun voisi kuitenkin sanoa päässeensä ja ainakin vielä homma tuntuu kovasti mielekkäältä. Kyläreissuja kun on tullut tehtyä sinne tänne kerroskuutioihin niin kyllä se vain paluu maalle tuntuu hyvältä. Illalla voi tiiarilla taivaalle tähtiä ja revontulia, loppukesästä auringonlaskuja voi ihastella terassilta. Tenavilla on ihan erilailla lääniä melskata ja pitää meteliä (ja sen kyllä huomaa etenkin kyläillessä ettei käsitykseen enää mene että lattian alla voi olla naapuri).

Ainoa isompi miinuspuoli kasvukeskuksen ulkopuolella asumisessa on nettiyhteys. Tarjolla on edelleen ADSLää, tai sitten mokkulaa. Olen yrittänyt vuoden mittaan kysellä muutosta tilanteeseen kaikilta operaattoreilta useampaankin kertaan, lisäksi olen lähestynyt kunnan teknistä päällikköä ja kunnanjohtajaa sähköpostilla asiasta ja noin ylipäätään olen yrittänyt saada tilannetta muutettua ihan tosissaan, mutta toistaiseksi tulokset ovat olleet melko laihoja. Askelmerkit seuraavallekin etapille tuon kanssa on jo mietitty, mutta toteutus odotuttaa vielä itseään. Istuva viestintäministeri voi odotella samassa yhteydessä allekirjoittaneelta sähköpostia.

Elämänmuutos on kuitenkin ollut pääasiassa positiivinen. Suosittelen lämpimästi, kunhan muuttajalta löytyy riittävät eväät omakotiasumiseen noin ylipäätään.

 

Touhukas kotiloma

Talvilomaviikko alkaa lähestyä loppuaan. Ja kylläpä on ollut niin touhukas viikko, että ei ole iltaisin tarvinnut unia houkutella. Allekirjoittaneenkaan. Joka päivälle on mahtunut kyläilyjä ja touhuja. On nähty kavereita, ulkoiltu, saunottu ulkosaunassa, paisteltu makkaraa.. Ja onneksi on oltu jopa  terveinä!

Viime viikolla valmistui toinen valtavan ihana pöllö, kummitytön syntymäpäivälahjaksi. Kolmaskin jo suunnitteilla ja tuskinpa siihen jää.. Sukkia ja muita touhuja on taas tekeillä, valmiiksi asti ei ole vaan vielä ehtineet. Sosiaalinen elämä ottanut sen verran voimille, että iltaisin on sohvan nurkassa paremminkin torkuttu, mitä puikkoja heiluteltu.

image image

Lomalla on myös leivottu, helppoja ja nopeita leipomuksia. Tällä kertaa mustikkamuffinsseja sekä kauralastuja.  Aina sen vaan jotenkin unohtaa, miten vaivattomia nämä ovat, pitäisi tehdä useammin. Varsinkin kauralastut ovat nopeasti valmiita, jos pitää äkkiä saada kahvin seuraksi tarjottavaa.imageimagePihapiiristä kaadettiin eilen muutama mänty pihaa varjostamasta. Tänään onkin lapset sitten rymynneet innoissaan puiden seassa ja majaa on oksista rakenneltu. Huomenna alkaa sitten siivousurakointi. Puut karsitaan ja pistetään pöllit pinoon. Ainakin teorian tasolla näin. image image image

Valaistumista kasveille

Kuten viimenumerossa tuli kerrottua niin kasvien valonsaannin kanssa ilmeni pieniä ongelmia. Luonnonvaloa ei vaan vielä tule riittävästi ikkunoista vaikka kuinka niin toivoisi. Lisävalon järjestäminen alkoi pöytätilalla. Pienen etsintätuokion jälkeen löytyi n. 100x50cm levynpalanen, toinen reuna kulmaraudoilla kiinni seinään, toiselle reunaa pari pöydänjalkaa. Akkupora, jokunen ruuvi ja hetki askartelua niin projektissa pääsi suunnittelemaan valaisinta.

Kaikenmaailman kasvivaloista (ja muuhun sisäkasvatukseen liittyvästä) löytyy netistä tietoa parhaiten lähinnä kahden alan harrastajilta, eli joko chilin tai hampun kasvattajilta. Parasta mahdollista valaistusta saa kuulemma rikkiplasmalampuilla, jotkut käyttävät suurpainenatriumlamppuja, erilaisia sinipunaledejä saa maailmalta kaikissa mahdollisissa muodoissa ja lisävalon tarjoaminen ylipäätään tuntuu olevan melkoinen taiteenlaji.

Nyt kuitenkaan nurkissa ei sattunut pyörimään parin tonnin rikkiplasmalamppuja, eikä parin satasen natriumituikkuja niin patentti- ja viritysosasto alkoi visioimaan lisävaloa siitä mitä sattuu olemaan saatavilla. Lopputulos näkyy alla, kauheus on toki katsojan silmässä, mutta voisi kai tuo rumemmankin näköinen olla.

20150228_003Ensimmäinen ajatus oli tehdä pöydälle seisova teline johon valot olisi ripustanut, mutta tuota miettiessä parempi puolisko onneksi vinkkasi että entä jos koko kom..kauheuden ripustaisi katosta roikkumaan.

Ajatus muotoutui läjään ja karkeat mitat taskussa lähdin kohti tallia askartelemaan hommaa eteenpäin. Pätkä karkeahöylättyä lautaa, lipputankoon hommattua narua muutama metri ja talosta irroteltuja spottivalaisimia romuhyllystä. Laudanpätkä sai ensin hiekkapaperia ja sen jälkeen mastonin valkoista kilikolia kevyesti pintaan. Ihan kunnolla valkoiseksi en alkanut lautaa maalaamaan kun projektista piti saada joskus valmistakin ilman suurempia odotteluita maalin kuivumisen kanssa.

Spotit pyyhin ensin puhtaaksi pölystä ja muusta roipeesta jota tallin hyllyssä oli valaisimiin kertynyt. Sen jälkeen heijastinkuvun virkaa toimittaneet valkoiset kuupat saivat lähteä irti. Pienen puhdistusoperaation jälkeen laudanpätkän maali oli kuivunut senverran ettei sormiin jäänyt valkoista. Lautaan reikä johdon läpivientiä varten ja lamput tasavälein kiinni lautaan ja johdotuksiin. Tämän jälkeen sitten yläpuolelle lautaa narunpätkät kiinni. Kuten kuvastakin näkyy niin kiinnitys tapahtui suunnilleen helpoimmalla mahdollisella tavalla. Ruuvi narusta läpi ja rikan kanssa kiristys lautaa vasten, hyvin pysyy.

Yläpäähän narua tein vaijerisakkelilla lenkit. Lenkkiin vaikuttavat voimat jäävät senverran pieniksi, että sakkeli pitää narulenkin paikoillaan ihan paljain sormin kiristämällä. Kantava ajatus on, että valojen korkeutta voi säätää sitämukaa kun kasvit kasvavat. Tässäkin kohtaa katosta ripustaminen on paljon parempi vaihtoehto pöydällä seisovaan telineeseen nähden.

Parin askartelutovin jälkeen komeus oli valmiina ja seuraavana päivänä projekti jatkui ruuvaamalla pari nurkista löytynyttä ruuvikoukkua kattoon. Valaisin roikkumaan, 15W energiansäästölamput paikoilleen ja kellokytkin jatkoroikan juureen. Energiansäästölamput lämpenevät niin vähän, että valon voi pitää lähes kiinni kasveissa.

Nyt rehut saavat valoa n. 12h vuorokaudessa ja näin parin päivän kokemusten perusteella sanoisin että taimet ovat piristyneet ihan selkeästi. Idätyslautalla etenkin kesäkurpitsa on alkanut puskemaan alkuja ja tomaateissakin alkaa olla selvästi idut havaittavissa.

Nyt toivotaan että lisävalaistus riittää ja etenkin että talouden pienet puutarhurit antavat sekä valojen että kasvien olla rauhassa. Visioita seuraavalle idätyskaudelle kehitellään samalla nykyisten istutusten kanssa, mutta kertoillaan niistä sitten erikseen.

Aikainen kevät, katso kuvat!

Jotain otsikon tapaista luki tänään iltahömppien myyntipisteellä kaupan kassalla. Kevät on kuitenkin vääjäämättä tulossa ja mittari on ollut pääasiassa plusmerkkisillä lukemilla täälläkin toista viikkoa. Jossain kohtaa aikaisemmin mainitsin että kasvatuksia oli tarkoitus pistää multaan ja niin on tehtykin.20150223_004Chilit ja paprikat ovat kasvaneet pari viikkoa. Yksi purkillinen vesimelonin taimia ehti jo kasvaa 15 senttiseksi, mutta eräs pieni puutarhuri kävi vähän koulimassa taimia kovalla kädellä ja niiden kasvu loppui vähän turhan lyhyeen.

20150223_003Tällähetkellä kasvihuoneena toimii muovilaatikko romupinon päällä. Nyt jokusen viikon kasvatukset ovat edenneet ihan mukavasti noinkin ja viimeviikonloppuna ruukkuihin sai tökkiä grillitikkuja tukemaan taimia. Tikkujen ympärille on pistetty nitojalla paperisuikale tukemaan kasvia. Tekniikassa on vielä pientä hiomista, muutamaan tikkuun paperi jäi niin löyhälle ettei tuki tahdo pysyä paikoillaan, mutta periaatteessa oikein toimiva tapa tukea taimia.

20150223_001Lisääkin taimia on tulossa idätyslautalta. Idea lauttaan löytyi Chilivaarin blogista jossa on paljon muutakin asiaa kasvien kasvatuksen ympärillä. Kuten nimestäkin voi arvata niin aihealue on painottunut lähinnä chiliin, mutta samat opit tietty pätevät melkein jokaiseen hyötykasviin.

Kuten kuvastakin ehkä näkyy niin tulossa on uusi setti vesimelonia, useampaa sorttia tomaattia, kurkkua, ruusukaalia ja kesäkurpitsaa. Nuo ovat nyt makoilleet lautalla pari päivää, joten mitään suurempia ei vielä näy, mutta hiljaa hyvä tulee.

Ei toki mitään niin hyvää ettei jotain pahaakin. Lupaavasti alkanut taimien kasvu alkaa hieman hiipua ja epäilen melko vahvasti syyksi valon puutettta. Vaikka tuo laatikko vähän varjostaakin taimia niin luonnonvaloa ei ole pahemmin ollut tarjolla ja muutama taimi näyttää jopa pieniä hyytymisen merkkejä.

Ajatuksia lisävaloksi on tietty jo olemassa paljonkin, mutta kilowatti työmaavalaisimia jo muutenkin kuumaan huoneeseen ei oikein tunnu hyvältä idealta. 2016 kesälle tehdään jotain oikeasti hienoa, nyt joutuu vielä vähän miettimään toteutusta niistä palikoista mitä sattuu olemaan. Tuosta toteutuksesta sitten joskus myöhemmin lisää kunhan sellainen on saatu aikaiseksi.

 

Traktoriremontti etenee

Kuten viimenumerossa tuli mainittua niin talliin on levitetty yksi traktori. Viimeviikonloppuna projekti taas eteni ihan ruuvaamisenkin osalta, uudet männät löysivät paikkansa lohkosta.20150223_005Muutoin homma on edennyt hiljalleen osia puhdistaessa ja maalatessa. Ensiviikolla olisi toiveissa saada hommaa eteenpäin sitten ihan kunnolla.

20150223_006Mäntien paikoilleenlaitto on sinänsä ihan suoraviivainen temppu. Uudet renkaat mäntiin, männät kiinni kiertokankiin ja mäntävyön kanssa palikat paikoilleen. Samalla kirsteltiin kiertokangen laakereita, mutta momenttiavaimesta loppui asteikko 224Nm:iin. Service manual sanoo että momentti on 244Nm, joten tulevana viikonloppuna kiristellään laakerinkauloja vielä vähän lisää. Muutos on jokatapauksessa varsin selkeä, vanhoja mäntiä ja renkaita pyöritti ihan pois tiehensä kiertokangen päästä ilman vauhtipyörää, uusien osien kanssa joutuu käyttämään työkaluja. Pienien hämmennysten myötä projekti jäi viikonloppuna pelkkiin mäntiin.

20150223_007Ehostuspuolella on sitten tapahtunut paljon kaikenlaista pientä. Hammerpurkeista on tullut sudittua uutta väriä ruosteen tilalle. Ensiksi pohjat fiiberilaikalla ja teräsharjalla puhtaaksi, sen jälkeen maalia pintaan. Pensselillä ja hieman rajoitetuilla tiloilla jälki ei ihan tehdasluokkaa ole, mutta nyt tehdään kuitenkin työkonetta jossa ruostesuojaus on kuitenkin estetiikkaa tärkeämpää.

Tänään tyhjeni kuumaspraypullo pakosarjan kylkeen ja polkimet saivat vielä yhden kerroksen väriä pintaan. Muutakin hipistelyä tuli maalien kanssa tehtyä jo aikaisemmin maalattuihin osiin ja lopuksi vielä tuli pestyä sekä dieselpumppu että suuttimet puhtaaksi polttoöljyllä ja pensselillä. Suuttimia kun ei aivan viitsi tiskikoneessa pestä.

20150223_008Seuraavan postauksen aikoihin kuvassaolevan öljypohjan pitäisi löytää paikkansa moottorin pohjasta ja toivonmukaan viikonpäästä on jo purkamisen jälkeen ensimmäiset savut otettu koneesta. Ennen koekäyttöä ohjelmassa on kuitenkin moottorin kasaamisen lisäksi vauhtipyörän ja kytkimen asennus ja stefan vaihto vaihdelaatikkoon.

Nyt kuitenkin muiden projektien pariin.

 

 

 

 

Väriterapian tarpeessa

Melkoista tunteiden vuoristorataa tämä elämä välillä. Joten koska toinen puolisko vietti viikonloppuna iltoja tallilla oman projektin kimpussa, niin itse upottauduin väriterapian pariin. Ajatustoiminta ei kovin monimutkaisiin töihin taipunut, niinpä ohjelmassa oli lapasia sekä huonoja leffoja.

Kertokoon seuraavat kuvat syyn siihen, miksi olen näihin nyt ihan koukussa.

Tässä vaiheessa ei aina hahmota sitä, että miten se värimaailma loppujenlopuksi elää työn edetessä.

Tässä vaiheessa ei aina hahmota sitä, että miten se värimaailma loppujenlopuksi elää työn edetessä.

image

Ennen huovutusta…

...ja jälkeen.

…ja jälkeen.

On ne vaan niin nättejä.

Eipä pöllömpi pöllö

Kun ystäväni tuleva perheenlisäys tuli syksyllä tietoon, tiesin heti mitä aion pienelle tehdä. Halusin lahjaksi antaa jotakin sellaista, mikä kulkisi matkassa pidempään. Jotakin ajattomampaa ja kenties semmoista, mikä jäisi muistoksi. Kaapissa oli lankojakin valmiina, niin sitten vaan odottelin, että minkäs väristä pöllöä rupean työstämään. Pieni etiäinen oli pojasta, niin sinisävyisenä aloin suunnittelemaan ja niinhän siinä sitten kävikin.

Joten saanko esitellä, unipöllö pienelle pojalle:

image

Malli löytyy ravelryn ihmemaasta. Maggie the Owl Pillow.

image image

Kuten aiemmin esitelty hippo, tämäkin on niin symppis kaveri, että sydän sulaa. Meidän neiti ilmoitti heti haluavansa samanlaisen ja onpa mielessä muitakin, joille tämmöinen voisi olla mieleen..

Herkkuvälipala, tuuttisämpylät

Laskiaisena yksi jos toinenkin vannoi tuuttipullien nimeen. Itsehän en tätä kerennyt testaamaan, ensi vuonna varmasti tulee kokeiltua. Mutta sitten kaverini oli hoksannut kokeilla sämpylää tuuttina. Oi mikä herkku! Aivan loistava retki- ja piknikeväs. Ja sopii kyllä varmasti illanistujaisiinkin. Tänään tuutit toimivat välipalana. Täytteinähän voi käyttää mitä vaan, nyt käytimme salaatinjämiä, kinkkua ja juustoa. Sämpylät tein tällä ihanalla tomaattisten  solmusämpylöiden ohjeella:

 1 prk (2,5 dl) Valio Crea® ruokakermaa Mustapekka®
25 g hiivaa
1/2 tl suolaa
1/2 rkl sokeria
1 rkl tomaattipyreetä
4 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl Valio Oivariini® juoksevaa

Murenna hiiva kädenlämpöiseen ruokakermaan. Lisää suola, sokeri ja tomaattipyree.
Alusta taikinaan jauhot ja lopuksi Oivariini.
Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi liinalla peitettynä.
Vaivaa kohonnut taikina. Leivo siitä sormen vahvuista tankoa.
Leikkaa tanko 14:ään osaan. Pyöräytä ne solmuiksi. Laita leivinpaperille pellille. Kohota sämpylät.
Kypsennä solmusämpylät uunin keskiosassa 225 asteessa n. 11 min tai kunnes kypsiä.

Solmun sijaan pyöritin taikinan foliotötterön ympärille.

image image imageSuosittelen!

 

 

Ihana vinoraita

Jälleen kokeiltu jotain uutta. Aivan ihana virkattu vinoraitamatto! Sisko kyseli voisinko tehdä hänelle uuden maton vessaan. Päädyimme mallissa vinoraitaan ja kyllä kannatti. Lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen, tämmöinenhän on ihan pakko omaankin käyttöön tehdä!image image image

Pikkuruisia lahjoja on myös maailmalle lähtenyt. Tädin murut saivat ystävänpäivälahjaksi heijastavat pöllöt.

imageVauvauutisiakin on taas saatu, ystävän yllätysvauvelille lähtivät pikkuiset varrelliset huovutetut tossut. Kokeiluluontoisesti semmoiset eräänä iltana tein, joten uutisen saatuani sainkin samontein laitella pientä lahjaa postiin. Ruusukortin kera.imageimageToinenkin vauvalahja on maailmalle lähtenyt, mutta siitä tarinaa myöhemmin.

Pikainen tupaantuliaislahja

Saimme perjantai iltana kutsun kavereidemme uutta asuntoa katsomaan. Noh, tiedossahan muutto on ollut, mutta onko siihen muistanut valmistautua. No ei. Siispä ideointi käyntiin ja kaivelemaan laatikoita, onko mitään tehtävissä näin lyhyellä varoitusajalla. Tässä vaiheessa voi todeta, että fiksumpi kävelisi kauppaan ja ongelma ratkaistu. En mennyt kauppaan.

Jouluprojekteista jäi vielä jonkilainen määrä erilaisia kuteita ja niistäpä ratkaisu tähän ongelmaan. Pieneen tilaan pieni matto tai voihan tuota käyttää vaikka pöydälläkin. imageSiihen vielä lisäksi virkkasin ja huovutin patalapun sekä pannualusen.

imageViikonloppu on tällä kertaa mennyt varsin sosiaalisissa merkeissä, paljon kyläilyjä ja tottakai laskiaissunnuntaita on vietetty myös ulkoillen. Ja ulkoilun päälle pullia!

image image image