Velipoika on parina talvena pyytänyt minua tekemään jonkin pään lämmittimen. Pipolle on ollut aina tasan kaksi vaatimusta, lämmin ja ruma. Ensimmäinen on yleensä se helpompi toteutettava, mutta niin rumaa en ole vielä onnistunut tekemään, että olisi pipo kaapin perälle jäänyt.

Noh, loppuvuodesta alkoi pyörimään netissä listausta hauskoista/oudoista pipoista ja siitä se ajatus sitten lähti.. Aikaisemmassa postauksessa olikin jo samaiselta listalta bongattu haarniskapipo minkä silloin päätin jollekin sopivalle ”uhrille” työstää (pipo on myös käytössä ja käyttäjä hyvin tyytyväinen), mutta mieli teki lähteä kokeilemaan jotain muutakin. Joulun aikaan tuli puolivakavissaan sitten veljelle heitettyä, että tehäänkös sulle tälle talvelle tuommonen partapipo… Tarkemmin sanottuna parrallinen kääpiökypäräpipo, Sormusten Herran/Hobitin innoittamana.

Pari viikkoa pyörittelin sitten ideaa ja kuvia (ohjettahan ei tähänkään sitten ollut, kuvan perusteella värkätty) ja kun haarniskapipon sain onnistuneesti työstettyä tartuin uuteen haasteeseen.  Kyllä, siitä tuli ruma, mutta samalla ihan törkeän hieno! Mutta onko nyt riittävän ruma? Enpä usko. Tai luulen, että myötähäpeän määrä ympärillä olijoilla on kova, mutta pitäjä kantaa pipoaan vallan tyytyväisenä.

Veljelläni on myös koira ja eihän koira voi isäntäänsä huonommaksi jäädä, tulee raasulle vielä paha mieli. Noh, en partapipoa tehnyt, mutta eiköhän ihan pipossa itsessään  ole jo tarpeeksi kestämistä ;) Valmista ohjetta ei ollut tähänkään, sillä vastaan tuli aina väärän kokoisia tai vääränlaiselle langalle tehtyjä ohjeita. Joten omasta päästä tämäkin. Monesti on isompien projektien lisäksi muita pienempiä tekeillä, ihan sillä jos iskee jumi työstämisen kanssa, niin voi siirtyä jonkin pienemmän pariin lepuuttamaan ajatuksia. Partapipon kanssa sitten työstin yhtäaikaa mm. näitä lahjaksi meneviä palmikkolapasia.

Malli: Princess of Siberia by DROPS Design (himpun muokattuna)

Isompien juttujen jälkeen iskee monesti jumi. Niin tälläkin kertaa. Ei oikein tiedä mille alkaisi ja ajatukset suttaa tyhjää. Tällä kertaa jumi oli onneksi varsin lyhytkestoinen, kiitos tyttären joka halusi huovutetut lapaset. Niinpä otin puikot käteen ja pyöräytin lapaset odottamaan aamua ja kierrosta pesukoneessa. Näihin tein varren ihan pesunkestävästä villasekoitelangasta, jotta pysyisivät kädessä paremmin. Koko osui nappiin kerrasta ja olen muutenkin tyytyväinen lopputulokseen. Näitä voisi tehdä lisää, kerran huopuvia lankoja laatikosta löytyy…