Se on kumma miten ne hommat tahtoo aina jäädä viime tinkaan. Nämä sukat ovat menossa kummitytön lahjapakettiin. Hyvissä ajoin aloitettu, mutta sitten pääsi käymään vanhanaikaisesti ja lanka loppui pari senttiä ennen valmistumista. No mutta, eihän sillä nyt kiire, eihän? Eilen sain lopultakin hommattua sen puuttuvan kerän ja sukan valmiiksi tämän päivän juhliin. Ihan ajoissa, eikö? Monta tuntia jäi tällekin päivää aika…Puiden nurin menosta on ollut kummasti riemua pikkuväellekin. On taas rakennusmateriaalia jos jonkinlaiseen majaan. Tässä yksi versio, lumikasaan/lumilinnaan värkätty pikku pesä.
Toisestakin kaadosta löytyi pari kuvaa, vaikka itse en paikanpäällä silloin ollutkaan. Esikoinen oli ehtinyt nappaamaan kuvan yläkerrastakin käsin, ennenkin puut oli karsittu ja lumi pääsi ne peittämään.
Kummasti se piha vielä tästäkin kaadosta avartui, vaikka puut niin kaukana olivatkin. Kesä näyttää, saadaanko sitä valoa pihaan paremmin.

Se on selvästi kevät. Puuta on jälleen kaatunut, kuten toinen puolisko jo ehti kertomaan. Ystävänpäivän kunniaksi vietimme parisuhteen laatuaikaa, toinen sahaili mäntyjä pätkiksi ja minä sitten vaihtelevalla tyylillä kuljetin ne liiterin nurkille. Vielä on oksien raivaus kesken, kun haittaa tämä meneillään oleva harjoittelupätkä ikäihmisten parissa harrastamista. Ja jotta hommat eivät kesken jäisi, kun vauhtiin pääsee, niin eilen kaatui 15 puuta lisää tien varrelta.  Hyvin mahtuivat pojat suurimman kannon päälle seisomaan ja tilaakin vielä jäi.Opiskelun ja kotielämän tasapainoilun lomassa on jonkin verran kuitenkin ehtinyt lankojakin muuttamaan muuhun muotoon. Kovin on verkkainen tahti siihen nähden mihin on tottunut, saattaa olla yksi sukka useita päiviä puikoilla. Mutta onpahan noita ehtinyt tässäkin välissä jokusen parin tekemään.  Yksi virkattu korikin valmistui ystävän syntymäpäivälahjan osaksi.

Allekirjoittaneelle uusien mallien testailua ja iki-ihanat selbusukathan ne jälleen ovat olleet työstössä. Ja lisää pukkaa, kun vaan tunnit päivässä riittäisivät.