Kaikkihan lähti liikkeelle siitä, joskus syksyllä, että aloin tuskastumaan epämääräisiin yksinäisiin keriin. Ja niin useisiin pieniin palleroihin joita nurkissa pyöri. Aloinpa sitten työstämään villatakkia virkaten. Ohjetta ei ollut, mutta kuva kylläkin yhdestä kivannäköisestä takista. Aikani väsäsin ja pähkäilin, yhdistelin niitä erilaatuisia ja -näköisiä lankoja. Tämmöinen siitä sitten lopulta tuli. Ensin arvelutti, että noinkohan tätä nyt tulee pidettyä, aika kirjava. Toisaalta maltillisesti kirjava, ei hypi silmille. Ja ei ole jäänyt kaapin pohjalle, kesälle voisi tehdä ohuemmasta langasta samantyylisen takin, viileän illan pelastajaksi.
Takin teon ohessa syntyivät nämä maailmalle lentäneet pikkusormien lämmittäjät. Kovin ovat olleet kuulema mieluisat.
Koukulta hyppäsivät äskettäin myös nämä symppikset, jotka jäivät päiväkodin lapsien touhuja ihmettelemään.
Takki ei jäänyt ainoaksi, vaan tein myös toisen lämmittäjän….
Ja kaiken pahan alku ja juuri oli oikeastaan tämä syksyinen kuvaamatta jäänyt mohairlankojen tuhousprojekti. Tein itselleni, mutta tytärhän tämän vei. Siksipä piti tehdä itselle oma ja siitäpä se sitten lähti, lapasesta… 
..kirjavuuksia on edelleen työn alla, saapas nähdä mitä tästä syntyy..
Tai sitten ei. MF-projektin yhteydessä on tässäkin blogissa tullut esiteltyä kuvia uudesta maalipinnasta muutamaan otteeseen. Koko projekti on edennyt aika verkkaisesti, mutta muutama viime viikko on mennyt katsellessa miten maali ei kuivu. Se on muuten vielä tylsempää hommaa kuin maalin kuivumisen seuraaminen. Luvassa siis pitkähkö kertomus siitä miten maalaus voi mennä perseelleen ja miten eräs kotimainen yritys hoitaa jälkimarkkinointiaan.
Otsikko on Mastonin omasta mainostekstistä, sitä on tullut viimeaikoina tavattua muun materiaalin kanssa varsin tarkkaan. Ohjeissa sanotaan maalausolosuhteiden osalta seuraavaa: ”Lämpötila +10 – +25 °C, ilman suhteellinen kosteus 30-80%”. Kuivumisajaksi ilmoitetaan tällaisia aikoja: ”Kosketuskuiva: n. 2 h, läpikuiva: n. 24 h. Päällemaalaus jos tarpeellista 2-8 tunnin aikana tai 8 vuorokauden jälkeen (+20°C).”
Tarina itsessään alkaa jo kesäkuulta. Tuolloin olin yhteydessä ensimmäisen kerran Hammerin valmistajaan kun maalipinnassa alkoi esiintymään ongelmia. Kuvia ei kesän ongelmista pahemmin tullut otettua. Mastonille pistin juhannuksen nurkilla viestiä, mutta vastaanottopäässä oli vissiin tiedonkulussa pientä ongelmaa kun edustaja pääsi paikalle vasta heinä-elokuun vaihteessa. Maalin kuivumista katseltiin oikein porukalla ja edustaja otti muutaman purkin kyytiin laboratoriotestejä varten. Labrasta saatiin tulokset heti syyskuun puolivälissä:
Mastonin edustaja kirjoitti: Moi Hammerit toimii normaalisti testeissä joten pohjassa on todennäköisesti ongelma.esim rasvaa tai jotain muuta joka aiheuttaa ongelman. Kuitenkin voin korvata sovitusti jotain tuotettamme
Näin tapahtuikin. Edustaja lähetti matkahuollon kyydissä 6kpl 750ml purkkeja sekä mustaa että hopeaa hammeria ja 6+6 purkkia akryylimaalia spraypullossa. Kun maalit kerran labrassa toimivat odotetusti niin ilmaan jäi epäilys, että omassa maalauksessa olisi kuitenkin mennyt joku perustavanlaatuisesti pieleen. Joten rälläkkä kouraan ja uutta väriä pintaan.
Ohjeita tuli seurattua mielestäni kohtuu tarkkaan, mutta jätetään tämän arviointi lukijalle.
ESITYÖT: Poista irtonainen ruoste ja lohkeileva maali teräsharjalla maalattavalta pinnalta. Puhdista pinta rasvasta ja liasta. Kuivata kosteat pinnat ennen maalausta. Sekoita maali huolellisesti ennen käyttöä. Sekoita maalia myös levityskertojen välillä.
Puhdistettu pinta. Puhdistus on tehty lamellilaikalla ja rälläkällä.
Edellisten maalien puhdistelun jälkeen pinta tuli vielä pyyhittyä rätillä ja ksyleenillä. Ksyleenin jälkeen pinta tuli vielä kuivattua erikseen rätillä.
MAALAUS SIVELTIMELLÄ: Käytä leveähköä sivellintä. Levitä maalia paksu tasainen kerros ristikkäisin siveltimenvedoin. Viimeistele pinta kevyesti sivelemällä.
Ensimmäinen kerros maalia
Maalaus tuli tehtyä tuttuun tyyliin autotallissa. Kelit alkoivat maalaillessa jäähtyä senverran että lämmitys tuli lykättyä päälle. Nosto-ovi hukkaa lämpöä edelleen kohtuu komeasti, mutta 15kW lämmitysteho riittää vielä nollakeleillä helposti pitämään tallin sisäpuolelta yli +20 asteessa. Maalaillessa t-paita ja maastohousut oli aivan riittävä varustus.
Kertamaalaus ei kuitenkaan peittänyt paljasta peltiä kunnolla, joten toinen maalikerros pintaan. Uudelleenmaalauksesta käyttöohje sanoo seuraavasti:
Tarvittaessa voit uusia käsittelyn 2-8 tunnin aikana tai 8 vuorokauden jälkeen (+20°C) vain itsellään eli Maston Hammer Smooth maalilla.
Toinen kerros maalia 18 päivää ensimmäisen maalauksen jälkeen
Ennen toista maalausta pintaa tuli kevyesti karhennettua hiomapaperilla ihan käsipelissä. Rullanjämät 120stä paperia tuli uhrattua projektiin ja pinnasta lähti irti ihan pölyä, joten ensimmäinen kerros ainakin vaikutti kuivaneen ihan hyvin.
Ennen toista maalausta palikat tuli kuitenkin käännettyä samoille maalaustelineille toisin päin että myös alapuolelle saadaan väriä. Tätä vaihetta ei tullut sen kummemmin dokumentoitua. Ohje kun sanoo, että maali on läpikuiva 24h aikana ja ennen kääntöpuolen maalausta aikaa oli kulunut 5 päivää niin ongelmia ei pitänyt olla. Kääntöpuoli kuivui aikansa ja palikat tuli nostettua sivuun odottamaan toista kierrosta maalia, jolloin huomasin että maalausteline oli painanut pintaan muutaman vekin. Useampi vuorokausi lämpimässä ei siis riittänyt kunnolliseen kuivumiseen, mutta jätin asian sikseen kun toinen kerros maalia oli kuitenkin ajatus vetää pintaan.
Kuten kuvasta näkyy, niin 5 päivää toisen maalikerroksen jälkeen nostin lokasuojat pystyyn lankkua vasten. Maalailin kääntöpuolen toiseen kertaan samaan tapaan kuin yläpuolen ja jätin palikat taas useammaksi päiväksi paikoilleen kuivumaan.
Kerrataanpa siis vielä kerran miten ylläolevaan tilanteeseen on päästy. Lokasuojat on hiottu kirkkaalle pellille, puhdistettu ksyleenillä ja maalattu kertaalleen Maston Hammer-maalilla. Tämän jälkeen on odotettu 18 päivää, maalipintaa on kevyesti karhennettu ja päälle on vedetty toinen kerros. Toisen kerroksen maalauksesta 5 päivän jälkeen lokarit nostettiin kyljelleen ja maalattiin kääntöpuolelta.
Lopputuloksena on millin vekki, kummassakin lokasuojassa. Maalipinta on mennyt rullalle oman painonsa alla, 5 päivää maalauksen jälkeen. Lisäksi alareunasta maali on lähtenyt paljaaseen peltiin asti irti.
Jo kerran kuivuneen maalin alta paistaa kirkas pelti. Salama vääristää maalin väriä vahvasti oranssiin, värisävyssä ei sinänsä ole mitään vikaa.
Ongelma ei koske pelkästään punaista väriä ja lokasuojia. Hytin lattian osia tuli niitäkin maalattua.
Ensin puhdistus kartanon puolella samaan tapaan kuin lokasuojienkin osalta ja tovin rälläkkäleikkien jälkeen osat telineineen tallin puolelle ja väriä pintaan.
Tässä vaiheessa kaikki näytti vielä oikein hyvältä. Hopea näytti peittävän pinnan kerrasta ja kuivuminen lähti mukavan oloisesti käyntiin. Pari tuntia myöhemmin maalipinta oli tosiaankin pölykuiva, mutta kun palaset olivat maanneet koskematta viikon niin realiteetti oli vähän toinen.
Jäikös muovisesta kasteluletkun liittimestä jälki tuohon peltiin?
Jäihän siitä. Eli maali, joka valmistajan mukaan kuivuu läpiasti 24h on vielä viikko maalauksen jälkeen riittävän pehmeää, että muutaman gramman letkuliitin jättää jäljen. Liitin piti ihan vääntää maalista irti napsauksen säestämänä ja sama ilmilö on sittemmin todettu siirtämällä letkuliitintä ja lepuuttamalla maalipinnalla kaikenlaista hylsystä kahvikuppiin, lopputulos ei ole merkittävästi muuksi muuttunut.
Nyt tämän päivän tilanne maalipinnan kovuudesta on sitten oma lukunsa. Punainen maali on vedetty ensimmäisen kerran 11.10. ja toisen kerran 29.10., hopeanväriset osat on maalattu 1.11. ja nyt tätä kirjoittaessa eletään 17. päivää marraskuuta.
Kuvat otettu välittömästi julmalla työkalulla naarmuttamisen jälkeen. Molempiin pintoihin jää pelkästä kynnestä ihan reilusti jälki ilman tolkutonta väkivaltaa. Hopeassa näkyy seassa punaista kun kuvat tuli hetki sitten otettua peräjälkeen enkä välissä puhdistanut kynnenalusia.
Mastoniin olen ollut yhteydessä asian tiimoilta kun ongelmat alkoivat ilmetä uudelleen. Tälläkertaa sähköpostiin on vastailtu ihan mukavaan tahtiin, mutta viestien sisältö jättää vähän toivomisen varaa.
Viimeisin viestittely Mastonin puolelta tapahtui syyskuussa, kun edustaja kommentoi laboratoriotulosta ja korvaavien maalien toimitusta:
Mastonin edustaja kirjoitti: Moi Ehkä sun ei kannata käyttää Hammeria jos ei se sulla pelitä voit ottaa meidän Modena maalia joka käy myös metallille tai jotain spray tuotteita. Terveisin Maston Oy N.N.
Yritin kysellä ko. edustajalta, että löytyisikö tuohon pelittämättömyyteen joku syykin, mutta vastausta ei ole kuulunut. Nyt uusien ongelmien ilmetessä lähetin (tarkoituksella) kohtuu provosoivan sähköpostin aikalailla jokaiselle, jonka sähköpostiosoitteen mastonin nettisivuilta löysin:
Take kirjoitti: Nyt ollaan siinä pisteessä noiden teidän vesivärien kanssa että minä kiikutan tuon koko projektin Sailokoskelle (www.sailokoski.fi), te sovitte Sailokosken kanssa maksusta ja pistätte minulle vitutuksesta, ylimääräisestä työstä ja logistiikkakuluista korvauksena 2000€.
Ylläolevassa viestissä oli lisäksi tässäkin blogissa mukanaoleva kuvasarja ja pieni kooste siitä, miten tilanteeseen on päästy. Vastaus saapui jo seuraavana päivänä Mastonin myyntipäällikön toimesta:
Mastonin myyntipäällikkö kirjoitti: Terve, Ikävä kuulla että projekti ei ole vieläkään onnistunut. Mikäli haluat voimme tilata noudon maalaamillesi traktorin osille ja tutkia mikä on mennyt pieleen. Maalimme toimii testatusti kun sitä käytetään maalausohjeidemme mukaisesti ja kuivumisaikoja noudatetaan. Tämä kävi myös ilmi ensimmäisellä kerralla kun reklamoit asiasta ja maalinäytteet tulivat meille testattavaksi. Emme tule hyväksymään maksettavaksi minkään kolmannenosapuolen laskuja kyseisen asian tiimoilta. Terveisin N.N. Maston Oy
Kuten ehkä saattaa arvata, niin saatu vastaus ei juurikaan lämmittänyt ja toisekseen asia ei ihan älyttömän paljon edennyt mihinkään suuntaan. Osien nouto laboratoriotesteihin ei varsinaisesti herättänyt mielenkintoa. Ensinnäkin maalattuja osia on kolmisen tonnia ja toisekseen laboratoriotesti kertoo lähinnä, että maali toimii laboratoriossa. Oma mielipiteeni on ettei ole ihan kohtuutonta odottaa maalien toimivan myös laboratorion ulkopuolella.
Lähetin mastonille päin pari sähköpostia uusien havaintojen merkeissä ja myyntipäällikkö vastasi jälleen:
Myyntipäällikkö kirjoitti: Terve, Kuten aiemmin kirjoitin on Ikävä kuulla että projekti ei ole onnistunut. Olemme täällä aivan yhtä ymmällämme asiasta kuin Sinäkin. Myymme ko. tuotetta tuhansia litroja muutamissa eri maissa ja emme ole saaneet vastaavaa palautetta muualta ja omissa testeissämme tuotteet toimivat. Kuten edellisessä viestissäni totesin, maalit joita olit kesällä käyttänyt jotka tulivat takaisin testattavaksi toimivat täällä päässä moitteetta. Mikäli haluat voimme tilata noudon maalaamillesi traktorin osille ja tutkiamikä on mennyt pieleen ja maalata tämän jälkeen osat täällä Sinulle. Emme tule hyväksymään maksettavaksi esittämiäsi logistiikkakuluja tai minkään kolmannen osapuolen laskuja kyseisen asian tiimoilta. Olemme olleettukemassa tätä projektia jo uusilla tuotteilla (lähetetty 2.10.15) joiden arvo on noin 285eur ja joten pidän myös vaatimustasi kuluistasi ylimitoitettuna. Terveisin N.N. Maston Oy
Jos tarina kerrottaisiin ameriikaksi niin sopassahan olisi ollut jo pitkään lakimiehet mukana ja korvausvaateet olisivat miljoonia. Nyt ollaan kuitenkin pohjanmaalla jossa miljoonia näkyy lähinnä lottomainoksissa, mutta kokemus on moneen kertaan osoittanut, että kun pyytää paljon niin voi saada keskinkertaisesti. Toki 2 tonnia ja ylimaalaus ammattilaisen toimesta kelpaisi edelleen, mutta maston on ilmoittanut etteivät he kolmannen osapuolen kuluja ala maksamaan, joten laskin sitten omat kulut uudelleenmaalaukselle:
Take kirjoitti: Juurikin näillä lähetetyillä maaleilla on saatu aikaan, että teoriassa kuivaan pintaan muutaman gramman letkuliitin tekee renkaan parissa tunnissa Se, että osia maalailtaisiin teillä labrassa kertoo ehkä sen, että maali toimii laboratoriossa. Ohje kuitenkin sanoo, että lämpimässä tilassa hammeron läpikuiva 24h ja käytäntö sanoo että vielä 5 vuorokauden jälkeen 1. kerros kirkkaaseen, puhdistettuun peltiin on pehmeä. Samaten ohje sanoo, että päällemaalaus voidaan tehdä 8vrk jälkeen, mutta reaalimaailmassa 18vrkkuivanut maali pehmeni päällemaalauksessa. Jos niellään vitutuskorvaukset ja Sailokoski pois tuosta korvausvaateesta niin päästään tällaiseen yhtälöön: - Hammer, ksyleeni ym tarvikkeet 400€ hukkaanheitettyä rahaa - Työkonemaali IKH, teoreettisellakin riittoisuudella 5l = 149,50€ - Pohjamaali zinc182 5l = 175€ - Pensselit, hiomalaikat yms tarvikkeet 150€ Eli ihan suoraan euroja 874,50 Tuohon lisäksi työtä varovastikin arvellen: - Irto-osien hionta ja uudelleenmaalaus hammerin jäljiltä 20h - Traktorin rungon purku ja kasaus 30h - Rungon osien hionta ja uudelleenmaalaus 24h Kaikkiaan 74 tuntia, reaalimaailmassa ollaan varmasti lähempänä (tai yli) 100h. Kuluttajariitalautakunta näkyy arvottavan työtunnin hinnaksi kympin -> 740 - 1000€. Viivan alle siis 1614,50 - 1874,50€. Kuluihin ei ole laskettu tallin lämmityskuluja, sähköä yms joka on kulunut ja tulee vielä kulumaan, eli loppusumma on hyvin lähelle sen 2 tonnia ja jos työtunnille laskee jotain järkevää hintaa niin ollaan komeasti yli.
Myyntipäällikkö vastasi ylläolevaan postiin ja ihmetteli että miksi olen laskenut eri firman maaleja kuluiksi uudelleenmaalaukseen. Vastasin tähänkin kyselyyn, vaikka vastaus on mielestäni aika ilmiselvä. Nyt edellisestä yhteydenotosta on kulunut täysi viikko.
Maston ei ole, kyselyistä huolimatta, osannut antaa selitystä sille miksei maalaus onnistu. Olen heille toimittanut kaikki tässäkin esilletulleet tiedot, ja vähän enemmänkin, mutta tähänmennessä kukaan ei ole mastonin puolelta edes spekuloinut mikä viimeisimmissä maalauksissa olisi voinut mennä vikaan. Korvauspuolelta ainoa kannanotto on ollut, että he eivät maksa kolmannen osapuolen kuluja, mutta muutoin en ole saanut minkäänlaista kommenttia kustannuksiin, jotka ovat suoraa seurausta siitä että ohjeen mukaan käytetty maali ei toimi odotetusti.
Kuluttajaneuvojallekin asian tiimoilta soitin, kun mastonilla itsellään ei mitä ilmeisimmin ole halukkuutta tarjota asiaan paljon muuta kuin käsien levittelyä. Kuluttajansuojan kannalta tällainen tilanne on kuitenkin hieman ongelmallinen. Jos asiaa lähtisi kuluttajansuojan kautta purkamaan, niin ensimmäiseksi osat pitäisi lähettää Mastonin labraan testattavaksi. Odotusarvo on, että laboratorio ei totea omia tuotteitaan vieläkään vialliseksi. En sinänsä epäile, etteikö tuo maali voi labrassa toimiakin, mutta kuten todettua ongelma on siinä että maalin pitäisi toimia laboratorion ulkopuolellakin. Mastonin laboratorion jälkeen homman voi sitten riitauttaa kuluttajariitalautakunnan kautta, mutta tuota lautakuntaa varten pitäisi olla omat tositteet siitä että Mastonin laboratorio on väärässä. Teoriassa tähän riittäisi esimerkiksi ammattimaalarin suorittama, dokumentoitu testimaalaus ja siihen liittyvä lausunto ettei maali toimi odotetusti. Oma maallikkoanalyysi ei kuulemma riitä ja käytännössä olisi hyvä teettää omat testaukset riippumattomassa laboratoriossa.
Lisäksi jos asiaa lähtisi kuluttajansuojan kautta purkamaan, niin maalarin lausunnosta aiheutuvat kustannukset yms pitää maksaa omasta pussista. Toki, olettaen että lautakunta on sitä mieltä että Maston on väärässä ja minä oikeassa, noita kuluja voi vaatia korvattavaksi, mutta käsittelyajat ovat hyvin helposti puoli vuotta tai enemmän. Lisäksi labratesteistä riippumatta ollaan hyvin pitkälle sana sanaa vastaan, joka ei ole koskaan erityisen kiitollinen tilanne.
Alunperin hammer tuli valittua maaliksi paristakin syystä. Hammerilla on ollut hyvä maine jokapaikan perusmaalina ja se ei tarvitse erikseen pohjamaalia. Lisäksi maalin voi, ainakin markkinointimateriaalin mukaan, maalata suoraan ruosteen päälle. Hammer on siis teoriassa merkittävästi kilpailijoitaan helpompaa ja nopeampaa käyttää. Kun erillistä pohjamaalia ei tarvita niin hintalappukin on varsin kohtuullinen. Käytännössä valinta on kuitenkin ainakin tässä tapauksessa osoittautunut virheeksi ja teoreettiset säästöt sekä ajassa että rahassa ovat valuneet viemäriin jo aikoja sitten.
Tällähetkellä näyttää nyt pahasti siltä, että hukattu aika ja vaiva sekä ylimääräinen kustannus maaleista on vain nieltävä ja uudet maalit joutuu hakemaan omalla kustannuksella. Paska homma, mutta minkäs teet.
Mastonin lähettämät sähköpostit ovat suoraa copypastea, nimet on sensuroitu. Muutoin tiedot ovat omia havaintoja. Maalausten päivämäärät löytyvät alkuperäisten valokuvien exif-datasta, joten niihin nojaavat aikamäärät ovat tarkkoja.
Sitä en oikein jaksa uskoa, että meikäläisen autotalli olisi ainoa paikka maailmassa, jossa hammerin kanssa olisi ongelmia, tuossa alla on kommenttikenttä jos omakohtaisia kokemuksia löytyy. Vastaan myös mielelläni kysymyksiin parhaani mukaan. Alapuolella on myös napit, joilla visertää ja facettaa juttua eteenpäin, niitäkin saa ihan vapaasti käyttää.
Jälleen on viikonloppuna vältelty arjen toimintoja ja muita tympeitä juttuja. Sen sijaan aikaa on kulutettu sisustusunelmien parissa ja pieniä piristyksiä tuunaillen.
Pikkurahallakin voi tehdä ihmeitä ja eilen tuli sekin taas useaan otteeseen huomattua. Sisustustarrathan ovat kaiken järjen mukaan ihan jo menneen talven lumia, ainakin jos on sisustustrendeihin uskominen. No senpä en anna häiritä, vaan nyt usean vuoden vakaan harkinnan jälkeen päätin lastenhuonetta tarroilla ruveta piristämään. Romuonnelasta löytyi pari vallan silmää miellyttävää pakettia, olisikohan kokonaiskustannuksiltaan siinä kymmenen euron tienoilla. Ne napattiin matkaan ja illan kähmässä sitten tuumasta toimeen.
Paikaksi valikoitui pitkä tyhjä seinä, jota tällä hetkellä koristaa lasten hieno muovailuvahasta toteutettu, ja kohtuullisen tiukassa istuva, tikku-ukkopiirros.
Kaikenkaikkiaan kymmenen minuutin homma ja lopputulos vallan mainio. Jälleen nitkahti viihtyvyys huoneessa palan matkaa eteenpäin. Puun päälle voisi kenties sijoittaa sellaisen pienen tauluhyllyn…
Alakerran makuuhuoneen lamppu on aiheuttanut pitkään päänvaivaa. Tila on varsin iso joten vaatii ihan hyvänkokoisen lampunkin. Mikään ei ole oikein iskenyt. Niinpä sitten lopultakin päätin toteuttaa toisen hyvin kauan ja hartaasti mietityn projektin, joka on kaikille jo varmaan varsin tuttu. Nimittäin suodatinpusseilla tuunattu varjostin. Usean vuoden ajan olen tätäkin miettinyt ja makuuhuoneeseen ajatellut. Investointi tähänkin on taas vallan päätä huimaava, alta kymmenen euron tarvikkeet.
Muutamaa palorakkulaa myöhemmin…
..kannatti se tämäkin vaiva nähdä!
Ajatus oli siivota tallia, mutta nyt tuli lopultakin tehtyä yksi projekti koemielessä mitä on tullut pyöriteltyä pidempään. Projekti menee suunnilleen näin:
Kuvaksi kelpaa tälläkin kertaa pikainen räpsy kännykällä paskaisen grillin päällä. Ohjeitahan tämmöisen tekemiseen on intternetti täynnä, mutta kerrotaan nyt omat huomiot. LVI-osat toimii hommassa oikein hyvin, kunhan katsoo että sydän pysyy suhtkoht timmisti paikoillaan eikä pääse palavana tippumaan pulloon. Toisekseen pullossa on reilu puolet vettä. Ilman vettäkin kokeilin tuota poltella, mutta öljy ei ehdi nousemaan pullon pohjalta asti sydäntä pitkin tarpeeksi nopeasti että saisi kunnon palamisen aikaiseksi.
Näitä varmaan joutuu tekemään muutaman lisääkin, miellyttävät ainakin omaa silmää (ja lisäksi on hyvä syy hankkia vaikkapa tuota ardbegiä). Lyhtyä tehdessä pullon valinnassa tärkeintä on estetiikka, muutoin tuo kyllä toimii missä tahansa astiassa. Viskiä en suosittele valitsemaan pelkästään pullon ulkonäön perusteella.
Jälleen on viikonloppua vietetty inspiraation vallassa. Lopputulokset voivat toisinaan olla kyseenalaisia, mutta ehkä tuli taas himpun verran parannettua viihtyvyyttä.
Jo muutaman vuoden verran on mukanamme kulkenut yöpöytä, jota on ollut tarkoitus sitten joskus jotenkin ehostaa. Se päivä koitti nyt. Toinen puolisko kipaisi autotallista törpön maalia ja minä valloitin kylpyhuoneen hetkeksi. Tästä lähdettiin. Kerros ohennettua valkoista maalia pintaan ja…
…tämmöinen siitä sitten tuli. Kaukaa katseltuna kestää päivänvalon, läheltä katsottuna ei ehkä niinkään. Mutta paremmin sointuu ympäristöönsä nyt. Ihan olen tyytyväinen tähän pikatuunailuun.
Lastenhuone on jo pidemmän aikaa ollut mielenpäällä yhtenä murheenkryyninä. Sen sisustus etenee hyvin hitain ja pienen askelin. Kyseinen tila on pitkä ja kapeahko, lisäksi melko matala. Nyt tässäkin asiassa otettiin jälleen pieni askel eteenpäin. Nuorimmainen on jo pidemmän aikaa ilmaissut halunsa muuttaa myös nukkumaan yläkertaan. Tänä viikonloppuna päätimme sitten kokeilla. Ja sen päätöksen myötä sitten teimme pieniä muutoksia huoneessa muutenkin.
Huoneen nurkassa on kaapisto, ruma ja epäkäytännöllinen. Koska lastenhuone toimii myös vieraiden majoituspaikkana siellä on säilytetty vuodevaatteita. Hetken kun tätä kaapista taas tuijotteli niin iski se kauan odotettu ahaa-elämys. Miksi en tätäkään aiemmin hoksannut? Ovet irti ja meillä on hyllykkö. Koska ei innostuksissaan ehtinyt näpätä ennen kuvia, niin näppäsin kuvan parvekkeella sijaitsevista kaapeista, jotka samaan sarjaan kuuluvat.
Ja tässä mennään nyt. Vielä on tarkoitus ehostaa lisää ja hankkia lelujen säilytykseen esteettisempiä koreja, mutta askel parempaan jälleen.
Ja huoneessa ollut Lundian hyllystö purettiin taas kerran, siirrettiin ja muodostettiin siitä tällä kertaa tämmöinen kombinaatio.
Pitkin syksyä on tullut keräiltyä kaikkea kivaa metsästä. Ajatuksena on ollut värkätä niistä ikkunan väliin jokin kiva asetelma. Koska menneellä viikolla innostuin myös näistä ylisöpöistä tontuista, oli pakko sitten ikkunasomistus toteuttaa nyt ja istuttaa pienin tonttu mättähälle.
Isompi virkattu tonttu löysi paikkansa makuuhuoneen hyllyltä. Pieni epäilys on, että näitä tonttuja pomppii koukulta vielä useita. Mutta onhan kohta joulu ja luulenpa, että monikaan tonttu ei jää näihin nurkkiin istumaan…
Kuvan lamppu ei liity tapaukseen
Joku tovi sitten portaikosta paloi lamppu ja olen sen jälkeen mietiskellyt että mitenkähän tuosa nyt kävi. Portaikossa on valot lähes 24/7, koska lamppu toimii myös yövalona lastenhuoneeseen ja pimeä portaikko ei tenavien kanssa muutenkaan ole oikein hyvä idea.
Palanut lamppu oli joku tusinamerkin 40W halogeeni ja tilalle meni 4W LED kun semmoisia sattui paikallisen marketin tarjouslaarista löytymään -50% hintalapulla.
Täällä sähkö maksaa töpseliin siirrettynä vissiinkin 8,38snt/kWh. En jaksanut kaivaa tähän hätään laskua käsille, tuomoiset hinnat löytyy netistä, kun ei ota yösähköä ja muuta hömppää mukaan (pääsee paljon helpommalla laskennan kanssa).
Tästä kun nyt lähdetään laskemaan, että tuikku palaa keskimäärin 10h/vrk (ympäri vuoden) niin päivässähän säästyy suoraan 360Wh/vrk. Tästä edelleen kertolaskulla sähköä säästyy kuukaudessa 10,8kWh. Eli yhden lampun vaihdolla sähkölaskuun ilmestyi pyöristettynä 91 sentin säästö joka kuukausi!
Pikainen googlailu sanoo, että halpamerkin 40W halogeeni maksaa n. 2€ ja tuommoinen ledituikku n. 3,5€. Tuo 1,5€ hinnan erotus tulee kurottua umpeen pyöreästi 50 vuorokaudessa. Tuikun eliniäksi ilmoitetaan 15000h, eli 20,5 kuukautta. Olettaen että värkki oikeasti toimii luvatun ajan sähköä säästyy tuossa vajaassa kahdessa vuodessa pikkuisen reilun 17€.
Lukseja en ole mittonut, mutta vähemmän tuo led antaa ihan raakaa valoa halogeeniin verrattuna. Tuossa käyttökohteessa led oli kuitenkin ihan valaistuksenkin puolesta toimiva, ei tuossa portaikossa ihan järjettömiä valotehoja tarvita.
Jos kaikki mökin valaisimet (olettaen että vaihto menisi samalla suhteella) korvaisi niin sähkölaskuun saisi parinkympin säästön kuukaudessa. Käytännössä laskukaava ei kuitenkaan toimi, kun kaikkia valaisimia ei suinkaan polteta kymmentä tuntia päivässä ja toisekseen ihan joka kohteessa tuo 4W led ei ole tarpeeksi, jolloin kWh säästö ja kuoletusaika muuttuvat. Himmennettävä ledilamppu maksaa jo reilun kympin kappaleelta joten kuoletusaika hyppää vajaasta kahdesta kuukaudesta vajaaseen vuoteen ja säästö tippuu samassa suhteessa vähän alle 3 euron.
Käytäntö on lisäksi osoittanut, etenkin energiansäästölamppujen kanssa, että hehkulampuille suunnitellut valaisimet polttavat nuo lamppujen elektroniikat loppuun ennen aikojaan. Lähes kaikissa valaisimissa kun on jonkinlainen umpikupu polttimon yläpuolella johon hukkalämpö jää asumaan ja lampun kantaan tungettu elektroniikka on kuvun kuumimmassa osassa ja elinikä lyhenee dramaattisesti. Omakohtainen kokemus on E17 ESL-lampuista (jotain ihan laatumerkkiä, prismassa hyllynreunahinta oli jotain kympin nurkilla) olohuoneen ”kattokruunussa”. Lampuille lupailtiin pakkauksessa 8 vuoden elinikää, ensimmäinen pimeni viiden kuukauden kohdalla ja viimeinen puolentoista vuoden kohdalla.
Lopputulos on kuitenkin että maailma ja rahapussi eivät led-lamppuja vaihtamalla pelastu. Kuukaudessa sähköä säästyy nippanappa yhden saunanlämmityksen verran, rahallista säästöä ei käytännössä ole ja lampun valmistukseen ja kierrätykseen tarvittava logistiikka ja energia syö loputkin vihreästä ajattelusta.
