Aihearkisto: Sekalaiset

Sekalaiset jorinat

Ja lumen alta löytyi nur….. sammalta!

Maaliskuu ja hiihtolomasesonki saapui. Mutta oho, mihinkäs ne lumet katosivat? Meillä tartuttiin haravan varteen ja aloitettiin pihatyöt, kuten tuolla aiemmin jo kerettiin mainostaa. Lumen alta paljastui enemmän ja vähemmän sammaleinen nurmikko, syksyn lehdet, risuja ja männynkäpyjä. Marjapuskien juuressa oleva sammalikko sai häätökäskyn, harava heilumaan ja parin tunnin jälkeen x määrä sammalta ja muuta moskaa oli siirtynyt metsän reunaan. Puskien juureen vielä liiteristä purua ja haketta ja voi kun silmä lepää!

DSC_0373

DSC_0392Onneksi se talvi sitten hetkellisesti tulikin takaisin, joten on saanut rauhassa visioida yhtä jos toista.

Lisää tenavaesteitä portaisiin

Hypätäänpä aikakoneella viikon taakse, pikkuprojekti on jäänyt kirjaamatta aikakirjoihin.

Heti muuttaessa talon portaisiin tuli hommattua portit rajoittamaan etenkin tuon nuorimmaisen tarzanin kiipeilyä. Varsinainen portaissa kulku onnistuu kyllä tuolta pienimmäiseltäkin ihan kohtuudella, mutta portaiden väleissä on senverran isot raot että niistä mahtuu putoamaan kohtuullisen korkealta. Eikä se kulkeminen ihan niin vakaata ole, että ihan täysin valvomatta voisi apinan päästää kiipeilemään.

Muutaman viikon ajan pelkkä portti riittikin ihan hyvin, mutta sitten isommat keksivät että portaiden välistä pääsee kulkemaan vaikka portti olisikin kiinni. Tietty mitä isot edellä niin sitä pienimmäinen perässä. Portaissa juoksemisen riemu kuitenkin loppui lyhyeen kun isi oli julma ja kyhäsi portaiden väliin esteet.

Pieniä kulmarautoja, puuruuveja, makita ja hetki puuhastelua. Esikoinen auttoi porttien läjäilyssä tallin puolella ja kevyen puhdetyön jälkeen portaisiin ilmaantui alimpien kolmen portaan väliin esteet.

Projektissa tuli havaittua muutama pikku juttu:

  1. Bilteman puuruuvit eivät kestä, useammastakin tuli pyöräytettyä kannat pyöreäksi
  2. Pieniä puuruuveja ei ole ikinä liikaa (näitä pitää muuten ostaa lisää)
  3. Kahteen kertaan mittaaminen ei riitä
  4. Kaappasirkkelin terä on yllättävän leveä, keskeltä viivaa leikkaaminen tekee puolitoista milliä lyhyen palikan.

Nyt on kuitenkin nuorimmaisen portaissakiipeily paremmin kontrolloitua. Nuo portit ja palikat toki poistuvat sitten joskus hamassa tulevaisuudessa, kunhan kuopuksellekin on kasvanut senverran järkeä päähän ettei portaissakulkemista tarvitse jatkuvasti vahtia.

Työkalu ja muotivinkkejä nörtiltä

Arvelin että jos jotakuta sattuisi kiinnostamaan työkalut ja -vaatteet. Ihan perus vasaroista ja meisseleistä en viitsi alkaa jorisemaan, niitä pitää olla tarpeeksi ja laadun kelvollista.

9030231293982

Kuva: Clas Ohlson

Mutta mitä tulee yksittäisiin työkaluihin niin taas tänään kun mittailin katon suoruutta tuo cotechin laseretäisyysmittari oli enemmän kuin näppärä värkki. Noita vastaavia laitteita saa joka rautakaupasta, haarukka on varmaan jossain 40-200€ välillä. Minä ostin omani clasohlsonilta tarjouksesta (muistaakseni) 39,90 hintaan. Tarkkuudeksi luvataan +-2mm, joka riittää kotinikkarointiin oikein hyvin, ei se rullamitta sen tarkempi käytännössä ole. Tuommoisen hankinnassa kannattaa vaan ottaa huomioon, että hommaa nimenomaan laserilla toimivan, eikä ultraäänimallia. Ultraäänellä tomivat ovat huomattavasti halvempia, mutta intternetin ihmemaan tietäjien mukaan myös virheherkempiä. Jokatapauksessa suosittelen lämpimästi hankintaa ellei tuollaista vielä löydy työkalupakista.

 

 

imagecheck

Kuva: Makita

Akkupora kannattaa valita sen mukaan mikä tuntuu omaan lapaseen hyvältä. Suosittelen ehdottomasti valitsemaan koneen 18V sarjasta joko Makitalta tai DeWaltilta. Omaan lapaseen makita sopii paremmin, mutta ei ne dewaltitkaan varmasti huonoja kamppeita ole. Testaamalla selviää mieleinen. Ilmaisiahan nuo ei toki ole, mutta akkuporalle on aina käyttöä ja kunnon koneeseen sijoitettu reilu 3 hunttia tuottaa iloa pitkäksi aikaa.

 

 

 

Kuva: Varusteleka

Kuva: Varusteleka

Sitten kun kaikki varat on tuhlattu työkaluihin niin jostain pitää karsiakin. Työvaatteita hankkiessa yritin olla tiedostava kuluttaja ja hankkia kamppeet vähän jokasäälle ja jokahommaan kerralla. Eli vähän puolivillainen ratkaisu kaikkeen mahdolliseen, mutta kaikenkaikkiaan ihan hyvä yhdistelmä. Varustelekalta brittiarmeijan aavikkokuvioinen maastopuku ja siihen alle fleecekerrasto. Hintaa koko komeudelle kertyi n. yhdeksän kymppiä ja rättejä voi kyllä käyttää pikkupakkasilta kesähelteeseen. Ihan kelvollinen kombinaatio siis.

 

 

 

 

Kuva: Sievin jalkine

Kuva: Sievin jalkine

Kenkäpolitiikassa menin samalla linjalla. Paikalliselta valmistajalta polyuretaanisaappaat naulaanastumissuojalla ja kärkivahvikkeella. Kakkoslaatua tehtaanmyymälästä, lompakko ei keventynyt liikaa ja hyvät on.

Sikäli kun työkaluvinkit ja muut aiheeseen liittyvät kokemukset sattuvat kiinnostamaan, niin kertoilkaa kommenttikentässä. Kaikenlaisia härveleitä kun on nurkkiin kertynyt, etenkin elektroniikkaosastolta.

Vettä autotalliin, lattiaa myöten

Väänsin talliin vesihanan auki tuossa joku päivä sitten. Ajatus oli että jos siellä alkaa heilua maalisutien kanssa niin juokseva vesi ei välttämättä olisi pahasta. Senverran varauksella kuitenkin suhtauduin kylmänäolleen tallin putkistoon että pistin ensin kamppeet niskaan ja vasta siinäkohtaa kun olin valmis menemään ovesta ulos väänsin talliinmenevän hanan auki.

20140221_001Talliin päästyäni iloinen veden lorina tervehti heti ovelta. Kuvassa näkyvä keltamusta liitin kun oli ihan täysin irti. Ilmeisesti edellinen omistaja on tuon ruuvannut auki vesien sulkemisen jälkeen estämään putkiston jäätymistä. Ihan hyvä idea sinänsä, minä en vain tiennyt siitä.

Kevyellä sykkeellä takaisin sisälle vääntämään vesihana takaisin kiinni ja talliin katsomaan tuhoja. Lattialla oli noin ämpärillinen vettä, mutta kyprokit yms. rahanarvoinen oli kakkosnelosten päällä lattiasta irti ja sähkölaitteet olivat turvallisen matkan päässä tulvasta. Tämän jälkeen tutkimaan itse liitosta, jonka totesin tosiaan olevan vain aukiruuvattu. Eli ei muuta kuin knipexit kouraan ja liitos takaisin nippuun ja hyvin pelaa.

Lavuaarin hana tippaisee hieman, mutta se ei näin pakkasten aikaan haittaa ollenkaan, pysyypähän putkisto varmemmin sulana. Jossain kohtaa voisi metsästää talliin pienen lämminvesivaraajan niin saisi virutella siellä kädet remontinkorjuiden jälkeen eikä tarvitse sisälle tulla sotkemaan rasvakourilla.

Katolla keikkumista

Tuli tuon viemäriputken kanssa könyttyä ihan katolla asti, ensimmäistä kertaa. Kameraakin tuli kiikutettua mukana, oli vain senverran utuinen keli että mitään ihan huippuotosta ei saanut aikaiseksi. Ihan kohtuulliset maisemat tuolta jokunen metri ylempää kuitenkin näkyy.

Mutta siitä katolla kiikkumisesta itsestään, tässä torpassahan on siis peltikatto ja sieltä kyllä lähtee niinkuin talonmies sieltä jäiseltä peltikatolta. Omat nelimetriset jatkotikkaat yltävät juuri ja juuri räystäälle, mutta siitä ei tarvinne edes kesäkelillä yrittää ylemmäksi, saati sitten nyt kun pellin päällä on lunta ja jäätä. Ihan harjalle asti pääsee takapihan puolelta, siellä menee tikkaat räystäälle ja kattoa pitkin toiset rappuset ylös.

Kevyen visioinnin jälkeen toverilta toiset jatkotikkaat lainaan ja viritys katolle. Eli otetaan 6-metriset jatkotikkaat, pistetään ne aakkosmalliin ja yläpäästä tikkaat toisiinsa kiinni kuormaliinalla. Sitten hilpaisu katolle, vedetään kuormaliinan avulla rappuset harjalle siten, että kummalakin puolen harjaa on pätkä tikasta ja harjapellin päällä on kuormaliinan avulla improvisoitu sarana. Sitten kuormaliina, jolla tikkaat vedettiin katolle sidotaan tukevasti puuhun ja voi’la, katolla on tukevat tikkaat joita pitkin kulkea esim. liimaamassa viemäriputki kiinni peltiin.

Samalla kun katolla tuli kuljettua niin nakkelin kohtuullisen paljon sontaa alas. Rännit on puolillaan lehtiä ja neulasia ja kattojen taitekohdassa oli etenkin tuolla takapihan puolella kattava kokoelma männäsyksyn havuja ja muuta moskaa. Kunhan kevät tästä koittaa niin nuo rännit pitää käydä pesemässä ihan kunnolla.

Mutta summasummarum, katolla on kiva keikkua, kunhan on tukeva alusta jonka päällä häärätä, jos edellytykset tuohon puuttuu niin suosittelen lämpimästi jättämään väliin, neljästäkin metristä tippuminen käy kipeää.

Intternettiä, jälleen kerran

3302025689 Toisin kuin edellisen intternettiin liittyneen viestin kanssa väitin, ei tänne mitään ADSLää ollut kytketty, vaikka operaattorin lähettämä tekstiviesti muuta väittikin. Puhelintöpseleissä ei ollut mitään eloa, joten ei muuta kuin soitto operaadon aspaan ja selittämään tilannetta. Pienen selonteon jälkeen aspan kaverilla tuntui olevan kutakuinkin selvät sävelet siitä, mikä on ongelma ja mitä sille pitäisi tehdä. Muutama tunti myöhemmin samainen kaveri soitti takaisin, tilanne oli parantunut senverran että linjalle oli saatu jopa jonkunlaista elämää, telewellin luottokampe kätteli ADSL-linjan auki, mutta IP-osoitteet ja muu joutavuus odotutti itseään vielä kutakuinkin vuorokauden. Nyt tätä kirjoittaessa speedtest.net antaa oheisen kuvan mukaisia lukemia. Ei tuo ihan tilattu 24/2 -yhteys ole, mutta pieksee kyllä mokkulan räntäsateessa mennen ja tullen.

Ei tuollakaan yhteydellä vielä varsinaisesti kuuhun mennä, mutta tyhjää parempi kuitenkin. Edelleen odotan sitä päivää että elisalle/saunalahdelle/ppolle kelpaa raha ja kuitutarjontaa löytyy. Sitä odotellessa kesällä pitäisi tulla tarjolle 4G-yhteyksiä ja ainakin siihen asti mennään huippunopealla adsl:llä..

Yhtä kaikki, nyt kun nettiliittymä tulee ihan kuparista niin voin alkaa suunnittelemaan ihan kunnolla talon verkotusta, valmiinahan täällä ei töpseleitä pahemmin mene. Ja wlanikaan ei kanna autotalliin asti, joten sillekin pitää tehdä jotain.

Lunta sataa ja kaikkia …. harmittaa

Mokkulayhteyksillä se maailma pelastuu. Tänä aamuna satelee mukavasti lunta ja nörtti repii pelihousujaan. Eli tilanne on tämmöinen:

PING ns-secondary.funet.fi (128.214.248.132) 56(84) bytes of data.
64 bytes from ns-secondary.funet.fi (128.214.248.132): icmp_req=1 time=989ms
64 bytes from ns-secondary.funet.fi (128.214.248.132): icmp_req=2 time=112ms
64 bytes from ns-secondary.funet.fi (128.214.248.132): icmp_req=3 time=286ms

--- ns-secondary.funet.fi ping statistics ---
5 packets transmitted, 3 received, 40% packet loss, time 6985ms
rtt min/avg/max/mdev = 989.937/1660.073/2862.787/852.299 ms, pipe 3

Tai tämmöinen

PING ns-secondary.funet.fi (128.214.248.132) 56(84) bytes of data.
64 bytes from ns-secondary.funet.fi (128.214.248.132): icmp_req=1 time=1079 ms
64 bytes from ns-secondary.funet.fi (128.214.248.132): icmp_req=2 time=3252 ms
64 bytes from ns-secondary.funet.fi (128.214.248.132): icmp_req=3 time=3691 ms
64 bytes from ns-secondary.funet.fi (128.214.248.132): icmp_req=4 time=2865 ms

--- ns-secondary.funet.fi ping statistics ---
5 packets transmitted, 4 received, 20% packet loss, time 4023ms
rtt min/avg/max/mdev = 1079.703/2722.306/3691.028/992.287 ms, pipe 4

Suomeksi sanottuna nettiyhteys on aivan uskomattoman hidas, suorastaan käyttökelvoton. Aamulla kun käynnistin työaseman niin meni näppärät 10 minuuttia ennenkuin skype ja muut pikaviestimet saivat edes kirjauduttua palveluihin. Pelkkä kirjautuminen etäpalvelimiin ssh:lla kestää luokkaa 1,5 minuuttia.

Sentään aamun ratoksi oli tullut SMS että ADSL-yhteys on kytketty, joten ei muuta kuin penkomaan modeemia laatikoista ja rakentamaan yhteydet uusiksi.

Banaanilaatikkovuoren nousu ja tuho

Niinkuin aikaisemmin tuli uhkailtua niin ajatus oli hävittää tuo laatikkokaaos terassin päädystä. SWMBO kiikutti laatikot nuotiopaikalle jo viikolla ja nyt viikonloppuna otimme jälkikasvun kanssa operaatioksi antaa viimeisen niitin laatikkoläjälle. Joten eikun menoksi.
DSCN0598Tallista kourallinen remonttiprojektin jäljiltä ilmaantuneita puutikkuja ja kyytiin ja pieni pyromaani sisälläni hymyillen kohti ”nuotio”paikkaa. Laatikothan ovat, kuten kuvastakin näkyy, lievästi sanoen märkiä, ja noin ylipäätään jos joku joskus on luullut että pahvi palaa, niin voin sanoa että se ei muuten pala, oli se märkää eli ei.

DSCN0599Noh, halkovajan takaa löytyi läjä jotain koivurisukkoa, joten niitä ja märkää pahvia sekaisin niin homma lähti kuitenkin etenemään. Juniori-osasto auttoi metsäalueen siivoamisella, nuotioon kertyi kohtuullinen keko pieniä ja isompia tikkuja rumentamasta metsämaisemaa.

DSCN0601Parin tunnin jälkeen jäljellä oli enää muutama laatikko. Hanskoja ei vielä tässäkohtaa lyöty tiskiin, mutta kuvaaminen on talvirukkaset kourassa hieman hankalaa. Loput laatikot tuli nakottua enemmän tai vähemmän kokonaisena hiillokselle kun vellikello kutsui ruokapöytään.

Syönnin jälkeen taistelukentällä oli savuava, vaaleanharmaa keko. Samalla paikalla on edellisetkin asujat polttaneet joutilasta roinaa, ilmeisen innolla, kun polttopaikan ympäriltä löytyi mm. lasi- ja aerosolipulloja sekä epämääräistä metalliroinaa. Tuo alue pitää siis siivota ihan lapion kanssa jossain kohtaa, kesän tullessa kun tuosta tallustellaan ihan takuulla avojaloin, tai vähintäänkin släpäreillä. 5 vuotta vanha naula pienen ihmisen jalassa ei kuulosta ajatuksenkaan tasolla oikein hyvältä.

Noin muutoin tuommoisen pahviläjän poltto kannattaa tehdä silloin kun rouva (tai naapurinkaan rouva) ei kuivaa pyykkejä tms. Tuhkaa, savua jne tulee ihan uskomattomat määrät ja se kaikki ei suinkaan jää siihen polttopaikalle tai sen välittömään läheisyyteen.

Työhuonettakin tuli väsättyä, mutta siitä on kuvat vielä räpsimättä, joten tältäosin näihin kuviin ja tunnelmiin.

Keittiön viihde- ja latauskeskus

Keittiön nurkassa vallitsi jonkinmoinen kaapelikaaos, kun köökissä on huippuhieno aktiivikaiutinsetti spotifylle ja sunmuulle audiotoistolle ja pöydän nurkalla lojuu epämääräinen läjä kaikenlaisia gadgetteja hörsimässä sähköä seinästä akkuihinsa. Kaapeli- ja laturikokoelma on sitten sen mukainen ja talouteen majoittuneet pienet ihmiset, etenkin se pienin niistä on varsin innokas repimään kaiken alas mihin vaan suinkin pienet sormet yltävät.

Noh, köökin ikkunoiden vieressä on tuommoiset pikkunäppärät hyllyköt, joten siihen sopii hyvin sekä hifilaitteet että latauspiste kaikenlaisille kikottimille, ongelmana on vain että töpseleitä on nurkassa kaksi ja hifisetin lisäksi yhtäaikaa pitäisi saada kiinni ainakin pari laturia ja rikkaimuri. Edellisessä residenssissä latauspisteen virkaa toimitti jatkoroikka nätisti nippusiteillä kiinnitettynä kirjahyllyn jalkaan, mutta arvelin että josko nykyisestä tekisi jotain vähän nätimpää.

20140205_004Eli ei muutakuin autotalliin. Lokerikosta löytyi tuommoisia antiikkiseen D25 -paikkaan tarkoitettuja peitelevyjä jokunen, pienen mittomisen jälkeen totesin että tuommoinen on just nippanappa sopiva. 20140205_005Pikku viilailuiden ja vääntelyiden jälkeen pellinpala istuu roikan kylkeen kuin isä äitiin. Mittausmallina on tuommoinen 5-paikkainen versio, mutta lopullinen asennus tehdään 3-paikkaisella saman mallin roikalla.

20140205_006

Lähtökohta ja lopputulos vierekkäin

Vähän viilaa ja hiekkapaperia

20140205_007Ja lopuksi roiskaisu maalia kilikolipullosta20140205_008
Maalin annoin kuivua suosiolla yön yli. Asennusta varten sitten muutama TC-kiinnike, pieni ruuvi ja vähän muuta työkalua. Hyvä tuli.

20140206_002Ei tuo nyt tietty mikään maailman kaunein asennus ole, mutta tuo hifijärjestelmä saanee vielä jossain vaiheessa häädön, joten sitä en alkanut hieromaan ihan viimeisen päälle. Toki tuon jatkoroikan kanssa olisi voinut mennä paljon matalammaltakin kohdalta aitaa, mutta tuo viritys roikkunee paikoillaan seuraavaan keittiöremonttiin asti, joten sen eteen viitsi nähdä vähän vaivaakin. Nyt saa kännykät ja muut härvelit virtaa ja lopputulema ei satu silmään ihan niin paljon.

Maisemia yläkerrasta

Kun tuli kameraa muutoinkin heiluteltua niin nappasin yläkerran ikkunoista näkyvää maisemaa teille kaikille molemmille lukijoillekin ihmeteltäväksi.

DSCN0586

Liiteri, melkein tyhjä sellainen

DSCN0587

Pihassa kasvaa ainakin koivuja

DSCN0588

Autotallikin löytyy, joka tosin toimii tällähetkellä puuverstaana