Jokin tovi sitten tuli eteen tarve saada jonkinlainen laatikko sisustukseen ja romun säilytykseen. Jo pidempään on pyörinyt mielessä että olisi mukava tehdä käsillä jonkinlainen käyttöesine ja nyt oli hyvä tekosyy saada niinsanotusti pää auki. Lisäbonusta hommaan toi mahdollisuus yhdistää puu- ja metallitöitä.
Antaa kuvien kuitenkin kertoa omaa tarinaansa. Edellisessä jutussa mainitsinkin, että rautavarastolta tarttui mukaan kulmarautaa. 40x40x3 kulmarautaa noin tarkemmin. Aikani kun pähkäilin tarvittavia mittoja niin päädyin lopputulokseen että sisämitat pitäisi olla 40x30x30 senttiä. Jonkinlainen orastava ajatus lopputuloksesta ja todella karkea mittapiirros taskussa projekti siirtyi taas tallin puolelle.
Kulmaraudasta pätkät irti, katkaisu tuli tehtyä ihan kulmahiomakoneella kun muutakaan ei oikein ole. Tästä johtuen kulmat ovat jotain etäisesti 45 astetta muistuttavaa ja lopullinen mittakin katkaisun jälkeen heitti muutaman millin. Magneettikulma kiinni, irtopalaset suunnilleen omille paikoilleen ja migin kahva kouraan.
Täytelangan jälki ei edelleenkään ole mitään erityisen kaunista ja sauma ei ainakaan muuttunut paremmaksi kun sinnepäin leikattuja nurkkia joutui täyttämään. Metalli on onneksi siitä kiitollinen materiaali että ainetta voi lisätä ja poistaa kutakuinkin rajattomasti, joten en tässäkohtaa ollut erityisen huolissaan ulkonäöstä.
Nurkkapystyjen leikkely olikin sitten paljon helpompaa, kun leikkelyn sai tehdä suoraan. 3 millinen tavara tahtoo kuitenkin hitsatessa vähän vedellä mutkalle, joten ihan täydellisen suoria kulmia ei tässäkään työvaiheessa nähty.
Varsinaisen arkun rungon ylempi kierto syntyi 3×40 lattaraudasta. Nurkkia joutui hieman puupuristimilla vetämään kasaan ennen hitsausta, josta johtuen koko runko jäi aavistuksen kieroon, mutta projekti tuli vietyä läpi pienellä kiireellä. Käyttöä tuo pieni virhe ei kuitenkaan haittaa niin totesin että olkoot.
Kehikon valmistuttua oikaisin nurkat parhaani mukaan käytännössä seisomalla koko komeuden päällä. Laudanpätkiä strategisesti nurkkien alle ja elopainon voimalla oikaisemaan. Aivan täydelliseen lopputulokseen tuollakaan ei päässyt, mutta kuten jo todettua, ei vaikuta toimintaan.
Arkun kansi muotoutui samalla tavalla kuin pohja, 4 pätkää kulmarautaa kiinni toisiinsa. Nurkkien yli hitsasin vielä muutaman sentin pätkät kulmaa jolloin kansi on ainakin kiinniollessaan kohdallaan muuhun rakenteeseen nähden. Lisäksi kuvassa näkyy lavalukon vastakappale, marketissa oli tarjolla joko sinkattua tai ruostumatonta lukkoa. Rosteria on ikävä hitsata kiinni normaaliin rautaan, joten valinta ei ollut järin vaikea. Lukko on 3 millin ainevahvuudella, eli sointuu kivasti muihin rautaosiin.
Hitsailuiden jälkeen olikin sitten aika sovitella laatikon puuosia. Sovittelin sekä 4 että 5 tuumaista lautaa ihan estetiikan kannalta, lopputulemana kanteen tuli 4 tuumaista ja muuhun arkkuun 5 tuumaista.
Tässäkohtaa projektia alkoi kuitenkin aikataulut painaa päälle, joten kuvaaminen jäi vähemmälle, eli hypätään suoraan lopputulokseen. Pyyhkäisin lautojen sisäpinnat suunnilleen sileäksi käsihöylällä, ulkopinnat tuli jätettyä kenttäsirkkelin pinnalle. Ulkopuolet tosin tuli käsiteltyä kaasuliekillä, eli jonkinlaista väriäkin saatiin pintaan.
Laudat kiinnittyvät rautarunkoon M8 lukkopulteilla. Puuosien kanssa tuli eteen vähän kaikenlaista ylimääräistä askartelua. Joskus pitäisi vissiin ihan oikeasti miettiä ensin ja tehdä vasta sitten. Päälimmäinen ongelma tuossa ruuvikiinnityksessä on, että kun nurkan molemmilla puolilla on pultti niin niiden päät luonnollisesti kohtaavat sisäpuolella. Tämän kanssa sitten lyhennettiin pultteja ja tehtiin M8 pultista M4 mutteri. Pylväsporakone haukkui jälleen kerran hintaansa, mutta kaiken säätämisen jälkeen sisäpuoli puuosista jäi senverran rujoon kuntoon että siitä en kuvaa jälkipolville ottanut.
Ulkopuoli kuitenkin näyttää maalin jälkeen ihan kivalta.
Yllä kuvassa näkyy myös hitsattavat saranat, naapurikylän romuonnelan valikoimasta löytyi IKH:n brändillä nätin kokoisia hitsaussaranoita. Alkuperäinen ajatus oli etsiä tyyliinsopivat peltiset saranat mutta noiden osuessa kohdalle suunnitelma muuttui välittömästi.
Sisustan karmeus tuli paikattua halvimmalla eteentulleella retkipatjalla. Mattopuukko, mittanauha ja pullo ihan perinteistä erikeeperiä piilotti ajatusvirheet riittävän hyvin. Henkinen päätös on kuitenkin tehty että jos tuo pehmuste pitää joskus repiä irti niin samalla pitää tehdä uudet puuosat.
Lopputulos ei kuitenkaan ihan hirveästi satu silmään ainakaan jos katsoo tarpeeksi kaukaa.
Painoahan tuolle tuli melkoisesti, pääasiassa noista puuosista. Rautakehikko painaa toki jonkun kilon sekin, mutta puuosien lisääminen nosti painon ihan uusiin lukemiin. Ihan käsivoimin tuon nyt kuitenkin saa liikkumaan.
Rautaosien pinnassa on mattamustaa kilikolia ilman mitään sen suurempia pohjatöitä. Raudat hioin puhtaaksi lamellilaikalla mutta sen kummempia pohjia ei tullut tehtyä. Puuosat on käsitelty pelkästään kaasuliekillä, eli poltettu mustaksi. Nokeaminen ei ole erityisen iso ongelma, vaikka toki tuoreeltaan sormiin tahtoo vähän väriä jäädäkin.
Aikaa tekemiseen meni pari iltaa ja kohtuullinen siivu lauantaista, mutta nyt kun tätäkin lajia on tullut maistettua niin kynnys seuraavalle projektille on taas pienempi.
Naapurissa oli joutilaana vähän isomman kaliberin laakereita. Hankittu putkikin jäi pieneksi, mutta koska mitään ei passaa heittää pois niin metallinpalasia sisältävästä laatikosta löytyi n. 30 sentin pätkä aika lähelle olevaa putkea joka vieläpä istui varsinaisen verhotangon päälle oikein mukavasti. Mittanauha kouraan ja vahvikkeet migillä kiinni.
Sen jälkeen rälläkkä kouraan ja katkaisulaikalla reikien väli auki
Hieman viimeistelyä hiomalaikalla ja pätkä migisaumaa
Kiinnikkeen taakse pätkä kakkosnelosta, kakkosnelonen ensin seinään muutamalla 5×120 ruuvilla ja kulmarauta edelleen lankunpätkään parilla täkkipultilla. En kokeillut leukoja vetää, mutta kyllä tuo tuntuu jonkinverran painoa kestävän.
Lopputulos on kuvan mukainen. Koko kupletin juoni on siis, että pressu jättää kylmän nosto-oven ja lämpimän talli-ilman väliin ilmataskun jonka myötä lämpöhäviö pienenee. Projektin jälkimainingeissa pakkasetkin tietty hellittivät, joten sen kummemmin vertailukelpoisia lämpötiloja ei ainakaan toistaiseksi ole saatavilla.