Aihearkisto: Remontit

Remonttiprojektit

Pientä pintaremonttia kuraeteisessä

Vastaa

Tuossa suunnilleen vuosi sitten Kassalan eteinen vaihtoi värimaailman ihan perus maalarinvalkoiseksi. Nyt heti perään vuorossa oli eteisen vieressä sijaitseva kuraeteinen.

Kuten kuvastakin näkyy niin lähtökohta ei ole kovin korkealla. Likaisen kermanväriset seinät, orpo teräksinen lavuaari hanoineen seinällä ja kahdella seinällä ihan perus laudasta värkätyt kenkätelineentapaiset. Tila on ollut hyvin vähällä käytöllä ja kunnon säilytysratkaisuiden puute on pitänyt huolen, että koko eteinen on ollut täyteenahdetun naulakon ja vaatekasan välimuoto.

Parempi puolisko otti homman alulle ja tempaisi naulakot ja muun tauhkan irti seiniltä. Reikien tasoittelu jollain perus kotikitillä, kevyt hionta ja sitärataa. Sen jälkeen siroplast-ämpäristä telalla väriä pintaan. Toisin kuin varsinaisen tuulikaapin puolella, tuo kermanvärinen seinä valkaistui ihan nätisti kahdella kerroksella. Allekirjoittanut ei tälläkertaa koskenut pensseliin ollenkaan, mutta ihan joutilaana ei toki päässyt makoilemaan.

Jo parikin tovia sitten talliin tuli leikattua pala havuvaneria odottelemaan kuraeteisprojektia. Paksuutta vanerilla n. 2 senttiä, pituus on seinästä seinään ja syvyyttä senverran että lavuaarin saa mukavasti upotettua pöytälevyyn.

Kuviosahalla reikä ja allas paikoilleen. Helpoin tapa oli käyttää allasta itseään sapluunana, muutoin ihan suoraviivainen temppu. Viiva vaneriin, akkuporalla aloitusreikä ja saha laulamaan.

Pöytälevyn kiinnitys seinään tapahtui kolmella kakkoskakkosen pätkällä. Kiinnityskohdassa seinällä kun on kyprokin päälle vedetty laatta, joten edessä oli laatoituksen läpi poraaminen. Iskevä porakone kyllä löytyy, mutta lopputulemana olisi ollut aika todennäköisesti hajonnut laatta ja tuurilla vielä itse seinä laatan takaa olisi mennyt silpuksi. Tässäkohtaa oli kuitenkin ajatus jättää laatoitus ehjäksi. Hieman suunnittelua ja konsultaatiota pitkin kylää ja homma onnistui loppupelissä yllättävänkin nätisti. Kiviterä akkuporaan ja eikun menoksi. Poratessa dippailin terää muutaman kerran vesiastiassa ettei terä pala kelvottomaksi, mutta loppupelissä homma onnistui paljon helpommalla kuin kuvittelin.

Kun pöytälevy oli saatu kiinni seinään niin vaneri sai pintaansa vähän miellyttävämmän ulkoasun. Rouva otti ikkunankuivauslastan ja rullan dekotarraa, lopputulos on vähintäänkin asiallinen. Ylimääräiset mattopuukolla irti ja allas paikoilleen niin tilanne näyttää vielä paremmalta.

Vaneri itsessään on kuitenkin aika joustavaa tavaraa joten kävin vielä tallin puolella nikkaroimassa jäykisteen pöydän reunaan ihan normaalista karvalaudasta. Pukkasin laudan läpi muutaman reiän pylväsporalla ja sen jälkeen jäykisterima pöytälevyn pohjaan puuruuveilla. Jäykisteen lisäksi liimasin altaan kiinni pöytään saniteettisilikonilla. Samalla tavaralla pyyhkäisin sauman myös seinän ja pöydän väliin. Silikoni oli avattu reilu vuosi sitten, jonka johdosta kuivuminen lähti kunnolla käyntiin vasta kun tilaan pukkasi rakennuslämmittimellä kolmisenkymmentä astetta lämmintä ja reilusti ilmanvaihtoa. Kannattaisi varmaan joskus katsoa kemikaalien parasta-ennen päiväyksiä.

Remontin yhteydessä tuli oviaukosta purettua irti vanha haitariovi, joka on ollut lähinnä tiellä. Noin periaatteessa haitariovi tuollaisessa ahtaassa tilassa on tietty toimiva ratkaisu, mutta käytännössä avoin oviaukko on ainakin meidän käytössä toimivampi. Haitarioven jäljiltä oviaukkoon jäi tietty seinien runkorakenteet näkösälle, ne tuli peitettyä muutamalla pystyynasennetulla panelinpätkällä.

Lopuksi viemäriputket takaisin kiinni, verho seinälle ja muuta pientä hierontaa ja sisäänkäynnin ulkoasu on taas pykälän tai pari mukavampi.

Koko projektissa meni siivouksineen kaikkineen viitisen iltaa, mutta illat eivät olleet erityisen pitkiä. Jälkikasvun nukkuessa ei paljon kiviterällä porailla ja muutenkin illat olivat kohtuullisen täynnä muuta ohjelmaa.

Kuten todettua, talon sisäänkäynti on kuitenkin nyt viihtyisämpi ja kunhan tuohon kuraeteisen puolelle saadaan vielä vähän lisää säilytysratkaisuita pöydän alle ja päälle niin yleisilme siistiytyy yhä edelleen. Samalla saadaan mm. kausivaatteille paremmat säilytystilat, mutta niistä sitten joskus lisää.

Hintaa remontille ei taas kovin montaa lanttia kertynyt. Vanerinpalasella oli hintaa parikymppiä ja siitä suurin osa on vielä odottamassa käyttökohdetta, maalipurkki on edelleen sama kuin aikaisemmassakin eteisen maalauksessa, dekotarra maksoi kympin ja muut tarvikkeet ovat muutaman lantin.

Eteisen uudet vaatteet

Vastaa

Tapahtuipa niinä päivinä, että parempi puolisko otti lapset mukaansa ja häipyi anoppilaan pariksi päivää. Oma leipätyö piti nörtin paikkakunnalla, mutta kun lapset olivat poissa nurkista niin iltapuhteena oli hyvä ottaa pieni maalausurakka sisällä ilman pelkoa pienistä kämmenenjäljistä tuoreella maalipinnalla.

Rouvalla kun oli järkkäri mukana reissussa niin kuvamateriaali on peräisin taas vaihteeksi kännykästä, mutta näillä mennään. Tästä siis lähdettiin liikkeelle:Vallitseva väri oli aavistuksen harmahtava. Projekti alkoi visiitillä romuonnelaan, vaikka tallista maalia löytyikin valmiina niin rulla halvinta maalarinteippiä ja maalaustela tarttui mukaan, kustannus 5€.

Sitten itse asiaan, ensitöiksi listat ja muu tauhka irti seiniltä

Ajatus oli nykäistä listat irti helposti, eli morapuukko listan väliin, pieni kopautus terän selkään ja vääntö. Teoriassa helppo temppu, käytännössä edellinen maalari oli hieman hankaloittanut hommaa kun siniharmaa maali oli vedetty pintaan listoja irroittamatta.

Vahingoiksi jäi kuitenkin yksi katkennut lista. Ei se nyt oikeasti ole niin iso homma ottaa niitä listoja irti, joten säästäkää ainakin seuraavan maalarin mielenrauhaa ja käyttäkää ne irti. Itse maalauskin on paljon mukavampaa kun ei tarvitse varoa listoja tai rasioiden kansia.

Lamppua irroittaessa löytyi ylläoleva pikku yllätys. Vuosien lämpötilavaihtelut oli tehneet tehtävänsä ja sähköjohtojen eristeet löytyivät silppuna valaisimen pohjalta. Oletettavasti viimeinen niitti eristeille oli lampun irrotus, kuvan mukaisessa kunnossa sulakkeet olisivat kyllä napsuneet välittömästi.

Koristeiden irrottelun jälkeen suojasin lattian pahvilla ja teippailin sulaketaulun reunat, ovenpielet ja sunmuun. Lattialle pahvia suojaksi pahimpia roiskeita vastaan ja sitten maalipurkki auki.

Pientä tilaa ei reilun kokoisella telalla kovin kauaa maalaile. Pohjan tumma väri ei kuitenkaan peittynyt kunnolla ennenkuin neljännellä kerralla, joten suurin osa ajasta meni lähinnä seuraillessa maalin kuivumista.

Kattoon tuli sovellettua samaa maalausta kuin joskus vuosi sitten tallin puolella tuleviin kattopaneeleihin. Laimennetaan siroplastia fifti-siksti suhteella veteen ja sutaistaan ohut kerros pintaan. Ihan täydellisen tasainen väri tuolla tavalla ei synny, mutta eroavaisuuksia pitää jäädä ihan katsomalla katsomaan ennenkuin pistävät silmään. Läpikuultava puu antaa kuitenkin vähän ilmettä muutoin valkoiseen tilaan.

4 maalikerrosta myöhemmin tila näyttikin sitten jo ihan hyvältä. Ne paikat mihin ei telalla mahdu tuli sudittua pensselillä. Telan jälki miellyttää ainakin omaa silmää enemmän kuin siveltimen rannut, mutta minkäpä teet. Ja tuo erilainen maalausjälki ei muutenkaan näy ellei seinää katso ihan oikeasti läheltä.

Seinien jälkeen olikin sitten vuorossa listojen maalaus. Periaatteessa helppo ja nopea temppu, listapino talliin, naulat irti, pikainen hipaisu hiomakoneella, maalit pintaan ja takaisin.

Käytännössä se harmaa maali oli aika ”¤”%!¤/%&!! lujassa ja kuudennen listan kohdalla hiomakone sanoi työsopimuksen irti. Pienen pohdinnan jälkeen (ajatuskulku meni aluksi suunnilleen näin: EI VITTU EI OLE TODELLISTA EI SAATANA) päädyin kohtuullisen luovaan ratkaisuun:

Seinältä rälläkän lamellilaikka pulttiin noin suunnilleen keskelle, pultti kiinni akkuporaan ja akkupora ruuvipenkkiin. Tarranauhalla akkuporasta nappi pohjaan ja listat siitä läpi.

Kirosanojen, muutaman oluen ja hionnan jälkeen sitten samaa laimennettua maalia pintaan kuin mitä kattoonkin tuli läträttyä. Maalin kuivumisen jälkeen sitten listat takaisin paikoilleen. Asentaessa tuli huomattua, että kaikki on ryssänjiiriin tehty, suurin osa listoituksesta on liian kapeita käyttökohteeseen ja osa on muuten vaan nähnyt paljonkin parempia päiviä. Eli joskus hamassa tulevaisuudessa pitää uusia kaikki listoitukset tuohon(kin) tilaan.

Lopputuloksesta tuli kuitenkin ihan siedettävä, seiniä ei tullut pohjustettua sen kummemmin. Pahimmat pölyt ja hämähäkinseitit pyhkäisin rätillä ennen maalausta, mutta ylimääräisiä ruuveja en irrotellut tai minkäänlaisia tasoitteluita en tehnyt.

Kuten kuvassakin näkyy, niin se säleiksi mennyt lista ei löytänyt tällä aikataululla korvaajaa. Laitetaan sekin sitten joskus syssymmällä, tallissa on hataran muistikuvan perusteella samanlaista listaa pätkä.

Projektille tuli hintaa jo mainitun vitosen lisäksi n. kolmasosa siroplast-maaliämpäristä, koko hommasta selvittiin kuitenkin n. 30€ budjetilla ja kahden illan sutimisilla. Kolmannen päivän aamuna tuli vielä napattua listat takaisin kiinni.

Eteinen tuntuu nyt todella paljon suuremmalta, valoa on tullut lisää aivan järkyttävän paljon ja yleisilme koko kämpässä on nyt siistimpi ja yhtenäisempi. Suosittelen, ei ole paha rasti.

Kaikenlaista

Vastaa

Meikänörtti on taas viettänyt aikaa vähän muualla kuin plokin äärellä. Elämä on viskonut suuntaan jos toiseenkin ja sittemmin edellisen postauksen työpaikka vaihtoi nimeä, vaikka hommat eivät muuksi muuttuneetkaan. Koulut ja päiväkodit ovat alkaneet ja elämässä on tapahtunut muutenkin kaikenlaista mullistusta.

Lomalla sentään ehti olla edes suunnilleen säällisiä määriä, tuli vietettyä työuran ensimmäiset täydet lomat ikinä. Josko sama malli pääsisi jatkumaan vastaisuudessakin, kuukausi ilman tietotekniikkaa teki ihan eemeliä.

Projektien osalta homma on jäänyt lähinnä suunnitteluvaiheelle, mutta jotain valmistakin on saatu, etenkin autotallin puolella. Talli on nimittäin siivottu. Kyllä kelpaa rymytä, kun ensimmäisenä ovelta ei tule vastaan traktorin osia. Verkuprojekti noin muuten on toki edelleen vaiheessa, mutta siitä sitten joskus lisää kunhan jotain merkittävää kerrottavaa löytyy.

Siivouksen lisäksi tänään nappasin talliin oven kynnykselle alumiinisoirosta listan.

Rakentajalta on jäänyt perinteiseen malliin listat asentamatta ovenpieliin ja kynnyksen kohdalta kyprokin reuna oli alkanut jo murtumaan kulkemisen yhteydessä. Nurkista löytyi lähes sopivaa tavaraa valmiiksi, leikkelin vain sopivan siivun irti ja hakkasin parilla naulalla paikoilleen. Hyvä tuli.

Kesä on muuten kulunut enemmän tai vähemmän suunnittelun merkeissä. Erilaisista suunnitelmista lisää joskus myöhemmin, mutta nyt viimeisimpänä suunnittelupöydälle pääsi (lopultakin) lämmityskaapelin asennus vintin projektihuoneeseen.

Tuossa näppärässä paperisimulaatiossa suunnitellaan, miten lattianiskojen välisiin verkkoihin levitetään 104 metriä lämmityskaapelia. Käytännön toteutuskin lähti suunnitelman teon jälkeen käyntiin, mutta iltasella ei vielä kovin pitkälle päässyt. Muutoinkin on vähän kysymysmerkki että miten hyvin tuo suunnitelma pitää reaalimaailmassa paikkaansa, kaapelilla kun on ohjearvot siitä, miten lähelle rakenteita ja itseään sen saa asetella.

Kasvihuoneen kuulumisista ja muusta elämästä tuo parempi puolisko onkin jo tänne horissut, joten jatkan muista aiheista kunhan joutoaika ja mielenkiinto taas joskus tulevaisuudessa kohtaavat.

Ja niin joo, nokkelimmat ovatkin jo huomanneet, mutta blogi on saanut uuden osoitteen. Vanhakin pelaa toistaiseksi, mutta kirjanmerkit voi päivittää osoitteeseen www.kassala.eu.

MF liikkuu omin voimin

Vastaa

Aina kun muilta kiireiltä on ehditty niin tallissakin on tullut vietettyä aikaa traktorin parissa. Nyt kuitenkin alkaa kevään peltotyöt olla ovella ja työjuhtaa tarvitaan, lähinnä tältäerää lietepumpun äärelle.

Toissaviikon puolella koneesta otettiin jo ensimmäiset käyntisavut. Polttoainelinjan ilmaus on edelleen vähän paskamaista hommaa ja hieman karsitun kokoonpanon kanssa virransaannissa meinasi olla kevyttä haastetta. Jonkinaikaa räpsittiin starttikaapeleilla konetta käyntiin, mutta punahehkuiset starttikaapelit ja ilmaruuveista tihkuva diesel ei ole oikein hyvä yhtälö. Pienen sähkömiesleikin jälkeen homma alkoi kuitenkin luonnistumaan.

Kun moottori oli todettu toimivaksi projektiksi otettiin vesipumppu ja muut koristeet joita moottorin kyljestä vielä puuttui. Samalla teetettiin muutamia uusia hydrauliikkaletkuja rispaantuneiden tilalle. Kun moottori sai laturia myöten koristeet niskaan tulikin aika miettiä hallintalaitteita.

Koppi makaa edelleen siinä mihin se joulukuussa laskettiin ja ruostepaikkojen kimppuun ei ole vielä päästy lainkaan. Risan kopin nostaminen kunnostetun koneen päälle tuntuu kuitenkin vähän hölmöltä hommalta niin patentti & viritysosasto kehitteli verkuun lautalattian.

Äitienpäivän kunniaksi käytiin ajelulla. Koeajajat olivat sitä mieltä että hyvä tuli. Minimalistiset hallintalaitteet kattavat polkimet, päävirtakytkimen, käsikaasun ja käynnistysnapin. Koeajolla tuli havaittua että koneessa on voima jälleen kotona ja moottori toimii kutakuinkin moitteetta. Käynnistelyiden jälkeen kiristettiin vielä muutamia letkuja ja koejaon jälkeen huomattiin että suuttimien paluulinjasta tihkuu hieman polttoainetta, joten sinne vaihdellaan vielä muutamat uudet rikat.

Laitos jokatapauksessa kulkee omin voimin. Seuraavaksi ohjelmassa on sitten siirtyä ohjaamon ruosteiden pariin ja miettiä koko sähköpuoli uusiksi. Rungossa itsessäänkin on vielä maalailtavaa, kuten kuvasta näkyy niin rungon väri on paikoitellen muuttunut ruskeanharmaasta hopeanharmaaksi.

Maalaukset jatkuvat kunhan kone on käynyt välillä palkkatöissä. Samalla näkee mahdolliset vuotopaikat ja nekin saa tilkittyä samalla kuntoon.
Paikallisesta romuonnelasta tarttui vielä mukaan kolmen ruiskun setti niin ainakin kylkipeltejä ja muita suurempia pintoja saa maalattua vähän pensseliä mukavammin. Alehinta koko setille oli 89€, en oikein osaa pitää pahana ja kun ei paremmasta tiedä niin ruiskut ovat vähintään käyttökelpoisia kapineita. Oma taiteenlajinsa tuo ruiskumaalaus toki on, mutta tekemällä oppii.

Käännekohta verkuremontissa

Vastaa

Kirjataan aikakirjoihin, että lauantaina tapahtui käännekohta MF:n remontissa tallin puolella. Kampiakseli on nostettu takaisin paikoilleen uusien laakereiden kanssa.

Remonttihan alkoi joskus joulukuun toisella viikolla ja nyt on lopultakin päästy pisteeseen jossa osia saa alkaa viemään omille paikoilleen purkamisen sijasta. Enää ei olekaan sitten kovin paljon jäljellä, mitä nyt männät, vauhtipyörä, kytkin, kansi ja jotain vähän muuta pientä pitää ruuvailla takaisin kiinni.

Sähköputkea ja lattian aukirepimistä

Vastaa

Kuten edellisessä numerossa tuli mainittua remontin tiimoilta niin sähköputkea tuli asennettua.

Putkea oli alkujaan muistaakseni 60 metriä. Tuntui että sehän riittää mihin hyvänsä, mutta kesken se loppuu. Kuvassa vasemmalle on ryhmitelty sähköputket ja oikealle datakaapeleita varten olevat putkitukset.

Päätyseinän putkitus oli melkeinpä helpointa tehdä kuvan osoittamalla tavalla. Nyt jälkiviisaana olisin ehkä kuitenkin vetänyt putket lattiaan, mutta hyvin ne tuollakin toimii. Läpivientejä ei tullut pahemmin mitottua, kunpahan katsoin silmällä suunnilleen sopivan paikan ja huitaisin porakoneella reiän puuhun. Noiden putkien olemassaolo ja sijainti pitää vaan pitää mielessä siinäkohtaa kun seinään haluaa ripustaa jotain. Toisaalta lattiaan vetäessä olisi poistunut riski että verhotangon ruuvi menee sähköputkesta läpi, toisaalta lattiassa olisi joutunut pujottelemaan lämmityskaapelien kanssa. Ihan susihuono tuo ei ole noinkaan, eikä sitä nyt enää aleta muuttamaankaan.

Välikatolle tuli vedettyä muutama syöttö ns. huulille. Kuten jo aikaisemmin on tullut mainittua niin nykyisen parvekkeen, tulevan makuuhuoneen lämmityksen syöttö otetaan työhuoneen puolelta, joten sitä ja koko talon verkotusta silmälläpitäen muutama sähköputki lähtee tällähetkellä kohti tyhjyyttä.

Seuraava operaatio sitten sähköputkituksen jälkeen olikin loogisesti rääpäistä lattia auki. Tähän asti on tassuteltu pääasiassa tukevasti paikoilleennaulatun lastulevyn päällä. Tovi sorkkaraudan kanssa heilumista ja tilanne muuttui.

Ajatuksena tuossa lattian aukomisessa oli lämmitys. Lattialämmityskaapeli kun tarvitsee vähän tilaa ympärilleen ja se on muutenkin kivempi kun asennuksen tekee lattian alle eikä päälle. Huomaa kuvassa näkyvät lattianiskat, niitä on vähintään tarpeeksi. Useimmitenhan niskojen väli on 40 tai 60 senttiä. Vintissä mennään jossain 10-20 sentin väleillä. Mitäänhän tuo ei haittaa, päinvastoin, se helpottaa hommaa kun lattiaan riittää yksi kerros lastulevyä.

Lattiasta sitten nostelin kerroksen villaa seinälle. Nyt lämmityskaapeli mahtuu annettujen ohjeiden mukaan paikoilleen ja päätyseinä sai jonkinmoisen ripauksen eristettä niskaansa. Samalla poistui epäilys siitä, että meneekö puhallusvilla jokaiseen koloon tuossa päädyssä. Mineraalivllaa kun lähti lattiasta senverran paljon että koko päätyseinään sai 10 senttiä eristettä. Toiset 10 sitten puhalletaan päälle.

Hommana tuo villojen siirto on sinänsä ihan yksinkertainen. Senkun nappaa lattiasta siivun ja mättää seinälle. Sauna tuon operaation jälkeen on kuitenkin ihan pakollinen, lasinpalaset niskavilloissa eivät tunnu erityisen hyvältä.

Sitten kun lattiaan on saatu tilaa lämmityskaapelille niin voikin alkaa asettelemaan asennusverkkoa paikoilleen.

Asennus tulee siis verkkoon jonka kummallakin puolella on parisenttiä ilmatilaa. Tuohon käyttöön on vissiin jotain ihan virallistakin tavaraa olemassa, minä hain pari rullaa jänisverkkoa. Verkosta peltisaksilla soppeli pala, pokkaukset reunoihin (lauta, liimapuristimet ja pöytä -metodilla). Valmiiksi muotoonleikattu ja -väännetty verkonpala sitten asennuskohteeseen ja hakasnaulaimella kiinni. Ensimmäinen ajatus oli kiinnittää nuo ruuveilla ja rikoilla, joka onneksi tuli hylättyä ennen kuin edes tuli kokeiltua.

Päivä loppui muutaman verkonpalasen jälkeen, josko ne saisi loputkin väänneltyä ja kiinnitettyä kuluvan viikon mittaan. Kaikenkaikkiaan ihan hyvä päivä, paljon näkyvää tuli saatua aikaiseksi, vaikka suurin osa näkyvyydestä olikin aikaisemman purkamista. Ehkä tuosta vielä joskus valmis tulee.

Lisää seinärunkoa vinttiin

Vastaa

Hyvää sunnuntaita, kansalaiset. Hiljaiselosta huolimatta työhuoneprojekti ei ole pahemmnin edennyt. Viimeviikonloppu meni töiden merkeissä melko tehokkaasti, alkuviikko meni väärällä puolen kehäkolmosta ja nyt loppuviikko on sekä sairastettu että hoidettu projekteja muualla kuin omassa torpassa, mutta tulipahan improvisoitua mm. äitimuorin vuodesohva iskuun ja tempaistua kaverin autotalliin lähiverkko. Että ei sitä ihan jouten ole oltu, vain melkein.

Viime jaksossahan jäätiin siis tällaiseen pisteeseen. Ovesta katsoen vasemmalle tuli pamautettua seinärungot pystyyn. Pystyjen ja tuulilevyjen väliin tulee ilmansulkupaperi, jolloin puhallusvillalle jää n. 60 senttiset poterot. Kuulemma ei villa pysy paikoillaan jos tuo väli kasvaa metreissä mitattavaksi ja tarviipa ne tulevat kyprokkilevytkin jotain tukea taakseen. Välien mitoitus on tehty ihan suoraan olemassaolevien kattoniskojen ehdoilla, saa luvan kelvata.Tänään oli sitten ohjelmassa tuo ovesta katsoen oikealle oleva puoli. Molemmin puolin tuulilevyjen pystyjen kanssa tuli huomattua että olemassaolevista rakenteista mitottu seinänpaikka ei ole aivan suorassa, etenkin tuossa vasemmalla puolen tuulilevyä asentaessa joutui levyä ihan selkeästi taivuttamaan pystyjä vasten. Sinänsä tämä ei pahemmin yllätä, tuokin huoneen tila kun on rakennettu sitten 40-luvun ainakin kolmesti uudelleen ja jokaisella rakentajalla on ollut omat toleranssinsa tekemiseen.

Jotta edes tuo käyttöön tuleva seinä olisi suorassa niin molemmin puolin tuli tehtyä homma helposti & nopeasti:

Eli mittasin reunimmaisiin lattianiskoihin merkit 21 sentin päähän tuulilevystä ja räpsylangalla linja väliin. Tuolla konstilla seinää ei tietty saa juuri pilkulleen suorakulmaan päätyseinän kanssa, mutta sen ei nyt anneta häiritä. Räpsylangan viivaa vasten mitattuna tuulilevystä tulevaan seinäpintaan oli 20,5 – 22 senttiä, eli referenssipisteessä tai mittaustekniikassa on tullut noin puolentoista sentin heitto vajaalle 3lle metrille. Sillä ei kuitenkaan ole yhtään mitään merkitystä, sitä kun ei valmiista näe että onko siellä kyprokin takana eristettä 20 vai 22 senttiä ja seinä itsessään tulee suoraan linjaan.

Sitten rimanpätkiin ilmansulkupaperit kiinni ja rimat tuulilevyjä vasten runkonaulaimella. Sen jälkeen seinäpystyt lattia- ja kattoniskoihin kiinni. Jälkeä tulee nopeasti ja suurin ponnistelu hommassa oli kantaa 6kpl 130 senttisiä kakkosnelosia tallista vinttiin.

Kuten kuvasta näkyy, muutamaan kattoniskaan joutui tekemään pikku sovitepalikan kakkoskakkosesta. Osa kattoniskoista kun on 90-luvun remontin peruja ja ovat ihan perinteistä kakkosnelosta. Osa sitten on vanhempaa perua ja katto pysyy niiltä kohdin paikallaan enemmän tai vähemmän käsinveistellyllä nelosnelosella.

Jokatapauksessa, runkonaulain on ihan loistava kapine, tuossakin hommassa. Tuo tällähetkellä käytössäoleva yksilö on timcon joku hinnat-alkaen -malli, mutta noita seinäpystyjäkin takoessa olisi etenkin yksinään tolskatessa palanut sekä hermo että päivätolkulla aikaa jos noita olisi ihan perinteisesti vasara ja nauloja -menetelmällä paukutellut paikoilleen. Kompura toki ärjyy korvanjuuressa, etenkin kun köyhällä ei ole vara ostaa kovin kummoista hifilaitosta, mutta ei silti ole käynyt mielessäkään että hommaa tekisi ihan vasarapelissä sen jälkeen kun kaveri tuon timconsa toi lainaan. Paikallinen romuonnela kauppasi tuommoista timcoa alennuspäiviensä aikaan viiteenkymppiin, että ei tuo ihan konkurssia olisi tehnyt muutenkaan.

Tuon lisäksi esikoinen maalaili tallissa muutaman panelin lisää samalla kun meikänörtti läjäili jonserediä. Onnellisia ovat ne, joilla on ollut joskus poikasena mopo. Minulla ei ollut, meilläpäin ajettiin traktoreilla, joista ei pahemmin pienkonetekniikkaan kertynyt kokemusta. Nyt kuitenkin on saha lopullisesti läjässä ja säätöavain hankittuna, niin eiköhän siitäkin täysi peli vielä tule. Ja mitä tulee paneleihin, niin empiirisen kokemuksen perusteella viisivuotiaan sinni riittää maalaamaan noin 20 metriä paneelia, mikä ei ole sinänsä ollenkaan huonosti. Muutama paneli on vielä maalaamatta ja sitten voi siirtyä listojen pariin.

Raitis ilma, mitä se on?

Vastaa

No niin, mainostauko pidetty. Kuten tuli jo mainittua, niin jotkut kuulemma suunnittelevat remonttejaan. Yliarvostettua, sanoi nörtti kun liian hätäisesti seinän levytti. Tuossa kun tuleva maisemakonttori alkaa vastata lämpöön niin ajatus livahti siihen, että entäs sitten kun on kesä ja läski on siellä tekemässä töitä muutaman tietokoneen humistessa lisää lämpöä torppaan. Ilmanvaihtoa pitäisi siis saada tehtyä muuallakin kuin elimistössä flatulenssin muodossa.

Hetken pähkäilyn jälkeen tulin lopputulokseen, että seinään pitää saada ilmahormi kutakuinkin niille nurkille missä raskain kalusto on lämpöä puskemassa. Ei muutakuin jo kertaalleen paukutellut tuulilevyt irti ja mittomaan. Ajatus oli pistää 110 viemäriputki seinästä läpi räystäslaudoituksen alle sähköputkien tapaan, mutta mittanauha pysähtyi hirsirungon ja katon välissä lukemaan 8cm, joten se suunnitelma meni uusiksi. Lähdin lompsimaan talliin ja siellä näkymä toi valaistuksen ongelmaan kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Ensin tehdään pari ylemmän kuvan mukaista palikkaa ja läjätään niistä sitten tämmöinen:

Minkä puusepän maailma minussa menettääkään. Ensivaikutelmasta ja viimeistelyn tasosta huolimatta en tehnyt pöytämallin biljardipöytää vaan tuuletushormin.

Ulkomitat ovat 75×200 miliä. Puurunko ruuveilla läjään ja siihen tuulilevyn palaset kiinni viimeistelynaulaimella. Nopeahko ja ensivaikutelman perusteella ihan toimiva ratkaisu, ilma tuntuu vaihtuvan jo nyt tuonkin röörin kautta. Tuohon pitää tietty vielä tehdä jonkinmoinen venttiili säätöä varten ja mahdollisesti pahimpien helteiden varalle miettiä ihan koneellista ilman liikuttelua, nähtäväksi jää onko se tarpeen.

Ensin paukuttelin aikaisemmassa sähköputkikuvassa näkyneen ulkovuoripanelin palasina irti ja sen jälkeen hormintekele kulmaraudoilla kiinni rakenteisiin. Tuulilevyt takaisin paikoilleen ja hyvä tuli.

Hormin ulkopinta pitäisi nyt ainakin teorian tasolla jäädä kyprokin verran seinän sisään, jolloin kyprokkiin voi kiinnittää venttiilin ja mahdolliset ropelit. Kuten todettua, niin jo nyt tuosta tuntuu ilma huilaavan läpi ainakin auttavasti. Isompi tuuletusröörin pinta-ala ei olisi varsinaisesti haitannut, mutta kovin paljon suurempaa rööriä ei tilan puolesta oikein saanut aikaiseksi. Sillä se on mentävä mitä on käytettävissä.

Sitten kun seinät olivat taas suunnilleen takaisin nipussa, niin ongelmanratkaisusta huolehtiva harmaa massa siirtyi pohtimaan seuraavaa askelta. Ilmanvaihto kun ei yhtä reikää pitkin toimi kovin tehokkaasti niin toinen rööri pitäisi saada johonkin päin huonetta, mielellään kattoon. Jälleen lamppu syttyi pään päällä, muistaako joku tämän?

Vanha viemärin ilmahormin paikka oli vielä tuoreena mielessä. Muutama tökkäisy naulalla kattoon paljasti tarkat koordinaatit ja pieni mattopuukkojumppa paljasti tuon jo niin moneen kertaan kirotun putken jälleen kerran. Siinähän se on valmis hormi, putkea vain lisää senverran että venttiili yltää sisäkattoon. Paitsi että sekään ei tietty mene niinkuin strömsössä, kattoon on liimattu joskus kiinni 110 mutkapala läpivienniksi ja mutkasta on vielä pätkä jäljellä, kuten kuvastakin näkyy. Tuohon ei siis suoraan saa 110 putkea, jota olisi valmiina varastossa metritolkulla. Pienen penkomisen jälkeen löysin pätkän salaojaputkea, joka mahtuu timmisti tuon 110 viemäriputken sisälle. Vaikkei salaojaputki ehkä juuri tuohon tarkoitukseen olekaan tehty, niin tässäkohtaa se sopii kuin nyrkki pe…silmään.

Kevyttä survontaa ja siellä istuu. Putkea oli senverran reilu pätkä, että yläpää on jos ei kiinni niin ainakin hyvin lähellä katolla olevaa tulppaa. Kattoniskojen väliin puunpalanen, että putken saa johonkin kiinni ja lopulliset viimeistelyt. Salaojaputki kun ei tietty ihan varsinaisesti ole ilmanvaihtoon tarkoitettu niin päätin kääräistä koko komeuden vielä ilmansulkupaperiin.

Nyt ei salaojaputken rei’itys vahingossakaan pääse johtamaan kosteaa ilmaa eristeisiin vaan se menee ulos niinkuin pitääkin. Niinkuin kuvastakin näkyy kiinnitin paperin ihan vaan nitojalla suoraan putken kylkeen, hyvin tuntuu pysyvän. Viimeisenä sitten kiinnitin putken suoraan ruuvaamalla poikkipuuhun. Katolle pitää vielä vaihtaa umpitulpan tilalle joku sateenvarjo, ilmanvaihtohormista kun ei tarvitsisi sataa sisälle, mutta sitä ehtii miettimään myöhemminkin.

Ilmanvaihdon osalta on vielä mietinnässä, että pitäisikö tulevaan laitekomeroon olla vielä erillinen poistoputki, mutta tilankäytöllisesti sitä on hankala saada upotettua mihinkään muualle kuin ihan pinta-asennuksena. Ellei tähänkin ongelmaan ilmaannu yliluonnollista ahaa -elämystä niin ilmanvaihdon osalta nuo kaksi hormia saavat luvan riittää. Tehostetaan ilman liikettä sitten koneellisesti jos muu ei auta.

Tarinan opetus noin kaiken kaikkiaan lienee, että kannattaisi ehkä olla jonkinlainen loppuun asti viety suunnitelma ennenkuin alkaa tekemään. Nyt tuota huonetta kun on rakennettu enemmän ja vähemmän tunteella vain suuret linjat mietittynä niin kevyitä aivopieruja sattuu. Mitään peruuttamatonta ei ole toki vielä tapahtunut mutta ainahan se ylimääräinen työ ja varsinkin jo kerran tehdyn tekeminen uudelleen ottaa aivoon.

Nyt kuitenkin täältä tähän.

Työhuone, viikon uutiset

Vastaa

Hieman koostetta siitä missä ollaan työhuoneen kanssa menossa tälläkertaa kuvien vuorossa. Noita kun on tullut jopa muutamia taas räpsittyä, poislukien tietty eilisen vuorokauden puolella tehdyt hommat, eihän sitä tehdessä ehdi pahemmin kuvaamaan. Räpsitään sitten joskus lisää, nyt kuitenkin koontaa viikon tapahtumista ja hetken päästä pidempi ajatuksenvirta ilmanvaihdosta joka tuli sekin sepittyä tuossa viikonlopun kunniaksi ainakin jollekin mallille.

Kattopaneelien maalaus sai alkunsa. Kerralla ei mahdu maalaamaan kuin muutaman panelin, niin projekti ottaa useamman illan.

Maaliksi valikoitui ihan perusvalkoinen siroplast, tarjouksesta 9l reilun 20€. Ihan sairaalanvalkoista kattoa ei kuitenkaan ollut ajatus tehdä ja tuo siroplast itsessään on kohtuu tanakkaa tavaraa niin laimensin sitä vedellä suunnilleen 1:1 suhteessa, maalia vähän enemmän. Tuommoinen 9l pönttö riittää muuten uskomattoman pitkään tuolla tapaa, suunnilleen puolet paneleista on nyt tätä kirjoittaessa maalattu ja maalia on käytetty jotain 5-6 desiä.

Reilusti laimennettu sävy kuitenkin sopii ainakin omaan silmään paremmin kuin ihan peittävä valkoinen.

Puukuvio kuultaa nätisti läpi, näyttää melkein kuin valkolakatulta, mutta ei ole sinnepäinkään. Lompakko ja silmä kiittää.

Sähköjäkin tuli reuhdottua, kuten jo kirjoitin. Toinen sähköputki verkkokaapelointia varten tuli tungettua paikoilleen mahdollisimman ahtaasta raosta ja loppupelissä ihan turhaan. Jotkut kuulemma ihan suunnittelevat mitä ovat tekemässä, toiset näköjään purkavat valmista auki että saa paikattua suunnitelmattomuutta.

Tuosta pienenpienestä raosta tuli toinen putki tungettua kartanolle. Loppupelissä koko seinän joutui käyttämään vielä auki ilmanvaihdon johdosta, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Sähköjä tuli tosiaan vedeltyä, ja seinällä ollut pistorasia poistui käytöstä. Kyprokkiin piirretty katkoviiva merkkaa suunnilleen tulevan katon paikkaa, joten ei tuota rasiaa olisi paikoilleen voinut jättää. Loppupelissä päädyin kuitenkin vetämään tuonkin putken tulevan modulikeskuksen nurkille, kuten kokemus jo nyt osoitti niin sähköputkia ei ole käytännössä koskaan liikaa. Tässäkohtaa tehdessä kustannus oli jotain euron luokkaa, joten ei jää harmittamaan vaikkei tuota putkea ikinä tarvitsisikaan. Ei voi kuin arvailla paljonko ottaisi aivoon jos tuota ei olisi tehnyt ja putkelle tuleekin joskus joku tarve.

Tulevan ryhmäkeskuksen nurkille tulee nyt siis 2 sähköputkea ja niiden viereen yksi verkkokaapelointeja varten.

Putket tuli merkattua ainakin jossain määrin selkeästi, pitää vielä loppujen sipistelyjen kanssa laittaa vähän paremmat kiinnikkeet ja mahdollisesti merkata putket ihan tarraprintterillä niin ei tarvitse tulevaisuudessa arpoa mikä reikä menee mihinkin päin taloa.Kattorakenteiden osalta sain kuin sainkin onteloiden välit kutakuinkin valmiiksi. Paperin kansa pitää puljata vielä vähän siellä ja täällä että noista onteloista saa riittävän tiiviit, mutta puutavara on katossa paikoillaan. Tuohon vielä ilmansulkupaperi, naulausrimat ja sitten voikin alkaa naputtelemaan panelia kiinni.

Ikkunastakin tuli napattua kuva tulevasta toimiston näkymästä. Rouva aloitti pihan haravoinnin näin hiihtolomaviikon kunniaksi, vaikkei se taida kuvasta pahemmin erottua. Ikkunakin pitäisi jonkun pestä, mutta se ei nyt ole ihan korkeimmalla prioriteetilla.

Eilisen päivän ohjelmassa oli sitten seinärungon teko. Siitä ei tullut kuvia vielä napattua, mutta yksi seinä on nyt kutakuinkin rungossaan. Ensitöiksi aamulla piti kipaista lisää lautatavaraa talliin, sen jälkeen meni hetki nenänkaivuussa ja miettiessä miten se runko toteutetaan. Sitten kun lopulta pääsin itseni kanssa yksimielisyyteen siitä mikä on toimiva tapa tehdä seinärunko niin mutka talliin sahaamaan soppelin mittaisia kakkosnelosen pätkiä.

Siinäkohtaa kun tuota runkoa pääsi tekemään niin ei paljon kuvaaminen pyörinyt mielessä. Runkonaulain karvattomaan käteen ja takomaan. Valmista tuli samaa kyytiä kun paidanselkämys kastui ja mieliala koheni kummasti kun lopultakin huoneen eristäminen alkaa näyttää ihan konkreettiselta vaihtoehdolta jonkin kaukaisen haaveilun sijasta. Kuvia tuosta kötösteestä tulee sitten joskus kun sattuu olemaan kamera(puhelin) lapasessa oikeaan aikaan.

Jotain sitä on kuitenkin tälläkin viikolla tapahtunut, nyt mainostauko, ohjelma jatkuu hetken kuluttua dokumentaarilla ilmahormien sielunelämästä.

Sähköä elämään

Vastaa

Tulipa tolskattua taas työhuonetta pari tuntia eteenpäin. Mitään kovin näkyvää ei tapahtunut ja kuviakaan ei pahemmin tullut räpsittyä. Mitäpä tuota toisaalta kuvaamaankaan, kun muutosta on senverran että lattialla on parin metrin mato sähköjohtoa.

Lähtökohtahan siis oli, että vinttiin meni vanhaa keskuspölynimuria varten yksi sähköputki ja siinä 1kpl 16A sulake. Vinttikomeroon pitää kuitenkin saada 10A sähkölämmitykselle ja 2x10A pistorasioille. Tietotekniikka kun vie sähköä, niin yksi 10A jää vähän niille rajoille. Lisäksi samalla kun alkaa tekemään, niin samalla vaivalla vetäisee johtoa vähän enemmän. Ajatus kun on yläkertaan tehdä vielä toinenkin huone jossain kohtaa, niin nyt samalla vedolla saadaan yläkertaan senverran syöttöä, ettei tarvitse murehtia ampeereiden riittävyyttä.

Ajatus oli alunperin hyötykäyttää tuo pölynimurin syöttöä varten oleva sähköputki ja vetää sinne 5×2,5mm² johtimet ja lisätä alakerran tauluun pari 16A sulaketta. Haaveeksi jäi, tuo alakerran taulu kun on aivan totaalisen täynnä, sinne ei mahdu yhtään mitään lisää, vaikka taulun julkisivu muuta antaakin ymmärtää. Noh, ulkoseinässä on varsinaiset pääsulakkeet ja syötöt taloon ja talliin. Kevyen pohdinnan jälkeen tempaistiin tuo 5×2.5 MMJ ulkoseinää pitkin ylös ja sisälle keskuspölärin poistoputken reikään tökätystä sähköputkesta. Pitää vielä käyttää tuulilevyjä auki ja tökätä toinen putki tuonne rinnalle, ajatus kun oli käyttää tuota jo asennettua putkea verkkokaapelointiin, mutta se putki uhrattiin nyt sähköjohdolle.

Seuraavaksi tuohon perään laitetaan sitten pieni ryhmäkeskus ja 10A sulakkeita, joiden perään laitellaan sitten lämmitystä ja pistorasioita. Valaistus jää olemassaolevan syötön perään joka tulee viereisen huoneen puolelta.

Vanha pistorasia kytkettiin irti ja johtimet nykäistiin kokonaan pois. Varsinaiseen päätauluun kun ei mahdu enempää tavaraa, niin tuo putki jää nyt kokonaan jouten. Putken pääkin päättyy (ainakin tällähetkellä) tulevan katon alle piiloon, joten eipä siihen kummoisia kytkentöjä tehdä. Poisvedetyt johtimet tuoksuivat nätisti sanoen viikon vanhoille kalsareille, kiitos siitä kuuluu kondenssivedelle. Toinen pää kun on ollut tuolla vinttikamarissa ilman lämmityksiä ja toinen pää sähkötaulun kupeessa, joten putkeen on kondensoitunut vettä. Jos joku haluaa simuloida tuoksua kotosalla niin se on helppo homma. Sullo jotain kosteaa tiiviiseen muovipurkkiin ja jätä 10 vuodeksi paikoilleen.

Siitä se projekti etenee, todellakin pikkuhiljaa. Onneksi on kerrankin palvelut lähellä, lähimpään sähköalan yritykseen kun on matkaa ihan kirjaimellisesti kivenheitto. Pitää vaan varoa ettei nakkaa naapurin ikkunasta läpi.