Pihalla on märkää ja pimeää, joten sisäpäiviä on ollut viimeaikoina riittävästi. Sehän toki tarkoittaa sitä, että päivän touhujen ohessa on kerennyt aina sitä sun tätä näpertää. Joulukin lähestyy vauhdilla, niinpä lähipiirin lahjoja on värkkäilty illan hämyssä, niitä kun ei enää lasten silmien alla tehdäkään.
Tänä syksynä on kyllä tullut tehtyä paljon kaikkea erilaista, mikä on vallan mukavaa vaihtelua. Jotakin ihan julkaisukelpoistakin on kertynyt, jotta ei ihan tylsäksi menisi…
Monenmoista on puikoilta tipahdellut viime aikoina ja lisää koko ajan tekeillä. Joulua kohden tahti ei ainakaan hiljene. Keväällä iskee sitten tuttuun tapaan hiljainen kausi, mutta nyt ei innolle loppua näy. Onneksi on tonttutöiden lisäksi monia lahjottavia kohteita, joten kaikenlaisia ideoita pääsee toteuttamaan jos siltä tuntuu. Onpa tuolla yhtä jos toista valmistunutta, joille ei juuri nyt ole tiedossa käyttäjää, mutta aina ne johonkin katoavat. Joten ihan saa rauhassa itseään toteuttaa, eivät nuo yleensä haitolle jää pyörimään. Ja eihän niitä villasukkia ole koskaan liikaa, eihän?
Välillä sitten heitellään muualtakin ideoita ja haasteita kokeiltavaksi. Ja niitä on mukava sitten toteuttaa. Kuten tämä pienen pojan ninjago -pipo. Tai toisen kuvan virkatut tähtitossut.
Lisäksi pöllöjä jemmaan… Pienille varpaille ja sormille lämmikkeitä.. Ja siskonpojan synttäripaketin pehmeä osuuskin on paketointia vaille valmiina.
Ja tuskinpa ketään yllättää tieto siitä, että työn alla on jo paljon muutakin..
Eihän tästä kaverista voi muutakaan todeta! Virkatusta kukkaläjästä tuli tämä kertakaikkisen i-h-a-n-a hippo. Otus on valloittava ja ei varmasti jää ainoaksi laatuaan. Sillä luulenpa että tonttuilut aloitetaan lähipäivinä… Ja jos tämä otus on vielä joltakin huomaamatta jäänyt niin ohjetta löytyy täältä: http://www.ravelry.com/patterns/library/happypotamus-the-happy-hippo-crochet-pattern
Ja koska valmista tulee, niin täytyy aloittaa uutta.. Työn alla tyttärelle pitsiukat.
Näihin kuviin ja tunnelmiin!
Hiljaiseloa on pitänyt, mutta se ei tarkoita etteikö touhua olisi ollut. Esikoinen aloitti eskarin ja nuorimmainen mursi kätensä, joten päivät onkin ollut täynnä poikkeavaa arkea. Käsitöitä on kuitenkin tullut totuttuun tapaan tehtyä aina kun sellainen hetki löytyy ja viime aikoina sitten onkin vaihteeksi virkkuukoukku ollut ahkerassa käytössä. Tässäpä pläjäystä siitä mitä on työn alla ja mitä on tullut tehtyä..
Leikkimökki valmistuu hiljalleen ja sitä silmällä pitäen on sitten tehty tämä vallan värikkään kirjava virkattu räsymatto. 
Tämän vihreän maton kohtalosta en ole vielä päätöstä tehnyt. Värit ovat niin kivat, että tälle saattaisi löytyä paikka ihan muualtakin. 
Aikaisemmin tuli tehtyä vessaan samettilangasta oranssi juhannusruusu matto. Noh, lankoja oli toisenkin värisenä ja niistä tein tämän pienen tähtimaton. Tulee ihan minttusuklaa mieleen tästä, varsinkin sellainen puffet-jäätelö… Ihana pieni ja pehmoinen matto, tämänkin kohtalo selvinnee ajan myötä. 
Työn alla on neulonnnan ja virkkauksen seassa myös pieni kirjontajuttu… 
Läjä afrikkalaisia kukkia.. Joku saattaakin jo arvata mitä noista valmistuu, paljon on blogeissa vilahdellut tämä.. Enkä minäkään voinut sitten jättää kokeilematta… 
Kevättalvella aloitettu peitto on odotellut kesän ajan inspiraatiota ja nyt on taas läjä tilkkua virkattuna. Loppui vaan lanka kesken, joten jälleen pieni pakollinen paussi tähänkin työhön. 
Villasukkatehdaskin veti henkeä pienen hetken. Mutta kappas kun kelit viilenee niin langat ja puikot huutelevat jälleen. Ihan ensimmäiseksi kaivoin laatikon pohjalla odottaneet villasukan varret ja tein toissatalven lempparisukkiin uudet terät. Oli niin pehmeä lanka tuo alkuperäinen, että hetkessä kuluivat pohjat rikki. Ja koska oli melkein uudet sukat, niin ei raskinu hyviä varsia hukkaan heittää (ja tuo sammalenvihreä väri on vaan niin ihku). Ei montaa hetkeä tarvinnut kuluttaa ja sai sukat jälleen käyttöön. Tästä se taas lähtee…. :D
Kylmän kesäkuun jälkeen saapui se helteinen heinäkuu ja kylläpä kasvit kiittävät.Toki niin kiittää jossakin kohtaa myös vesilaskun laskuttaja, sillä on saanut vettä kannella sekä kasvihuoneelle että -maalle. Kasvimaalta on saanut salaattia hakea parin viikon ajan päivittäin. Tilliä syötiin viime viikolla ensimmäisen kerran ja tänään nappasin pari persiljan oksaa kesäkeiton mausteeksi. Peruna kukkii ja varovaisen maan kuoputtelun jälkeen myös ihan syötävän kokoinen peruna on havaittu. Ehkä loppuviikosta jo uskallan yhden varren irti nykäistä.. Porkkanapenkkiä on saanut harvennella ja kovasti kasvavat nekin, ainakin vartta jos ei muuta.
Kasvihuoneen vierustalla olevat kukka- ja yrttilaatikot ovat myöskin aivan erinäköisiä mitä kaksi viikkoa sitten. Kukkalaatikossa alkaa pian olla jopa ahdasta. Yrttilaatikkoon esikasvattelin kasvihuoneen puolella oreganoa, ruohosipulia ja tilliä, nyt ne on jo siirretty ulos ja hyvin kasvavat. Jonkinsortin kurpitsa (veikkaan koristekurpitsaa) majailee myös laatikossa, mikäli selviää hengissä siirrosta.
Pihamaalle istutettiin kesäkuussa tuparilahjoiksi saadut perheomenapuu sekä luumupuu. Omenapuu vaikuttaa edelleen vallan virkeältä, mitä nyt kuivuus vähän on vaivannut. Mutta se istutettiinkin pahimman kylmän kelin jälkeen. Luumupuu sen sijaan tuli istutettua puolen kuun maissa, juuri ennen kylmiä öitä. Ja sen näkee, otti osumaa. Nyt toivotaan, että se siitä kuitenkin selviäisi hengissä..
Kasvihuoneella on melkoinen viidakko siihen verrattuna missä mentiin kuukausi sitten. Vaikka tuntui siltä, ettei mikään lähde saati sitten kerkiä satoa tuottamaan, niin nyt alan olla kuitenkin toiveikas sen suhteen, että jotakin sieltä taidetaan saada.
Tomaatit ja kurkut ovat kasvaneet parin viikon aikana silmissä ja löytyypä niitä tomaatin raakileitakin sekä kurkun alkuja. 
Käsitöiden värkkäily ei ole suinkaan helteiden myötä lakannut. Se on ollut hyvä syy tehtailla vaihteeksi jotakin muuta, kuten vaikka ihan superihania hellehattuja! Ensin sai esikoinen päähänsä aurinkoisen kukkahatun ja tottakai itelle piti saada kans!
Pöytäprojektikin edistyy, mutta raportoidaan siitä sitten jahka on kaikki tuolit kasassa ja maalattuna.
Viimeksi oli mainintaa valmistuneesta käsityöprojektista, josta nyt ei vieläkään kunnon kuvia ole, kiitos sateisen sään. Mutta tyydytään nyt huonoon puhelinkuvaan ja sanalliseen selitykseen.
Inspiraatio lähti tästä kuvasta..
Sain vision hameesta ja ihan pakko oli heti päästä toteuttamaan. Kaapin pengontaa hetki ja löytyi valkeaa, mustaa sekä violetinsävyistä lankaa. Ei muuta kuin langat puikoille ja työstämään. Ohjeita ei sen kummemmin ollut, mitä nyt hieman tuosta valmiista mallista kattelin osviittaa mitoista ja kavennusten paikoista. Soveltaen siis, jälleen kerran. Lopputulos oli enenmmän kuin nappisuoritus. Oon tosi tyytyväinen! Hinku jäi vielä toiseenkin, mustavalkoiseen versioon. Talvea ajatellen kummittelee mielessä myös tuo mekkomainen malli… Eikä tuota kovin kauaa tullut tehtyä, tai siis olihan tuo kolmisen viikkoa puikoilla, mutta ei kovin monena iltana tullut kyllä neulottua. Että yllättävän nopeasti eteni silloin kun sitä ehdin tekemään.
Tällä viikolla sain lankalahjoituksen. Toisen puoliskon täti lahjoitti minulle pari säkillistä lankojaan! Oli villalankaa, puuvillalankaa, viskoosia, silkkiä… Kertakaikkinen aarreläjä!
Eihän siinä kauaa tarvinnut katsella, kun iski ensimmäinen visio. Samettilangasta yläkerran vessaan matto! Pienoiskokoinen juhannusruusu valmistui hetkessä. Ja sopii kyllä oikein hyvin paikalleen, vaikka epäilytti ensin tuo pyöreä malli. Mutta on kuin tehty sinne!
Tällä viikolla on lopultakin saatu sadetta, kasvimaa on kärsinyt kuivuudesta, mutta nyt siellä rehottaa oikein mukavasti. Ja kun seuraavaksi saadaan sitä enemmän kaivattua lämpöä, niin kasvihuoneellakin alkaa tapahtumaan entistä enemmän, tai ainakin näin toivon!
Sateesta on kyllä ollut muutenkin hyötyä, sillä pitkästä aikaa on ollut koti pullantuoksuinen. Muksujen kanssa leivottiin vallan maistuvaisia pullia!
Ainakin siitä kakun määrästä päätellen, mitä viime aikoina on tullut nautittua. Kuten viimeisimpien jorinoiden päätteeksi tuli todettua, kesä alkoi juhlavasti. Ja siinäpä se aika onkin vierähtänyt, leipoen ja juhlien ja tottakai pihalla möyrien, mutta siitä lisää sitten myöhemmin. Aloitetaan tästä makeammasta puolesta.
Miehen nuorimmainen sisko sai painaa valkolakin tänä keväänä päähänsä ja niitä kemuja tuli sitten avustettua leipoen ja kakkuja urakoiden. Lisäksi samaan syssyyn esikko täytti jo huimat 6v, joten synttäreitä tietysti asiaan kuuluvalla hartaudella pariin otteeseen juhlittiin. Näihinkin kemuihin tuli, ylläri pylläri, leivottua vähän ja kakkuja väännettyä. Tai paremminkin voisi todeta, että tuli näperreltyä iltapuhteina jos jonkinlaista koristetta rinsessakakun päälle.
Mutta molempia juhlia varten tein karjalanpiirakoita, kaikkinensa taisi niitä tulla himpun päälle 200kpl väkerreltyä. 
YO-juhliin sitten tein niitä kakkuja. Juustokakkua ja voileipäkakut (kasvis, liha sekä gluteeniton) olivat minun kontolla. Kaikkiaan siis 10 kakkua. Ja kyllä, niitä jäi yli ;)
Esikon synttärikakkuja tuli tehtyä kaksi. Yksi viralliselle päivälle ja toinen viikonlopulle, kun kauempaa tulevat sukulaiset pääsivät paikalle.
Synttäreillä tuli tarjottua myös raparperipiirakka, joka on kyllä alkukesän ehdoton herkku!
Mutta on sitä ollu aikaa vähän käsitöillekin. Kaverin tyttöselle tein kesähatun ja tuli sen verran ihana, että taitaa muutama muukin vielä valmistua kesän mittaan. Lisäki pikkuhiljaa valmistuu eräs isompi työ, josta en vielä muuta hiisku, kuin että ikään ei oo vielä vastaavaa tullut tehtyä. Jospa sen kehtaa päälleen vielä laittaa.. ;) Aiemmin tuli jämälangoista tehtyä juhannusruusun ohjeella villa/mohairmatto joka ei paikkaansa oikein löytänyt. Isosisko tuumasi, jotta hän voi paikan sille keksiä, joten vei mukanaan :)
Kaikenmaailman tulehdukset ja kuumeilut iskivät tupaan ja tietysti vuorotellen, jotta aikaa saataisi kulumaan mahdollisimman paljon. Ja kun taivaalta heiteltiin taas jotakin valkeaa nurtsin päälle, niin pääsi taas keskittymään oleelliseen. Leivinuunilla onkin jälleen tehty kokeellisia yrityksiä ja vatsa kiittää. Uunin syövereistä on kaivettu mm. meheviä sämpylöitä ja rapeapohjaista pizzaa. Nam!
Tyttönen kaipaili uusia lapasia ja sellaisethan piti sitten tehdä.
Itselle valmistui raitasukat, varsin veikeät sellaiset. Lisää täytyy tehdä, alkaa kulua nykyiset puhki.
Ja laatikossa tovin lojuneet punasävyiset paksut langat kertoivatkin yhtäkkiä haluavansa päätyä matoksi. Niinpä syntyi tämä hieman pienennetty ja muunneltu virkattu juhannusruusu, joka päätyi lahjapakettiin. Konsepti toimi, oli ihanan pehmoinen ja lämmin varpaiden alla. Mallikin viehättää, kun sen näki livenä, joten näitä(kin) lisää!
Neuloosi on taas purrut tukevasti ja paperille on piirretty mallia monenlaista. Työn alla onkin taasen yhtä jos toista, joista lisää tuonnempana.
Jotta tämä blogi ei olisi pelkästään miehistä egon nostatusta, iskee takavasemmalta takapiru kertomaan jostain muustakin, kuin niistä viemärintuoksuista sekä remonttireiskan sähellyksistä. Noh, myönnetään, jo pidemmän aikaa on tullut vihjailuja, että voisin noista omista väkerryksistä pitää blogia. Ja sanoista tekoihin, tässä tulee pientä esimakua mitä nämä minun postailut tulee sisältämään.
Ennen muuttoa osui penninvenyttäjä perhe kerrankin oikeaan aikaan Bauhaussiin. Löytöhyllystä löytyi _se täydellinen_ lamppu ruokailutilaan pöydän päälle. Lampullahan oli alunperin hintalappua miltei hirveät kaksisataa, mutta maksettiin tästä viimeisestä kipaleesta reilu neljäkymppiä. Ja asennuksen jälkeen vielä huomasimme, että valokatkaisijaan oli asennettu himmennin. Niiiiiin täydellistä!
Ja se leivinuuni. Viikonloppuna puraisi jauhopeukaloa leivontakärpänen, kun tuli uunia lämmiteltyä. Ja hyvä niin, nyt saatiin pakasteeseen vierasvaraa, kun noita kyläilijöitä on riittänyt taas melkein joka päivälle. Lauantaina leivoin pullaa jos jonkinlaista, niistä ei kyllä kuvia tullut otettua. Sunnuntaina vielä sitten läjä sarvia erilaisilla täytteillä ja lopuksi jääkaapin jämistä pizzaa.
Käsitöitäkin on tullut tuttuun tapaan iltaisin, ja välillä päivälläkin väännettyä, kun on ollut rauhaisia tuokioita. Viikonloppuna sain isännän villasukat pois puikoilta ja onpahan työnalla itsellekin veikeät raitasukat.. Eilen huovutin uudet lapaset omaan käyttöön, vaikka niitä pakkasia ei ihan hirveästi näköpiirissä olekaan. Ja onpahan tuossa yksi muhkeanpehmeä torkkupeittokin aloitettuna..
Alkuviikon aikana vaihtui kelit helmikuun lumileikeistä ihan huhtikuun kuralätäköille. Mutta lapset eivät ole muutoksesta olleet kovin pahoillaan, pihaleikit on pop, oli se keli mitä hyvänsä!
Semmoinen viikonvaihde!