Tuossa suunnilleen vuosi sitten Kassalan eteinen vaihtoi värimaailman ihan perus maalarinvalkoiseksi. Nyt heti perään vuorossa oli eteisen vieressä sijaitseva kuraeteinen.
Kuten kuvastakin näkyy niin lähtökohta ei ole kovin korkealla. Likaisen kermanväriset seinät, orpo teräksinen lavuaari hanoineen seinällä ja kahdella seinällä ihan perus laudasta värkätyt kenkätelineentapaiset. Tila on ollut hyvin vähällä käytöllä ja kunnon säilytysratkaisuiden puute on pitänyt huolen, että koko eteinen on ollut täyteenahdetun naulakon ja vaatekasan välimuoto.
Parempi puolisko otti homman alulle ja tempaisi naulakot ja muun tauhkan irti seiniltä. Reikien tasoittelu jollain perus kotikitillä, kevyt hionta ja sitärataa. Sen jälkeen siroplast-ämpäristä telalla väriä pintaan. Toisin kuin varsinaisen tuulikaapin puolella, tuo kermanvärinen seinä valkaistui ihan nätisti kahdella kerroksella. Allekirjoittanut ei tälläkertaa koskenut pensseliin ollenkaan, mutta ihan joutilaana ei toki päässyt makoilemaan.
Jo parikin tovia sitten talliin tuli leikattua pala havuvaneria odottelemaan kuraeteisprojektia. Paksuutta vanerilla n. 2 senttiä, pituus on seinästä seinään ja syvyyttä senverran että lavuaarin saa mukavasti upotettua pöytälevyyn.
Kuviosahalla reikä ja allas paikoilleen. Helpoin tapa oli käyttää allasta itseään sapluunana, muutoin ihan suoraviivainen temppu. Viiva vaneriin, akkuporalla aloitusreikä ja saha laulamaan.
Pöytälevyn kiinnitys seinään tapahtui kolmella kakkoskakkosen pätkällä. Kiinnityskohdassa seinällä kun on kyprokin päälle vedetty laatta, joten edessä oli laatoituksen läpi poraaminen. Iskevä porakone kyllä löytyy, mutta lopputulemana olisi ollut aika todennäköisesti hajonnut laatta ja tuurilla vielä itse seinä laatan takaa olisi mennyt silpuksi. Tässäkohtaa oli kuitenkin ajatus jättää laatoitus ehjäksi. Hieman suunnittelua ja konsultaatiota pitkin kylää ja homma onnistui loppupelissä yllättävänkin nätisti. Kiviterä akkuporaan ja eikun menoksi. Poratessa dippailin terää muutaman kerran vesiastiassa ettei terä pala kelvottomaksi, mutta loppupelissä homma onnistui paljon helpommalla kuin kuvittelin.
Kun pöytälevy oli saatu kiinni seinään niin vaneri sai pintaansa vähän miellyttävämmän ulkoasun. Rouva otti ikkunankuivauslastan ja rullan dekotarraa, lopputulos on vähintäänkin asiallinen. Ylimääräiset mattopuukolla irti ja allas paikoilleen niin tilanne näyttää vielä paremmalta.
Vaneri itsessään on kuitenkin aika joustavaa tavaraa joten kävin vielä tallin puolella nikkaroimassa jäykisteen pöydän reunaan ihan normaalista karvalaudasta. Pukkasin laudan läpi muutaman reiän pylväsporalla ja sen jälkeen jäykisterima pöytälevyn pohjaan puuruuveilla. Jäykisteen lisäksi liimasin altaan kiinni pöytään saniteettisilikonilla. Samalla tavaralla pyyhkäisin sauman myös seinän ja pöydän väliin. Silikoni oli avattu reilu vuosi sitten, jonka johdosta kuivuminen lähti kunnolla käyntiin vasta kun tilaan pukkasi rakennuslämmittimellä kolmisenkymmentä astetta lämmintä ja reilusti ilmanvaihtoa. Kannattaisi varmaan joskus katsoa kemikaalien parasta-ennen päiväyksiä.
Remontin yhteydessä tuli oviaukosta purettua irti vanha haitariovi, joka on ollut lähinnä tiellä. Noin periaatteessa haitariovi tuollaisessa ahtaassa tilassa on tietty toimiva ratkaisu, mutta käytännössä avoin oviaukko on ainakin meidän käytössä toimivampi. Haitarioven jäljiltä oviaukkoon jäi tietty seinien runkorakenteet näkösälle, ne tuli peitettyä muutamalla pystyynasennetulla panelinpätkällä.
Lopuksi viemäriputket takaisin kiinni, verho seinälle ja muuta pientä hierontaa ja sisäänkäynnin ulkoasu on taas pykälän tai pari mukavampi.
Koko projektissa meni siivouksineen kaikkineen viitisen iltaa, mutta illat eivät olleet erityisen pitkiä. Jälkikasvun nukkuessa ei paljon kiviterällä porailla ja muutenkin illat olivat kohtuullisen täynnä muuta ohjelmaa.
Kuten todettua, talon sisäänkäynti on kuitenkin nyt viihtyisämpi ja kunhan tuohon kuraeteisen puolelle saadaan vielä vähän lisää säilytysratkaisuita pöydän alle ja päälle niin yleisilme siistiytyy yhä edelleen. Samalla saadaan mm. kausivaatteille paremmat säilytystilat, mutta niistä sitten joskus lisää.
Hintaa remontille ei taas kovin montaa lanttia kertynyt. Vanerinpalasella oli hintaa parikymppiä ja siitä suurin osa on vielä odottamassa käyttökohdetta, maalipurkki on edelleen sama kuin aikaisemmassakin eteisen maalauksessa, dekotarra maksoi kympin ja muut tarvikkeet ovat muutaman lantin.
Kulmaraudasta pätkät irti, katkaisu tuli tehtyä ihan kulmahiomakoneella kun muutakaan ei oikein ole. Tästä johtuen kulmat ovat jotain etäisesti 45 astetta muistuttavaa ja lopullinen mittakin katkaisun jälkeen heitti muutaman millin. Magneettikulma kiinni, irtopalaset suunnilleen omille paikoilleen ja migin kahva kouraan.
Täytelangan jälki ei edelleenkään ole mitään erityisen kaunista ja sauma ei ainakaan muuttunut paremmaksi kun sinnepäin leikattuja nurkkia joutui täyttämään. Metalli on onneksi siitä kiitollinen materiaali että ainetta voi lisätä ja poistaa kutakuinkin rajattomasti, joten en tässäkohtaa ollut erityisen huolissaan ulkonäöstä.
Nurkkapystyjen leikkely olikin sitten paljon helpompaa, kun leikkelyn sai tehdä suoraan. 3 millinen tavara tahtoo kuitenkin hitsatessa vähän vedellä mutkalle, joten ihan täydellisen suoria kulmia ei tässäkään työvaiheessa nähty.
Kehikon valmistuttua oikaisin nurkat parhaani mukaan käytännössä seisomalla koko komeuden päällä. Laudanpätkiä strategisesti nurkkien alle ja elopainon voimalla oikaisemaan. Aivan täydelliseen lopputulokseen tuollakaan ei päässyt, mutta kuten jo todettua, ei vaikuta toimintaan.
Arkun kansi muotoutui samalla tavalla kuin pohja, 4 pätkää kulmarautaa kiinni toisiinsa. Nurkkien yli hitsasin vielä muutaman sentin pätkät kulmaa jolloin kansi on ainakin kiinniollessaan kohdallaan muuhun rakenteeseen nähden. Lisäksi kuvassa näkyy lavalukon vastakappale, marketissa oli tarjolla joko sinkattua tai ruostumatonta lukkoa. Rosteria on ikävä hitsata kiinni normaaliin rautaan, joten valinta ei ollut järin vaikea. Lukko on 3 millin ainevahvuudella, eli sointuu kivasti muihin rautaosiin.
Hitsailuiden jälkeen olikin sitten aika sovitella laatikon puuosia. Sovittelin sekä 4 että 5 tuumaista lautaa ihan estetiikan kannalta, lopputulemana kanteen tuli 4 tuumaista ja muuhun arkkuun 5 tuumaista.
