Aihearkisto: Remontit

Remonttiprojektit

Tuulilevyjumppa viimeinkin valmiina, huoneen mataluus alkaa hahmottua

Lauantai ja sunnuntai tuli taas vietettyä nikkaroinnin merkeissä. Kiitokset jälleen apukäsille, porukassa tekeminen on paitsi huomattavasti mukavampaa niin myös ihan hemmetin paljon nopeampaa.

Halteksin kanssa pölystely on nyt lopultakin ohi ja tuulensuojalevyt ovat nyt paikoillaan.

20140301_002

Seinä ovesta vasemmalle

Viimeinen palanen levystä tuli napattua ikkunan yläpuolelle paraatipaikalle

20140302_004Puuttuneiden seinäpalojen lisäksi kattoon piti laittaa siivut lisää levyä että tuuliohjaimena toimivan levyn reuna nousee riittävän korkealle tulevan villan yläpuolelle jolloin ilma saadaan vaihtumaan ja kosteus poistumaan.

20140302_002Kovin paljoa tuonne harjan ja tuuliohjureiden väliin ei jää hengitystilaa, mutta jotain nyt kuitenkin. Villan pinta tullee kutakuinkin oikealla näkyvän lankun puoliväliin ja tuulilevyjen yläreunasta on parikymmentä senttiä harjaan. Ahtaalle menee, mutta saa luvan riittää.

Ahtaan puoleiseksi menee nuo sivuille tulevat komerotkin, mitat alkavat hahmottua ihan konkreettisesti kun kattoon alkoi napsimaan ilmasulkupaperia (Ekovillan X5, suosittelen). Eristevahvuuttahan tuonne kattoon tulee 300 milliä. Suositus olisi 400, mutta kun ei mahdu niin ei mahdu, minkäs teet.

Sillävälin kun hipistelin viimeiset tuulilevyt paikoilleen niin kaveri käväisi tallin puolella leikkomassa laudasta tasan 300 millisiä pätkiä ja siihen vielä lisäksi vähän leveämmät siivut ilmansulkupaperista. Sitten paperit nitojalla kiinni kattoniskoihin.

20140302_005

Paperin kylkeen sitten määrämittaiset palikat. Ilmansulkupaperin tarkoituksena on tehdä maltillisen kokoiset ontelot kattoon, jolloin villan puhallus onnistuu varmasti. Jos noita onteloita ei tekisi niin puhallusvilla ei täytä joka koloa tasaisesti ja eristyksestä ei tule niin hyvä kuin olisi suotavaa.

20140302_007Tuon jälkeen alkoikin viikonloppu olla lusittuna ja mitään ihmeempää ei enää sunnuntaihin mennessä saanut aikaiseksi. Vielä toinen kuva samasta kohteesta vähän eri vinkkelistä:

20140302_008Tänään sitten mittailin, tuumailin, tarkistelin ja kummastelin että mahtaako katto olla edes auttavasti suorassa. Ihme kyllä heittoa ei ole pääsääntöisesti kuin muutamia millejä, niiden korjaaminen varsinkin tuolla komeron puolella menee jo vähän turhan paljon hipistelyksi, ei ne muutkaan pinnat tässä talossa ihan laserisuorassa enää ole (jos ovat koskaan ollutkaan, en tiedä).

Sitten kun mittailut oli suoritettu niin huitaisin tuonne vasemman puolen varastotilaan kakkoskakkoset kiinni lautoihin. Tuohon 2x2een tulee sitten poikittain vielä naulausrimat ja niiden päälle sittten lopulta paneli (paitsi ehkä tuonne komeroon kyprokkia). Sitä ennen pitäisi kuitenkin tehdä pystyt kyprokkia varten, vetää sähköputket, pistää eristettä ja tehdä vähän jotain muuta pientä.

Tuolla vinttikomerossa alkaa kuitenkin tapahtua muutakin kuin näkyvää muutosta. Viikonloppuna tuli bongattua muutama kärpänen ja tänään tehdessä tuli ihan rehellisesti hiki. Tuulensuojalevyt toimivat jonkinasteisena eristeenä ja kilowatti halogeenejä lämmittää huoneen kohtuu ripeästi johonkin perstuntumalta arveltuna 10 asteen nurkille.

Nyt kuitenkin täältä tähän ja jatkuu seuraavassa numerossa.

Työhuone, työtapaturma vol1

Tänään taas viikonlopun kunniaksi ehdin viettää päivän vintissä tehden työhuonetta. Kovin paljon homma ei edennyt, mutta jotain kuitenkin. Artikkelikuvassa näkyy suurin piirtein mitä tuli saatua aikaiseksi.

20140222_006

Keskuspölynimurin putkiston osista sovellettu viemäriputkisto sai varmistuksen niskaansa. Eli samaa sikaliimaa, jota käytettiin katon läpiviennissä ja vanhan läpiviennin tukkimisessa. Kumihanskat, saippuavettä ja liimaprässi aseistuksena homma oli noin 10 minuutissa ohi. Nyt ei tarvitse murehtia tuonkaan liitoksen vedenpitävyyttä, vaikka liki 100% varmuudella liitos olisi pitänyt ilmankin liiman kanssa sotkemista.

Toisen puolen tuulensuojan lisäksi sain lopultakin entisen viemäriputken piiloon. Ajatus oli normaalilla pistosahalla nätisti sahata putki poikki ja laittaa levyt päälle, mutta kun raotin puoliväliin sahattua putkea suunnan varmistamiseksi niin suunnitelma jäi vähän puolitiehen.

20140222_004Katosta pilkistänyt tumppi kun päätti hajota noin sadaksi eri palaseksi, suurin osa näkyy ylläolevassa kuvassa. Loput sirpaleet veistin siististi sahan ja kirveen avulla suurinpiirtein sisäkaton tasalle, jonka jälkeen tuulensuojalevyä päälle.
20140222_003Lopputulemana vanhan putkenpään sain kuitenkin levytettyä, henkinen työvoitto saatiin jossain määrin päätökseen. Vanha hormi on tietty vielä katolla, mutta sen vuoro on sitten keväämmällä.

Viimeistä tuulensuojalevyä naputellessa tuli eteen tämän remontin ensimmäinen työtapaturmakin.

20140222_010Tikkailla keikkuessa naputtelin tuulilevyjä kakkosnelosen pätkällä ja vasaralla perille asti. Siinä onnistuin senverran sohlaamaan, että napautin vasaralla kohtuu tukevan iskun pikkusormen kynnen juureen. Voin muuten sanoa että käy kipeää.

Toimenpiteet tällaisen sattuessa ovat seuraavat:

  1. Heitä kaikki käsissä olevat tavarat lattialle, mielellään kohtuullisen voiman kanssa
  2. Kiroa kuin porolappalainen
  3. Potki muutaman kerran seinähirsiä tmv. tukevaa (ei kuitenkaan tukevaa talkookaveria)
  4. Kiroa lisää
  5. Naputtele viimeinen levynsiivu paikoilleen
  6. Käy itkemässä vaimolle että sormeen tuli pipi
  7. Lompsi talliin ja sytytä matkalla tupakka
  8. Talliin päästyäsi ota tukeva siivu viskipullosta

Tästäkin takaiskusta huolimatta päivä on oletettavasti vielä huomennakin ja muutaman saunanjälkeisen oluen jälkeen pieni kivistys ei haittaa enää yhtään niin paljon.

Jos jotain hyvää tilanteesta haluaa hakea, niin samoilla tikkailla on tullut keikuttua runkonaulaimen ja kirveen kanssa. Näistä tuo vasara lienee vähiten vaarallisin kapine millä lyödä sormeensa.

Paskanhaju kartanolle, lopultakin

Nyt lopultakin eilen osui aikataulutukset ja sunmuut kohdalleen että tuon viemäriputken ongelman sai ratkaistua. Nyt menee taas viemärin sulotuoksut torpasta ulos asti sulostuttamaan muutakin naapurustoa. Pientä hipistelyä jäi vielä tehtäväksi, mutta tänään sain osan paikattua vaikka remontteeraus noin muuten menikin vähän nenänkaivuulinjalle.

Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, niin asennus ei ole vielä ihan lopullisessa muodossaan. Katolle tulee vielä n. 80 senttiä lisää putkea ja siihen ympärille koristeeksi peltikuoret. Tuo harmaa putkentumppi kun ei ole esteettisesti niin nätti. Tuohon on kuitenkin hyvä jatkaa, kuvissakin näkyvästä lumisateesta huolimatta.

Sisäpuolella viemäröinti vedettiin 110 putken sijaan 50 putkella. Pikaisesti vilkaistuna tilaan ei tullutkaan 50mm putkea, vaan hormi oli 75 millistä, joten siihen jouduttiin tekemään kevyt sovite. Sovite löytyi keskuspölynimurin putkistosta ja nuo liitokset pitääkin vielä varulta liimailla umpeen niin ei vahingossakaan pääse vuotamaan. Putkessa nyt jokatapauksessa menee kuitenkin pelkkää ilmaa ja putkeen osuvaa sadevettä, joten mistään erikoisen korkeista vaatimuksista ei putken suhteen puhuta.

Keskuspölärin putkista sovellettu supiste 75->50

Keskuspölärin putkista sovellettu supiste 75->50

Sisäpuolella noin muuten putkenveto oli hyvin suoraviivaista, muhviin liukasteeksi saippuaa ja putkea toisen perään. Katosta läpimeno hoidettiin erillisellä 50mm putkella ja riittävällä määrällä sikaa. Kulmien kanssa laskeskellessa tuli tietty aivopieru, ja kaupasta olisi pitänyt ostaa yksi 30 asteen kulma lisää. Pölärin putkistosta kannibalisoitu osa kuitenkin korvasi puutteen ja putkisto istui kohtuullisen nätisti paikoillaan pelkkien liitosten varassa.

DSCN0629

Paikallaanpysyminen kuitenkin varmistettiin ihan putkikiinnikkeillä ja pieni heitto asennuspaikassa paikattiin kevyellä putkein väännätyksellä. Loppupelissä linja katosta läpi ja liimaamaan.

DSCN0631

Hyvä tuli, vaikka itse sanonkin. Talkooväelle taas suuret kiitokset, saunotaan ja nautitaan ehkä olut tai kaksi kyytipojaksi viimeistään tuon huoneen harjakaisissa. Liimat jätettiin kahden 500W työmaahalogeenin hellään hyväilyyn lämmittelemään, vaikka enemmän asiasta tietävä taho kertoikin että tuo liima ei sinänsä pakkasesta tiedä mitään ja keli on pysytellyt ihan ronskisti plussalla.

Tänään sitten kävin tulppaamassa vanhan läpiviennin katolta päin. Kävi vähän niinkuin leevien laulussa, sitä ei meinaan usko neekerikään mikä helvetin haloo siitä syntyä voi kun ostaa vääränkokoisen tulpan putken päähän.

DSCN0624

Tuo kuvassa hupun päässä näkyvä valkoinen klöntti ei siis ole lumisadetta vaan alkujaan punainen, muka 110 putkeen ostettu tulppa. Joko putki on jotain muuta kuin 110ä (todennäköisempää) tai sitten tulppa oli tehty jollekin aivan muulle koolle kuin olisi pitänyt. Minä tietty reippaana poikana sen kummemmin varmistelematta lääräsin sikaa tulpan kylkeen ja aloin asettelemaan tulppaa paikoilleen. Eihän se sinne mennyt, ei vaikka miten itki ja potki. Loppupelissä tyydyin veistämään palikasta muutaman siivun mattopuukolla irti ja tunkemaan sen niin syvälle kuin se paljain käsin suostui menemään. Lisää sikaa ympärille ja melkein hyvä tuli. Sinänsähän tuo ei tuolta mihinkään näy, ja tuo hormi häipyy (toivottavasti) ensikesänä muutenkin romulaariin ja tilalle tulee ihan ehjää kattopeltiä.

Kuvat on mitä on, katolla häärätessä kun alkoi hämärtää eikä tuo meidän digijärkkäri oikein mahdu maastopuvun taskuun, mutta noihin on nyt lukijakunnalla tyytyminen.

Tuulensuojalevyt puoliksi paikoillaan, ainakin melkein

Kuten jo aikaisemmin tuli mainittua, niin viikonloppuna työhuoneessa tapahtui taas jotain vähän. Kiitokset jälleen talkoolaisille, liki kellonympäri tuli hommia paiskottua ja jotain näkyvääkin saatiin aikaiseksi. Ovesta katsoen oikealle puolelle ilmaantui tuulensuojalevyjä, joiden funktiona on lähinnä tuulensuojauksen sijaan toimia taustana puhallusvillalle ja pitää kattoa vasten tuuletusrako auki.

Homma eteni ensialkuun ihan mukavasti, kattoniskoihin paukaistiin naulaimella rimanpätkiä kiinni sopivin välein, tuulensuojalevystä sopivia siivuja ja paikoilleen. Allaolevan kuvan vasemmassa reunassa näkyvä poikkipuu oli ensimmäinen kevyt showstopperi. Noita oli levyn mitan matkalla 2kpl, räystään vasikat tulevat yhden niskanvälin sisäpuolelle, joten noita on vähän huono katkaistakaan tai räystäiden tippuminen saa ihan uusia merkityksiä. Tuuletusrako tuonne pitää kuitenkin saada, joten hetken visioinnin jälkeen tultiin lopputulokseen että tuo rako tuulettuu riittävän hyvin kun huitaistaan kakkosnelosesta puolenkymmentä kertaa 16mm poralla läpi.20140212_002Seuraava este tuli eteen tuon viemäriputken kanssa, tuohon kun ei voi levyä laittaa päälle ennenkuin viemärin hengitysongelmat on ratkaistu. Kevyen tuuminnan jälkeen lopputulemana on että tuo viemärin hengitys tehdään toiselle puolelle kattoa, ei tuossa putken viennissä koko huoneen läpi ole oikein mitään järkeä. Tuo nykyinen läpivienti siis tulpataan ainakin toistaiseksi, tehdään sitten kesällä jotain nätimpää, tässäkohtaa riittää että tuosta tulee vesitiivis sisällepäin.

20140212_004Seuraava päänsärky tuli sitten eteen lämmintä tilaa vasten olevassa seinässä. Parhaiten tilanne selviää kuvasta toiselle puolen, jossa tuulensuojalevyjä ei vielä ole

20140212_005Tuossa kohtaa huoneeseen pilkistää siis toiseen suuntaan menevän katon reuna. Kuten mainittua, tuulensuojalevyjen funktio on saada jätettyä näkyvän lautakaton ja tulevan villakerroksen väliin tuuletusrako. Tuon koko palapelin kanssa kyhätessä meni kutakuinkin yhtä pitkään kuin koko muun katon kanssa. Pieniä puunpalasia, vanhojen palikoiden sahaamista ja veistämistä, kiroilua, suunnittelua ja sävellystä riittävän pitkään ja ainakin toivonmukaan toimiva ratkaisu saatiin kuitenkin aikaiseksi. Seinää vasten tulleet levyt oli sitten hyvin suoraviivainen näpätä paikoilleen, pientä veistoa mattopuukolla hyvän istuvuuden varmistamiseksi ja kiinni olemassaoleviin pystyihin.

Tänään sitten naputtelin loput viikonloppuna puuttumaan jääneet palaset ja tilanne on kuvissa näkyvän mukainen. Seuraavaksi ohjelmassa olisi hakea putkenpätkiä ja muita tarvikkeita tuon viemärin huohottimen uudelleensijoitukseen, tuulensuojalevyä saa hakea muutaman levyn lisää ja samalla reissulla kun kerran oikein kaupunkiin asti lähtee niin arvelin napata jonkinmoisen läjän kyprokkiakin mukaan.

Siitä se etenee, masentavan hitaasti. Viemäriputken ja tuulensuojalevyjen jälkeen ohjelmassa alkaisi olla sähköputkien veto ja sen jälkeen voikin alkaa kyselemään villamiesten aikatauluja.

 

 

 

Työhuone etenee, hitaasti ja epävarmasti

Pikainen kuvagalleria työhuoneen etenemisestä, pidemmät tarinoinnit saa tältäerää jäädä toiseen kertaan.

Työhuoneprojektin aloitus

Jo torppaa ostaessa oli tiedossa että kylmään ullakkotilaan lähdetään rakentamaan lisähuone nörtin työnurkkaukseksi. Lattiapintaa tuohon komeroon tulee jotain vajaa 15m² ja siihen lisäksi pienet komerot kummallekin seinustalle.

Alunperin oli myös kaunis ajatus lisätä sähköputkea vesikaton alle kun oven päällä näkyi lupaava tila ryömintää silmälläpitäen:

DSC_0304Loppupelissä kun tuonne ryömintätilaan pääsi kurkistamaan niin haaveilut kaapeliputkien vedosta katosivat aika nopeasti, seuraava optio on sitten vedellä kaapelit (lähiverkko, kotiautomaatio yms) mahdollisimman nätisti seinien läpi ja piilotella niiitä seiniin sitämukaa kun huoneita muutoin kunnostetaan.

DSC_0309

Näkymä ryömintätilaan

Tietty leuto talvi vaihtui -20 keliin siinäkohtaa kun pääsin aloittamaan homman, ensimmäiset tuulensuojalevyt (ei vielä kuvissa) tuli naputeltua arktisessa -21 kelissä. Sittemmin sää on onneksi lauhtunut muutamaan pakkasasteeseen.

Pakkaskelit tekivät paitsi työskentelystä vähän haastavaa niin lisäbonuksena ylemmässä kuvassa katkaistu putki otti ja jäätyi. Kyseessä on viemärin huohotusputki, jonka kaato on kuten kuvastakin näkyy päin takapuolta, eli kohti katolla olevaa hormia, eikä sieltä poispäin. Tuo hengityslinja on oletettavasti haaroitettu jostain kohtaa, mutta jäässä se oli yhtäkaikki ja keittiön viemärit lopettivat yhteistyön. Illan ratoksi sitten purin keittiön lavuaarin alta putkiston ensin itse ja sen jälkeen naapurin yleismiehen avustuksella kun vikaa etsittiin luonnollisesti ensin hajulukosta ja sitten itse viemäristä. Loppupelissä kun diagnoosi oli varmistettu tuohon huohotinputkeen niin sulattelu oli sinänsä kohtuullisen suoraviivaista. Tästä olisi pitänyt ihan kuvakin ottaa, mutta se jäi iltahämärissä kevyen v*tutuksen kourissa tekemättä. Homma hoidettiin lopulta siten, että viemäriputki hajulukon jälkeen seuraavasta liitoksesta auki, suppilo väliin että viemäri saa hengittää mukavasti keittiön puolelle ja hana liruttamaan kuumaa vettä tunteroiseksi. Kun tuo kudelma oli saatu valmiiksi niin otin pöytään lasin ja aloin sulattelemaan omia sisuskalujani venäläisellä hyvin kuivalla valkoviinillä viemärin sulamista odotellessa. Muutama lasinpohja myöhemmin läjäsin viemärin takaisin nippuun ja jopa on taas toiminut.

Lopullisena diagnoosina tuohon osuu nyt useamman eri osatekijän osuminen kohdalleen. Ensinnäkin talo ehti olla asumatta (ei kuitenkaan kylmillään) muutaman viikon ennen kuin punasävytteinen muuttoauto kurvasi pihaan, toisekseen lunta ei ole edelleenkään kuin muutama hassu sentti ja kolmanneksi muuton yhteydessä ei tullut pahemmin lutrattua veden kanssa. Eristävä lumi kun puuttuu ja viemäröinti oli ehtinyt jäähtyä ihan kunnolla läpi asti niin kunnon pakkaset ja pieni vedenkulutus yhdessä nappasivat putken jäihin.

Tuo huohotinputken kaato pitää kääntää oikeaan suuntaan jokatapauksessa joten sinänsä kovin suurta vahinkoa ei käynyt vaikka putken joutuikin katkaisemaan vähän aikaisemmin ja eri syystä kuin alunperin oli ajatus.

Muutama kuva vielä lähtötilanteesta noiden sivukomeroidenkin osalta

DSC_0301

Näkymä ovelta vasemmalle

DSC_0303

Näkymä ovelta oikealle

Lisää kuvia edistymisestä ja eteentulleista vastoinkäymisistä myöhemmin. Nyt kuitenkin jo tässä vaiheessa voi todeta, että vanhan talon ostaja saa olla aivan varma siitä, että kahta täysin samansuuntaista tai -mittaista puuta ei löydy. Kaikki tähänmennessä paikoilleen laitellut puut on joutunut tekemään paikalla sopivan kokoiseksi.