Aihearkisto: Elämää

Kassalan kesä

Vastaa

Edellisestä raapustelusta on taas pari kuukautta kulunut. Edellisessä numerossa ajettiin rapaa pitkin pihoja, sittemmin on tapahtunut kaikenlaista mutta aloitetaan nyt ensialkuun yleisillä kesän kuulumisilla.

Ensialkuun korjataan taas vaihteeksi pihan hämähäkkikiikkua. Kahden männyn välissä oleva lankku on melkoisten voimien väänneltävänä.

Tämmöistä pientä pulttia napsuu poikki kun tuuli heiluttaa puita eri tahtiin. Samaten parin metrin naruilla ripustettu kiikku itsessään aiheuttaa melkoisia voimia ripustuksiin. Puiden välissä oleva lankku tuli vedettyä kiinni hyllyntapaiseen, kakkosnelonen pystyyn männyn kylkeen ja sen päälle toinen puolen metrin pätkä, jolloin puunrungon ja lankkujen väliin jäi rako mihin pudottaa 2×6 tuumainen lankku pystyyn. Kuvia ei tullut otettua tehdessä.

Aikaisemmat saparokoukut, joista on ollut täälläkin mainintaa antautuivat kun 3×30 millinen lattarauta nitkui poikki. Saparot itsessään ovat ehjät, mutta toinen niistä ei enää pysy lankun päällä ilman lisätoimenpiteitä. Tein sitten suosiolla uudet kiinnitysraksit, jotka ovat edelleen vähän vaiheessa. Materiaalina tälläkertaa 10×30 latta ja 8 millinen pultti. Teoriassa tuolla raudanpalalla pitäisi kestää nostaa nelisen tonnia ennenkuin pultit antavat periksi, ehkä se nyt riittää.

Riesalassakin on taas tapahtunut. Maanajon jälkeen kentälle on kylvetty heinää joka on juurtunut ilmeisen hyvin, joten ainakin odotusarvo on että talven jälkeen ajettu rapa on edelleen paikoillaan eikä kevättulvien mukana naapurissa. Ja kun vauhtiin päästiin, niin kiviaita on saanut jatkoa.

Marjapensaiden vieressä on ollut koko meidän asumisen ajan kivikasa. Ilmeisesti tuossa paikalla on joskus ollut kaivo, joka on sittemmin täytetty ja päälle on vielä varmuudeksi kasattu reilunkokoinen keko nyrkistä päätä isompiin murikoihin. Parempi 3varttia kelkkoi muutaman lastin jo ihan kottikärryllä, mutta isompaa tavaraa varten piti hakea vähän kottikärryä isompaa kalustoakin. Sitä en tiedä, mikä tuon työkoneen virallinen nimi on, laatikosta täälläpäin on aina puhuttu. Oli mikä oli, puolenkymmentä reissua riitti siirtämään kivet muualle.
Isoimmat murikat oli tietty jätetty pohjalle, verkussa on onneksi rajattomasti voimaa niin loputkin kivistä saatiin siirrettyä.

Vuorenkilven jämät siirtyivät kiviaidan viereen ja jäljelle jäänyt rapakko sai niskaansa heinänsiementä. Tuoreempaa kuvaa ei ole, mutta pienen tasomisen jälkeen marjapensaiden viereen saadaan nätti nurmikaistale ja marjanpoimintakin helpottuu.

Mutta takaisin kiviaitaan. Kalusto vaihtui välissä, liiterin takana oli muutama isompi kivi haittaamassa harrastuksia, joten nehän piti samoilla tulilla siirtää aidanjatkeeksi.

Vanha luottopeli siirteli arviolta 150 kiloisia kiviä isommin kitisemättä. Ulottuvuus tuossa vanhassa patussa ei ole aivan paras mahdollinen, mutta niillä vehkeillä on pärjättävä mitä on tarjolla.

Kiviaita alkaa hiljalleen näyttää ihan aidalta yksittäisten kivien sijaan. Aloitushan tälle kiviaidalle tehtiin jo siinäkohtaa kun kaivinkone repi kannot irti ja tasoitteli kentän. Pihasta tuntuu kiviä nousevan joka kevät pari kottikärryllistä, joten aitakin oletettavasti hiljalleen nousee heinikosta ylös.

Lomareissullakin käytiin, mutta siitä ei jäänyt paljon blogiin asti kerrottavaa. Yksi projekti tuli reissulla pistettyä alulle, mutta tehdään siitä ihan oma raapustelu kunhan ehditään. Matkalla pamahti toinen rengas tälle kesälle, sitä ei tarina kerro onko kyseessä vain paska tuuri vai myikö kauppias paskoja renkaita.

Ja lopuksi vielä tämän kesän suurin mullistus Kassalan arjessa. Talouteen nimittäin saapui kaivinkone.

Tai siis spanieli-labbis-sekoitus.
Kotimatkalla ilme oli vielä hieman epäilevä tuleviin tilanteisiin, mutta sittemmin karvakorva on kyllä kotiutunut oikein hyvin.

Nyt näihin kuviin ja tunnelmiin, seuraavaa postausta ei toivottavasti tarvitse odotella kahta kuukautta.

Pihapiiri muokkautuu

2 vastausta

Hiekkalaatikon lisäksi pahasti rehottava perennapenkki on toinen pitkään mietinnän alla ollut uudistusprojekti. Visioita on ollut jos jonkinlaisia, hienoja ajatuksia turveharkoista sun muista. Nuukapihi kuitenkin jälkeen säästää, kartoitti tontilta löytyvää materiaalia ja otti lapion kouraan.

Lähtötilanne kutakuinkin tämä. Keväällä saa penkin aina siistittyä suhteellisen säälliseen kuntoon, mutta kesän kuluessa tilanne karkaa aina lapasesta. Ensimmäiseksi siis isoimmat perennatupsut ylös ja pinta kauttaaltaan auki.
Pihvaraston uumenista löytyi pari soppelia hirttä, jotka upotin reunustamaan penkin ylä- ja alaosaa. Lyhyelle sivulle kivireunus.
Vähän lisää multaa ja penkki alkaa olla viimeistä silausta vaille. Sillä aikaa kun huhkin kukkapenkin parissa, haki miesväki hiekkalaatikon täytettä vähän isommalla kalustolla. ..kyllä nyt kelpaa! Takapihalla tapahtuu myös. Tämä kuva ei kerro aivan koko totuutta ja tilanne muuttunut entisestään, mutta pikkuhiljaa on piha valloittamassa tilaa ryteikön puolelta…

Kevätpäiviä ja kukkaraitoja

Vastaa

Viikonvaihde hujahti tiiviisti ulkoillessa. Aurinkoiset kelit hellivät ja lumet katosivat pihalta silmissä. Niinpä sitä pääsi kuin pääsikin haravan varteen ja pihan raivaus alkoi jälleen. Pyöräilykausikin on aloitettu ja kyllä siinä pienin äidin hermoja testailee rämäpäisyydellään.

Aina ei retkeilykään tarvitse suuria järjestelyjä, oma piha kelpaa vallan hyvin näin talven jälkeen retkeilykohteeksi. Välipala maistuu heti paljon paremmalle ulkona.
Takapiha ja kasvimaan välitön läheisyys koki siis jälleen mullistuksen mäntyjen kaadon myötä. Piha laajenee kummasti tulevan kesän aikana, jahka siivoilut ja raivaukset saadaan tehtyä. Tässä lähtötilanne, harava heilui jo sen verran, että kummasti on alue siistiytyi kuvan oton jälkeen.Pojat innostuivat olemaan apureina roskien kuskaamisessa ja kovasti avuksi olivatkin.
Viime viikolla löysin ohjeen kukkaraidan tekemiseen ja sitähän piti päästä sitten kokeilemaan. Kummasti muuttui sukan ilme hienommaksi ja sehän innosti vaan enemmän. Niinpä valmistui ennätysajassa pari paria pitkävartista sukkia (pitkillä koulupäivillä ja luennoilla voi olla osuutta asiaan). Ja onhan nämä vaan ihanat…
Keväiset kelit ovat petollisia, varsinkin jos tykkää läträtä veden kanssa. Niinpä nyt pidetään nuhanenien kanssa sairastupaa. ”Onneksi” pihalle puhaltaa hyinen pohjoistuuli, joten auringonpaiste ei liikaa houkuttele sairastajia ulkoilemaan. Tänään sain pari ikkunaa pestyä ja vähän kaappia pengottua, joten jos sairastelu jatkuu, niin ehkäpä myös sisätilojen raivaus vähän etenee.

Vierivä kivi…

Vastaa

..ei sammaloidu, tai tässä tapauksessa touhukkaat kädet. Koulun penkille on palattu ja sen taas huomaa. Luennoilla istuessa puikot suhisee ja valmista tulee ihan huomaamatta. Ihme kyllä nurkat ei valmiista töistä ole pullollaan, kun sitä mukaa katoavat, kun niitä valmiiksi saa. Ilmaantuu kummasti arpajaisia, synttäreitä ja muita kissan ristiäisiä mihin sitten onkin vieminen valmiina.

Nämä pitkävartiset Anelmaisten innoittamat sukat ovat nyt vieneet ihan mennessään, mielessä kummittelee jos jonkinlaisia väriyhdistelmiä, joita on ihan pakko päästä kokeilemaan.
Välillä tulee tosin muutakin tehtyä kuin sukkia. Tyttö ihastui viime kesänä tehtyyn laukkuun ja toivoi itselleen laukkua myös. Ja koska olen kovin kiintynyt omaani, niin mielelläni toiveen toteutinkin. Viimeiset kuuteetkin sain tuhottua ennen pääsiäistä tähän koriin. Ja koska kevät, niin sehän tietää myös sitä, että pihalle alkaa mieli vetää. Liiteri on kummasti tyhjentynyt, joten kuluneella viikolla Fiskars onkin tarjonnut terapeuttista vastapainoa opiskelulle sekä sukkapuikoille. Isäntäväki ystävällisesti sahaili mukavan pikku läjän pilkottavaa ja emäntähän tykkää.

Valoa on pihaan tullut kummasti puun kaadon myötä. Väitän myös, että nopeammin on lumi kadonnut tänä keväänä, ehkä kohta siis pääsen haravan varteenkin….

Pääsiäistä kohti

Vastaa

Tällä viikolla on aurinko hellinyt välillä niin paljon, että ulkona oli suorastaan lämmin. Sehän tarkoitti sitä, että pihalla lumen alta alkoi sora paistamaan ja lapset viihtyivät pimeän tuloon asti ulkona mutaleikeissä. Loppuviikosta yöpakkaset ja kylmä viima viilensivät kelin ja jäädyttivät hanget, joten nyt viikonloppuna päästiinkin keväthangille kirmailemaan ja pajunoksia keräilemään.Viikon aikana on iltaisin tullut väkerrettyä pieniä ja nopeita käsitöitä. Jämäkuteista on syntynyt jokunen virkattu kori. Aina nämä tekeleet johonkin vaan katoavat, nytkin yksi pieni kori lähtee täytettynä pääsiäiskokolle arpajaispalkinnoksi, kuten myös yhdet sukkaparit.
Soma pieni paketti siitä tulikin.Valkoisesta trikookuteesta tuli väännettyä pienellä koukulla melkoisen jämäkkä kori. Sormet olivat kyllä tiukalla tässä touhussa, mutta lopputulos oli sen verran hyvä, että kannatti tuskailla.
Ihanan iloinen ja värikäs pääsiäisasetelma syntyi keltaisista tulppaaneista sekä pajunoksista joille ripustettiin koristeita.
Virkkailujen lomassa tuli työstettyä myös tällainen kahden käden lapanen. Eipä ole ennen tämmöistä tullut tehtyä, mutta nopea neulottava oli.

Lomailua!

Vastaa

Viime viikolla oli hartaasti odotettu hiihtolomaviikko. Lomailu sisälsikin runsaasti ulkoilua ja jauhopeukalotkin olivat vauhdissa. Kun tyttösen kanssa leivottiin mokkapaloja, niin pojathan halusivat leipoa keksejä. Pyöriteltiin sitten kaapista löytyvistä aineksista kaakao-pähkinäkeksit. Hyviä olivat ja nopeasti katosivat.Lomaviikon hallitseva väri oli harmaa, ei aurinko paljon pilkahdellut. Mutta sepäs ei menoa haitannut, vaan aikaa kulutettiin useampaan otteeseen mäenlaskussa…
..myös retkeilyä oli ohjelmassa ystäväperheen kera. Hyvin upposivat eväät ulkoilmassa!Puolen viikon maissa pakkasin lapset sekä kamppeet autoon ja suuntasin muutaman yön reissulle Kainuuseen. Lunta ja talvitouhuja riitti, mummon paistamat letut maistuivat ulkosalla.
Pilkilläkin käytiin, tosin saalis jäi haaveeksi, kun ihan ei malttia istumiseen ollut. Kummasti ne korkeat lumipenkat viehättivät ja innostivat ulkoleikkeihin.

Aina viime tingassa

Vastaa

Se on kumma miten ne hommat tahtoo aina jäädä viime tinkaan. Nämä sukat ovat menossa kummitytön lahjapakettiin. Hyvissä ajoin aloitettu, mutta sitten pääsi käymään vanhanaikaisesti ja lanka loppui pari senttiä ennen valmistumista. No mutta, eihän sillä nyt kiire, eihän? Eilen sain lopultakin hommattua sen puuttuvan kerän ja sukan valmiiksi tämän päivän juhliin. Ihan ajoissa, eikö? Monta tuntia jäi tällekin päivää aika…Puiden nurin menosta on ollut kummasti riemua pikkuväellekin. On taas rakennusmateriaalia jos jonkinlaiseen majaan. Tässä yksi versio, lumikasaan/lumilinnaan värkätty pikku pesä.
Toisestakin kaadosta löytyi pari kuvaa, vaikka itse en paikanpäällä silloin ollutkaan. Esikoinen oli ehtinyt nappaamaan kuvan yläkerrastakin käsin, ennenkin puut oli karsittu ja lumi pääsi ne peittämään.
Kummasti se piha vielä tästäkin kaadosta avartui, vaikka puut niin kaukana olivatkin. Kesä näyttää, saadaanko sitä valoa pihaan paremmin.

Kevään merkkejä ja sukkasatoa

Vastaa

Se on selvästi kevät. Puuta on jälleen kaatunut, kuten toinen puolisko jo ehti kertomaan. Ystävänpäivän kunniaksi vietimme parisuhteen laatuaikaa, toinen sahaili mäntyjä pätkiksi ja minä sitten vaihtelevalla tyylillä kuljetin ne liiterin nurkille. Vielä on oksien raivaus kesken, kun haittaa tämä meneillään oleva harjoittelupätkä ikäihmisten parissa harrastamista. Ja jotta hommat eivät kesken jäisi, kun vauhtiin pääsee, niin eilen kaatui 15 puuta lisää tien varrelta. Hyvin mahtuivat pojat suurimman kannon päälle seisomaan ja tilaakin vielä jäi.Opiskelun ja kotielämän tasapainoilun lomassa on jonkin verran kuitenkin ehtinyt lankojakin muuttamaan muuhun muotoon. Kovin on verkkainen tahti siihen nähden mihin on tottunut, saattaa olla yksi sukka useita päiviä puikoilla. Mutta onpahan noita ehtinyt tässäkin välissä jokusen parin tekemään. Yksi virkattu korikin valmistui ystävän syntymäpäivälahjan osaksi.

Allekirjoittaneelle uusien mallien testailua ja iki-ihanat selbusukathan ne jälleen ovat olleet työstössä. Ja lisää pukkaa, kun vaan tunnit päivässä riittäisivät.

Hiljaiseloa

Vastaa

Joulu tuli ja meni, vuosikin vaihtui. Blogissa on ollut entistäkin hiljaisempaa monesta syystä. Loppuvuoden opiskelut vei mehut ja viimeisen kuukauden aikana ei montaa tervettä päivää ole tässä talossa nähty. Mutta jotta voidaan potkaista uusi vuosi käyntiin, niin otetaan pikainen tiivistelmä siitä mitä tulikaan tehtyä ja paketteihin käärittyä.

Pitkin vuotta tuli sukkia neulottua ja kaikki ovat paikkansa löytäneet, muutamat parit vielä ennen joulua valmistui, mm. nämä jouluiset sukat.Tonttuja valmistui läjä, niillä muistettiin mm. opettajaa, hoitotätejä.. eksyipä jokunen tonttu joulupakettiinkin.
Tonttutöiden välissä keskimmäinen muru sai uuden pipon ja sehän on ollutkin mahdottoman mieluinen.Tonttujen lisäksi myös kransseja tuli värkkäiltyä useampia. Lämpöisiä ja pehmeitä paketteja tuli myös peitoista, joita kolme kaikkiaan lähti maailmalle. Yksi valmistui perinteisesti niin viime tingassa, ettei sitä kuvaamaankaan enää ehtinyt.
Joulutunnelmaa (lunta ja pakkasta) haettiin perinteisesti myös Kainuusta.

Tästäpä se vuosi lähtee käyntiin, jospa alkukankeuden jälkeen saataisiin vähän vauhtia elämään.

Sisustusta pikkurahalla

Vastaa

Jälleen on viikonloppuna vältelty arjen toimintoja ja muita tympeitä juttuja. Sen sijaan aikaa on kulutettu sisustusunelmien parissa ja pieniä piristyksiä tuunaillen.

Pikkurahallakin voi tehdä ihmeitä ja eilen tuli sekin taas useaan otteeseen huomattua. Sisustustarrathan ovat kaiken järjen mukaan ihan jo menneen talven lumia, ainakin jos on sisustustrendeihin uskominen. No senpä en anna häiritä, vaan nyt usean vuoden vakaan harkinnan jälkeen päätin lastenhuonetta tarroilla ruveta piristämään. Romuonnelasta löytyi pari vallan silmää miellyttävää pakettia, olisikohan kokonaiskustannuksiltaan siinä kymmenen euron tienoilla. Ne napattiin matkaan ja illan kähmässä sitten tuumasta toimeen.
Paikaksi valikoitui pitkä tyhjä seinä, jota tällä hetkellä koristaa lasten hieno muovailuvahasta toteutettu, ja kohtuullisen tiukassa istuva, tikku-ukkopiirros.

Kaikenkaikkiaan kymmenen minuutin homma ja lopputulos vallan mainio. Jälleen nitkahti viihtyvyys huoneessa palan matkaa eteenpäin. Puun päälle voisi kenties sijoittaa sellaisen pienen tauluhyllyn…
Alakerran makuuhuoneen lamppu on aiheuttanut pitkään päänvaivaa. Tila on varsin iso joten vaatii ihan hyvänkokoisen lampunkin. Mikään ei ole oikein iskenyt. Niinpä sitten lopultakin päätin toteuttaa toisen hyvin kauan ja hartaasti mietityn projektin, joka on kaikille jo varmaan varsin tuttu. Nimittäin suodatinpusseilla tuunattu varjostin. Usean vuoden ajan olen tätäkin miettinyt ja makuuhuoneeseen ajatellut. Investointi tähänkin on taas vallan päätä huimaava, alta kymmenen euron tarvikkeet.

Muutamaa palorakkulaa myöhemmin… ..kannatti se tämäkin vaiva nähdä!