Hiekkalaatikon lisäksi pahasti rehottava perennapenkki on toinen pitkään mietinnän alla ollut uudistusprojekti. Visioita on ollut jos jonkinlaisia, hienoja ajatuksia turveharkoista sun muista. Nuukapihi kuitenkin jälkeen säästää, kartoitti tontilta löytyvää materiaalia ja otti lapion kouraan.
Lähtötilanne kutakuinkin tämä. Keväällä saa penkin aina siistittyä suhteellisen säälliseen kuntoon, mutta kesän kuluessa tilanne karkaa aina lapasesta. Ensimmäiseksi siis isoimmat perennatupsut ylös ja pinta kauttaaltaan auki.
Pihvaraston uumenista löytyi pari soppelia hirttä, jotka upotin reunustamaan penkin ylä- ja alaosaa. Lyhyelle sivulle kivireunus.
Vähän lisää multaa ja penkki alkaa olla viimeistä silausta vaille. 
Sillä aikaa kun huhkin kukkapenkin parissa, haki miesväki hiekkalaatikon täytettä vähän isommalla kalustolla. 
..kyllä nyt kelpaa! 
Takapihalla tapahtuu myös. Tämä kuva ei kerro aivan koko totuutta ja tilanne muuttunut entisestään, mutta pikkuhiljaa on piha valloittamassa tilaa ryteikön puolelta… 
Hei!
Teen sukututkimusta ja, silmiini pomppasi blogin nimi Kassala – tyttönimeni. Mietin onko tämä talonne se ikikaukainen Kassalan talo Kuhmoisissa? Siinä talossa nimittäin ovat kohdanneet molempien vanhempieni esivanhemmat jo 1800-luvulla.
Kassalan sukua on meidän puoleltamme nimenkantajina enää muutama veljeni poikineen.
Parhain kevätterveisin
Hannele Maahinen, Keuruulta
Nyt olet kyllä päätynyt ihan toiseen Kassalaan, ensinnäkään tämä meidän torppa ei sijaitse edes oikeassa maakunnassa ja toisekseen blogin nimi tulee talon ja tilan nimestä, tässä talossa on aikanaan toiminut osuuskassa, josta nimi juontaa juurensa ja talokin on tehty 1920-luvulla.
Onnea kuitenkin matkaan etsintöjen kanssa!