..tai ainakin melkein. Viikonlopun aikana semmoinen meidän pihalle ilmestyi. Toinen puolisko sen apukäsien kanssa nikkaroi ja minä olen nyt alkuviikon laittanut sisustaa kuntoon kasvatuksille. Keskimmäinen lapsukainen totesi, että se on kasvimaan koti. Ja niinhän se kyllä on. Pohjalle kärräilin ensin muutaman kärryllisen hiekkapitoista joutomaata, jota sattumoisin pihan perällä vielä jonkinlainen kasa on jäljellä. Hiekan päälle reilummasti puutarhaturvetta. Tähän väliin tulikin sitten pätkä kasteluletkua, mutta tuo isäntä kertokoon kastelujärjestelmästä sitten tarkemmin. Turpeen päälle vielä kerros multaa ja sitten saikin kasvit muuttaa sisälle. Tomaattia, kurkkua, paprikaa… Aamulla sitten pihalla ihmetellessä iski visio kasvihuoneen ulkopuolen suhteen. Vesiletkun kanssa häärätessä tuo edusta on nimittäin kohtuu joutuin aika mutainen paikka. Pihan perukoilla lojui vielä läjä kaikenkuntoisia puulaattoja (joita sinne sisälle käytävällekin laitettiin) sekä iso läjä pihakiviä. Hetki vasaran kanssa ja läjä laattoja oli taas käyttökunnossa sen jälkeen kivet kottikärryn kyytiin ja palapeliä pelaamaan pariksi tunniksi. Nyt on ulkopuolella mukavan näköinen seinustan vierus, johon voi lykätä vielä kukkapurkkia ynnä muuta mukavaa. Kasvimaallakin on kovasti jo eloa, huomenna taitaa olla kitkemispäivä. Porkkana, tilli, sipuli, salaatti ja perunat jo mukavalla alulla. Kasvimaan läheisyydestä löytyy viisi marjapuskaakin (tosin tuossa metsän puolella niitä on enemmän ja vähemmän lisää). Kaksi karviaista, yksi punaherukka ja kaksi mustaherukkaa. Ja marjat ovat jo nyt todella isolla raakileella! Pitänee ruveta kehittelemään pensaille suojaa, sillä rastaita tuosta lähimetsästä löytyy ja paljon. Haluaisin kuitenkin ihan itelle nuo marjat tuolta puskista keräillä. Kaikinpuolin vallan mukavalla mallilla on tämä kotipuutarhan tilanne. Toivottavasti satoa saadaan edes vähän.. :)