Kirjoittajan arkistot: Moikku

Voi voi ja lämmin leipä

Vastaa

Kylmät kesäkelit ovat olleet toisaalta varsin mukavia, sillä on voinut hyvällä syyllä lämmitellä uunia ja leipoa sekä kokkailla patasapuskaa. Tänään onkin sitten ruisleipä tuoksunut torpassa, sillä pitihän se taikina eilen taas laitella pöhisemään. Itse taikina ja sen tekeminen alkaa hiljalleen sujua ja mukavan hapanta rupeaa olemaan. Paistamisen kanssa menee vielä epävarmemmissa tunnelmissa, kun leivinuunissa ei vielä lämpömittaria ole. Mutta näppituntumalla ja infrapunalämpömittarin (juu, isännän leikkikaluja) avulla tulee vallan mainiota leipää.

Vähän sitten vahingossa tuli tehtyä myös ruissipsejä, kun reikäleipiä tehdessä tuli nuita pikku nappeja. Paistuessaan pullistuivat palloiksi, lämpöisenä halkaisin ja takaisin uuniin hetkeksi kuivahtamaan. Mitä ilmeisemmin maistuivat, sillä hyvin oli kippo tyhjentynyt sillä aikaa, kun olin tuulettamassa tunteita lenkkipolulla.

Huomenna sitten valmistellaan juhannusherkkuja. Perjantaina on tarkoitus mennä ystäväperheen luo juhannuksen viettoon. Luvassa taas hyvää ruokaa (paljon), parasta seuraa ja kaikenlaista puuhastelua. Omalla valmistelulistalla on ainakin texmexkakku, pitaleivät sekä pulled pork. Sitä odotellessa :)

Kasvihuone yhdessä yössä

Vastaa

..tai ainakin melkein. Viikonlopun aikana semmoinen meidän pihalle ilmestyi. Toinen puolisko sen apukäsien kanssa nikkaroi ja minä olen nyt alkuviikon laittanut sisustaa kuntoon kasvatuksille. Keskimmäinen lapsukainen totesi, että se on kasvimaan koti. Ja niinhän se kyllä on. Pohjalle kärräilin ensin muutaman kärryllisen hiekkapitoista joutomaata, jota sattumoisin pihan perällä vielä jonkinlainen kasa on jäljellä. Hiekan päälle reilummasti puutarhaturvetta. Tähän väliin tulikin sitten pätkä kasteluletkua, mutta tuo isäntä kertokoon kastelujärjestelmästä sitten tarkemmin. Turpeen päälle vielä kerros multaa ja sitten saikin kasvit muuttaa sisälle. Tomaattia, kurkkua, paprikaa… Aamulla sitten pihalla ihmetellessä iski visio kasvihuoneen ulkopuolen suhteen. Vesiletkun kanssa häärätessä tuo edusta on nimittäin kohtuu joutuin aika mutainen paikka. Pihan perukoilla lojui vielä läjä kaikenkuntoisia puulaattoja (joita sinne sisälle käytävällekin laitettiin) sekä iso läjä pihakiviä. Hetki vasaran kanssa ja läjä laattoja oli taas käyttökunnossa sen jälkeen kivet kottikärryn kyytiin ja palapeliä pelaamaan pariksi tunniksi. Nyt on ulkopuolella mukavan näköinen seinustan vierus, johon voi lykätä vielä kukkapurkkia ynnä muuta mukavaa. Kasvimaallakin on kovasti jo eloa, huomenna taitaa olla kitkemispäivä. Porkkana, tilli, sipuli, salaatti ja perunat jo mukavalla alulla. Kasvimaan läheisyydestä löytyy viisi marjapuskaakin (tosin tuossa metsän puolella niitä on enemmän ja vähemmän lisää). Kaksi karviaista, yksi punaherukka ja kaksi mustaherukkaa. Ja marjat ovat jo nyt todella isolla raakileella! Pitänee ruveta kehittelemään pensaille suojaa, sillä rastaita tuosta lähimetsästä löytyy ja paljon. Haluaisin kuitenkin ihan itelle nuo marjat tuolta puskista keräillä. Kaikinpuolin vallan mukavalla mallilla on tämä kotipuutarhan tilanne. Toivottavasti satoa saadaan edes vähän.. :)

Kesä tuli

Vastaa

Ja tulikin niin äkkiä, ettei ehtinyt kissaa sanoa. Ja siitä johtuen metsäpalstan raivauskin jäi tauolle. Toukokuun lopulla oli vielä täysi tohina päällä sen kanssa, kesäkuun ensimmäisinä päivinä sai todeta, että viimeiset risukasat poltetaan ja sen jälkeen odotellaankin syksyä. Sen verran äkkiä tiheä aluskasvillisuus otti vallan. Mutta tyytyväinen saa olla siihen mitä ehti tekemään. Syksylle ei enää ihan mahdottomasti risuja jäänyt siivottavaksi. Tänään tuo metsä näyttääkin sitten jo tältä. Ihan mukavan kokoinen läntti on jo pihakäytösä, mansikkamaata suunnitellaan sitten loppukesästä tuolle ”uudelle puolelle”. Pihalla on muutenkin jo ihan kesä! Kukkapenkit kukoistaa ja puskat kukkii. Viikonloppuna saatiin siskon toimesta luumupuukin joukon jatkeeksi. Yksi iso tuomikin pihalla on, kaunista katseltavaa täydessä kukassa. Ja se tuoksu toi kyllä lapsuuden mummolan mieleen, siellä oli aikoinaan suuret tuomet pellon laidalla.

Elo on yhtä juhlaa!

Vastaa

Ainakin siitä kakun määrästä päätellen, mitä viime aikoina on tullut nautittua. Kuten viimeisimpien jorinoiden päätteeksi tuli todettua, kesä alkoi juhlavasti. Ja siinäpä se aika onkin vierähtänyt, leipoen ja juhlien ja tottakai pihalla möyrien, mutta siitä lisää sitten myöhemmin. Aloitetaan tästä makeammasta puolesta.

Miehen nuorimmainen sisko sai painaa valkolakin tänä keväänä päähänsä ja niitä kemuja tuli sitten avustettua leipoen ja kakkuja urakoiden. Lisäksi samaan syssyyn esikko täytti jo huimat 6v, joten synttäreitä tietysti asiaan kuuluvalla hartaudella pariin otteeseen juhlittiin. Näihinkin kemuihin tuli, ylläri pylläri, leivottua vähän ja kakkuja väännettyä. Tai paremminkin voisi todeta, että tuli näperreltyä iltapuhteina jos jonkinlaista koristetta rinsessakakun päälle.

Mutta molempia juhlia varten tein karjalanpiirakoita, kaikkinensa taisi niitä tulla himpun päälle 200kpl väkerreltyä. YO-juhliin sitten tein niitä kakkuja. Juustokakkua ja voileipäkakut (kasvis, liha sekä gluteeniton) olivat minun kontolla. Kaikkiaan siis 10 kakkua. Ja kyllä, niitä jäi yli ;)

Esikon synttärikakkuja tuli tehtyä kaksi. Yksi viralliselle päivälle ja toinen viikonlopulle, kun kauempaa tulevat sukulaiset pääsivät paikalle.

Synttäreillä tuli tarjottua myös raparperipiirakka, joka on kyllä alkukesän ehdoton herkku!Mutta on sitä ollu aikaa vähän käsitöillekin. Kaverin tyttöselle tein kesähatun ja tuli sen verran ihana, että taitaa muutama muukin vielä valmistua kesän mittaan. Lisäki pikkuhiljaa valmistuu eräs isompi työ, josta en vielä muuta hiisku, kuin että ikään ei oo vielä vastaavaa tullut tehtyä. Jospa sen kehtaa päälleen vielä laittaa.. ;) Aiemmin tuli jämälangoista tehtyä juhannusruusun ohjeella villa/mohairmatto joka ei paikkaansa oikein löytänyt. Isosisko tuumasi, jotta hän voi paikan sille keksiä, joten vei mukanaan :)

Mistä sitä aikaa riittää?

Vastaa

No jostakin sitä on näköjään löytynyt, kerran on kerennyt kaiken muun touhuilun lisäksi käsitöitäkin tekemään. Jämäkuteista syntyi nopeasti pieni kori synttärilahjaksi.Parit sukkaparit omalla mallilla lähtivät maailmalle viimeviikolla.

Itselleni tein kämmekkäät, palmikkokuvio ei vaan nyt valitettavasti tässä kunnolla näy langan kirjavuuden vuoksi.

Sitten tämmöinen ihana pieni lahja olisi maailmalle myös lähdössä… <3

Omat varpaat saivat myöskin lämmikettä, kun piti suunnitella taas jotakin uutta kuviota.

Kokeileva keittiö sai suuren läpimurron, kun onnistuin tekemään leivänjuuren itse ja leipomaan siitä myös varsin maistuvaista limppua.

Tällä ja ensiviikolla saakin sitten leipoa yhtä jos toista… Ylioppilasjuhlat lähisuvussa sekä esikoisen synttärit työllistävät! :)

Pihan kunnostusta lasten silmin

Vastaa

Kevät paljasti lumen alta surullisen näköisen hiekkalaatikon tapaisen viritelmän. Noh, ei muuta kuin lapio kouraan ja tehdäänpä asialle jotakin.

Hieman siivousta Lapion kera (ja sitä haravointia jälleen) ja viimeinen silaus appiukon pellonreunan hiekkaalueelta peittämään surullisen mutalätäkön. Nyt on hiekkalaatikkoleikit kiinnostaneet paljon enemmän :) Toki jälleen, tämän kuvan oton jälkeen touhukas emäntä on kerennyt poistaa suunnilleen kaikki ympärillä olevat puskat ja tasoittelemaan maata. Mutta näistäpä lisää toisella kertaa.Kiikku löytyi ennestäänkin tai no, ainakin paikka sille. Mutta eihän se semmoinen onneton muovirimpula kiikkulauta näille apinoille oo mistään kotoisin. Tää on paljon kivempi :P

Pihalta löytyy myös edellisten asukkaiden jättämä tramboliini, joka vielä kaipaa turvaverkon ympärilleen, jotta siitä pääsee jälkikasvu ottamaan kunnolla ilon irti.

Lasten listalla on vielä ainakin leikkimökki, jota tuo miehisempi osapuoli kovasti jo suunnittelee.

Pihan siivousta, metsän raivausta ja kasvimaa..

Vastaa

..eikä lopu hommat kesken. Pienehkön hiljaiselon jälkeen emäntäkin jälleen siis äänessä. Ensinnäkin pihan peitti talven jäliltä melkoinen kuorrute, jota sai rapsutella tovin jos toisenkin pois. Lisäksi aloitettiin varsin epätoivoisen oloinen metsän raivaus urakka, josta toinen puoliskokin on maininnut. Pääsiäisen aikaan se aloitetiin ja kyllä tuossa alkaa jo käden jälki näkyä. Ja unohtamatta kasvimaata, joka oli ehdottomasti saatava!

Piha oli siis kutakuinkin kauttaaltaan tämännäköinen siinä vaiheessa, kun haravan varteen tartuin. Muutaman päivän haravoinnin jälkeen alkoi tilanne näyttää jo melkoisen paljon paremmalta. Ja heinikon seasta löytyi jopa kukkapenkki, jossa on tämän päivän helteisen sään jälkeen myös todistettavasti kukkivia kasveja.

Ja se metsä. Noh, tilannehan siellä muuttuu lähes päivittäin. Tämän päivän aherruksista ei tullut vielä kuvamateriaalia napattua, mutta useampi tunti tuli taas kanneltua risuja paikasta toiseen. Ylin kuva on otettu pääsiäisenä ensimmäisen päivän ahertelujen jälkeen.

Sitten pari kuvaa parin viikon takaa. Sittemmin on tosiaaan raivattu lisää ja ”nurmikko” sekä metsä on jo alkanut vihertämäänkin.

Kasvimaan lisäksi takapiha sai pientä kasvojenkohotusta viime viikolla, kun siivoilin ja raivasin halkoliiterin vieressä sijainneen rantteen uuteen uskoon. Päätettin siirtää halonhakkuupiste toiseen kohtaan, niin ei ruokailutilan ikkunasta näkyisi ensimmäisenä karmea kaaos. Ylimmässä kuvassa lähtötilanne. Puuläjä muutettiin ensin kätevämmin halkoliiteriin mahtuvaan muotoon ja sen jälkeen jälleen reipasta haravan liikuttelua muutaman tunnin ajan. viimeistelyyn vielä parit kärryt täyttömaata ja…

…tadaa! Paljon kivempi jälleen.

Siivoilin samalla kasvimaan ympäryksenkin ja siirtelin kivet metänreunaan, paitsi tuon parinsadan kilon painosen jötikän jätin paikalleen, koska tykkään kohtuullisen ehjästä selästäni. Kasvimaakin kuvassa vilahtaa, siitä sitten lisää myöhemmin.

Summasummaarum. Hiki on tullut ja tulee varmasti vielä kerran jos toisenki tälle kesää.

Sairastupailun ohessa kokataan ja värkätään käsitöitä

Vastaa

Kaikenmaailman tulehdukset ja kuumeilut iskivät tupaan ja tietysti vuorotellen, jotta aikaa saataisi kulumaan mahdollisimman paljon. Ja kun taivaalta heiteltiin taas jotakin valkeaa nurtsin päälle, niin pääsi taas keskittymään oleelliseen. Leivinuunilla onkin jälleen tehty kokeellisia yrityksiä ja vatsa kiittää. Uunin syövereistä on kaivettu mm. meheviä sämpylöitä ja rapeapohjaista pizzaa. Nam!Tyttönen kaipaili uusia lapasia ja sellaisethan piti sitten tehdä.

Itselle valmistui raitasukat, varsin veikeät sellaiset. Lisää täytyy tehdä, alkaa kulua nykyiset puhki.Ja laatikossa tovin lojuneet punasävyiset paksut langat kertoivatkin yhtäkkiä haluavansa päätyä matoksi. Niinpä syntyi tämä hieman pienennetty ja muunneltu virkattu juhannusruusu, joka päätyi lahjapakettiin. Konsepti toimi, oli ihanan pehmoinen ja lämmin varpaiden alla. Mallikin viehättää, kun sen näki livenä, joten näitä(kin) lisää!Neuloosi on taas purrut tukevasti ja paperille on piirretty mallia monenlaista. Työn alla onkin taasen yhtä jos toista, joista lisää tuonnempana.

Ja lumen alta löytyi nur….. sammalta!

Vastaa

Maaliskuu ja hiihtolomasesonki saapui. Mutta oho, mihinkäs ne lumet katosivat? Meillä tartuttiin haravan varteen ja aloitettiin pihatyöt, kuten tuolla aiemmin jo kerettiin mainostaa. Lumen alta paljastui enemmän ja vähemmän sammaleinen nurmikko, syksyn lehdet, risuja ja männynkäpyjä. Marjapuskien juuressa oleva sammalikko sai häätökäskyn, harava heilumaan ja parin tunnin jälkeen x määrä sammalta ja muuta moskaa oli siirtynyt metsän reunaan. Puskien juureen vielä liiteristä purua ja haketta ja voi kun silmä lepää!

Onneksi se talvi sitten hetkellisesti tulikin takaisin, joten on saanut rauhassa visioida yhtä jos toista.

Polttoainetta remonttireiskalle ja vähän muillekin

Vastaa

Pitää syödä hyvin, että jaksaa. Ja sitähän meillä tehdään. Siis syödään.

Keskiviikkona kävin neitokaisen kanssa kaksin shoppailemassa. Citymarketin lihatiskin tarjouksesta lähti sitten samalla matkaan reilu kilon pala possun lapaa. Lapa meni yöksi leivinuunin jälkilämpöihin köllimään kera sipulin, porkkanan ja omenan. Vähän suolaa, laakerinlehteä ja maustepippuria kaveriksi. Aamulla kaivoin padan uunista ja kaivelin luunpalat ynnämuut ei syötävät seasta pois. Pata porisemaan vielä pariksi tunniksi liedelle, jotta liemet mukavasti keittyy kasaan. Ja avot.

Ja Jälkkäriksi mutakakkua suolapähkinällä :)

Muksujen toiveesta tuli ostettua taannoin kookospähkinä. Pähkinä ei aluksi saanut kovin suurta suosiota, mutta pistin sitten pähkinän hiutaleiksi ja niistä tehtiin myslikookosleipää sekä suorastaan nostalgisia kookospalloja. Ja kas näin, kookos olikin hyvää! :)