Viime numerossa jäätiin pohtimaan kattokulmaa ja sitähän tuli mietittyä yhä uudelleen ja uudelleen. Takaseinän korko pysyi kohdallaan, joten sivuseinien tukena on vain oviaukon viereiset hirrenpätkät. 2 kerrosta tuli tapitettua kiinni.

Hirsiseinän tapitus on teoriassa helppoa. Porataan parista hirrestä reikä läpi ja lyödään siihen tappi.

Käytännössä tuo alta kympin alelaarista bongattu lusikkateräsarja ei ollut ihan niin mahtava. Setissä on useampaa kokoa lusikoita ja jatkovarsi joka teorian tasolla pysyy kiinni terässä ihan vaan parilla M4-kokoisella lukitusmutterilla puristaen. Käytännössä kuvan ottamisen jälkeen varsinainen terä jäi kahden hirren väliin ja irtosi jatkosta. Muutaman kirosanan jälkeen terä oli jälleen pöydällä ja ensimmäinen korjaus tuli tehtyä vähän jykevämmällä ruuvilla ja pienellä upotuksella terän kylkeen. Kuten nokkelimmat jo arvaavat, tuokaan ratkaisu ei toiminut.

Läpipulttaamalla terä lopulta suostui pysymään paikoillaan ja makita sai jauhettua kahdelle tapille 22 milliset reiät. Itse tapit tulee olla samaa puuta kuin tapitettava tavara, tai ainakin samaa lajiketta ja samaan aikaan kaadettuna. Puu kun kuivuessaan elää ja jos tappi ei elä samaan tahtiin hirren kanssa niin paskimmassa tapauksessa koko hirsi halkeaa. Onneksi työmaan ympäristö on peitossa soveltuvaa materiaalia, joten sopiva tikku kouraan ja veistämään kanttinen palikka pyöreään reikään. Pyöreä palikka on paljon työläämpi veistää ja toisekseen kanttinen toimii paremmin kun tapilla on hieman elintilaa kolossaan. Tappi reikään kirveen hamarapuolella, ylimääräiset poikki ja hyvä tuli.

Kahden tapitetun seinäkerroksen jälkeen alkoi kuitenkin tuntua siltä, että omat salvaustaidot huomioiden ei ole aivan täysin mahdoton ajatus että korkeampi rakenne pettäisi sivusuunnassa kuorman alla. Materiaalia kun on tarjolla niin ratkaisu on ilmeinen, yksi poikkituki väliin. Veistin myös seinähirteen loven, jotta tartuntapintaa tuli mahdollisimman paljon. Samalla katto sai näppärästi yhden lisätuen, joskin ilmankin olisi varmaan pärjännyt.

Muutama hirsi lisää kehikkoon ja sitten ollaankin jo lakikorkeudessa. Oviaukkoon mahtuu keskimittainen nörtti mukavasti istumaan vaikka koko kehikko vähän painuisi kasaankin ajan myötä. Tässäkohtaa projektia oli pienen tuulettelun paikka, hirsien kanssa temppuilu on tämän projektin osalta ohi.

Hirrenveistokalut vaihtuivat sitten vähän modernimpaan kalustoon kun hilasin paikalle kompressorin, runkonaulaimen ja pari sähkötyökalua. Kattoniskoiksi valikoitui perus kakkosnelonen. Niskojen väliksi tuli mukava 54 senttiä, jonka pitäisi kestää vähän paksumpikin lumikuorma.

Takaseinän päälle joutui heittämään viiden tuuman lankun pystyyn ja keskiriman päälle askartelin pienet korokepalat. Otsahirsi kun kohosi vähän suunniteltua kattokulmaa ylemmäs niin aikaisempi mitoitus ei ollut aivan kohdallaan.

Kattoniskojen jälkeen sitten oman pihan puista sahattua lautaa kehiin. Runkonaulain ja käsisirkkeli lauloivat hetken kun n. 140 metriä lautaa löysi itsensä katolta. Pätkin laudat sen kummemmin mittomatta kiinni niskoihin, mitä nyt alimmainen lauta tuli katsottua kohtuu tarkkaan suorakulmaan seinien suhteen. Lopuksi lautaa ja silmämääräistä mittailua hyväksi käyttäen viiva kattoon ja sirkkelillä viivaa pitkin ylimääräiset pois. Huopa katolta vielä puuttuu, mutta siitä sitten seuraavassa numerossa.

Katon jälkeen ohjelmassa on sitten luonnollisesti lattia. Juniori-osasto sai hommaksi siivota loputkin moskat pohjan pressun päältä harjaamisen ja muun siivoamisen jälkeen. Paineilmapilli oli niin paljon jännä työkalu että samalla tuli puhalleltua aikalailla jokainen hirrenrakokin puhtaaksi puruista ja muusta moskasta.

Lattianiskat löin hirsiin kiinni runkonaulaimella ja ”ilmaan” roikkumaan jääneet niskat ovat kiinni kulmaraudoilla. Varsinkaan nuo kulmaraudat eivät taida olla ihan virallista perinnetyöhön liittyvää kalustoa, mutta eipä tuo haittaa.

Oikeaoppisesti lattia pitäisi kuulemma tehdä pontatusta lankusta. Minä käytin karvalautaa. Enimmät karvat lautojen pinnasta tuli pyyhkäistyä pois käsikäyttöisellä sähköhöylällä, sitä oikotasohöylää kun ei tallin kalustuksesta vieläkään löydy. Pinta on paikoin hieman karkea, mutta tyyliin sopiva. Jos tikut persposkissa kuitenkin alkavat olla ongelma niin pitää lainata hiomakonetta ja siloitella lattia paremmin. Mittaan sahauksen ja pienen sovittelun jälkeen vetelin lattialaudat kiinni kyprokkiruuveilla kun ei oikein muuta sopivaa ollut käsillä ja toisaalta kyprokkiruuvi toimii tuossa käytössä vähintäänkin loistavasti.

Katolta puuttuu vielä huopa ja laavun edestä tulisija, mutta ne tehdään sitten seuraavassa numerossa. Nuotiopaikan perusteet tuli jo tänään illasta kaiveltua, mutta ukkoskuuro tuli häiritsemään tekemistä.

Viimenumerossa unohtui laskeskella kustannuksia, viimeisin vahvistettu lukema on 160 rahaa ja siitä puuttuu perustusharkot, kevytpressu ja laudoitukset. Pilariharkot olivat jotain kolmisen euroa laaki ja pressu kympin nurkissa. Lauta ja lankkutavara on omasta pihasta sahautettua, sahuri laskutti vajaan satasen ja laavuun meni n. kolmasosa sahatusta tavarasta. Näistä näppärästi laskukoneella päästään 230€ nurkille. Nauloja ja ruuveja meni jokunen kourallinen, mutta niiden ostohintoja en enää edes muista. Runkonaulat on vissiin jossain kolmen-neljän kympin nurkissa per 5000 kappaleen laatikko ja ruuvit karkeasti samassa hintaluokassa, joten ei tuohon kovin monen euron edestä kiinnitystarpeita saa menemään.

Nyt kuitenkin näihin kuviin ja tunnelmiin, ensinumerossa tehdään ainakin tulisija ja mahdollisesti jopa naulataan huopaa katolle.

PS. Vähän lämminkin olut maistuu muuten hyvälle kun sen nauttii itsetehdyssä laavussa istuen juuri sen jälkeen kun viimeinenkin lattialauta on ruuvattu kiinni.