Niinkuin aikaisemmin tuli uhkailtua niin ajatus oli hävittää tuo laatikkokaaos terassin päädystä. SWMBO kiikutti laatikot nuotiopaikalle jo viikolla ja nyt viikonloppuna otimme jälkikasvun kanssa operaatioksi antaa viimeisen niitin laatikkoläjälle. Joten eikun menoksi.
Tallista kourallinen remonttiprojektin jäljiltä ilmaantuneita puutikkuja ja kyytiin ja pieni pyromaani sisälläni hymyillen kohti ”nuotio”paikkaa. Laatikothan ovat, kuten kuvastakin näkyy, lievästi sanoen märkiä, ja noin ylipäätään jos joku joskus on luullut että pahvi palaa, niin voin sanoa että se ei muuten pala, oli se märkää eli ei.

Noh, halkovajan takaa löytyi läjä jotain koivurisukkoa, joten niitä ja märkää pahvia sekaisin niin homma lähti kuitenkin etenemään. Juniori-osasto auttoi metsäalueen siivoamisella, nuotioon kertyi kohtuullinen keko pieniä ja isompia tikkuja rumentamasta metsämaisemaa.

Parin tunnin jälkeen jäljellä oli enää muutama laatikko. Hanskoja ei vielä tässäkohtaa lyöty tiskiin, mutta kuvaaminen on talvirukkaset kourassa hieman hankalaa. Loput laatikot tuli nakottua enemmän tai vähemmän kokonaisena hiillokselle kun vellikello kutsui ruokapöytään.

Syönnin jälkeen taistelukentällä oli savuava, vaaleanharmaa keko. Samalla paikalla on edellisetkin asujat polttaneet joutilasta roinaa, ilmeisen innolla, kun polttopaikan ympäriltä löytyi mm. lasi- ja aerosolipulloja sekä epämääräistä metalliroinaa. Tuo alue pitää siis siivota ihan lapion kanssa jossain kohtaa, kesän tullessa kun tuosta tallustellaan ihan takuulla avojaloin, tai vähintäänkin släpäreillä. 5 vuotta vanha naula pienen ihmisen jalassa ei kuulosta ajatuksenkaan tasolla oikein hyvältä.

Noin muutoin tuommoisen pahviläjän poltto kannattaa tehdä silloin kun rouva (tai naapurinkaan rouva) ei kuivaa pyykkejä tms. Tuhkaa, savua jne tulee ihan uskomattomat määrät ja se kaikki ei suinkaan jää siihen polttopaikalle tai sen välittömään läheisyyteen.

Työhuonettakin tuli väsättyä, mutta siitä on kuvat vielä räpsimättä, joten tältäosin näihin kuviin ja tunnelmiin.