Kuten tuo parempi puolisko jo ehti mainostamaan (se on muuten ehtinyt kirjoittamaan muutenkin paljon enemmän kuin minä) niin kasvihuone tuli näpättyä läjään. Pahemmin ei kameraa taaskaan tullut tehdessä heilutettua, tuota kun tuli lähinnä tehtyä eikä mietittyä, saati sitten kuvattua välivaiheita. Jotain kuitenkin tarttui kamerankin rullaan, joten tälläkertaa ohjelmassa on kevyt rakennusprojekti oikein kuvien kera.
Kasvihuoneen malli tuli apinoitua suoraan kaverin tekemästä mökistä, hyvin tuntuu toimivan. Ensitöiksi otetaan ja pistetään kaappasahaan kulmaksi 22.5 astetta. Tämän jälkeen ruuvataan saha kiinni lautaan ja pistetään stoppari 102 sentin päähän terästä. Tehdään runkovärkistä 16 palasta, siirretään stoppari mittaan 165 senttiä ja tehdään 16 pätkää lisää. Mitat tuli mallattua lähinnä silmällä ja soviteltua kulmia yms, mutta korkeutta kyhäelmällä on harjan kohdalta jotain vähän päälle 2 metriä, leveyttä suunnilleen saman verran ja mittaa 4.5 metriä, eli ihan sopivasti.
Sitten kun runkopalat on tehty niin ne lyödään kiinni toisiinsa. N. 15 senttisiä vanerisoiroja, hakasnaulain ja muutama tunti askartelua niin tallinovesta sai kannella kehikoita ulos. Hakasia kannattaa käyttää enemmän kuin vähemmän, ne kun ei maksa paljon mitään. Arveltu määrä on luokkaa 40 hakasta per vanerinpala, luulisi pysyvän.
Sen jälkeen pihalle muutama kakkosnelonen kivien varaan ja muutama lauta pitämään kyhäelmää läjässä. Kehikkoa läjätessä komeus näytti senverran rujolta että päätin hyötykäyttää tallinnurkassa lojuneen maalipänikän loput vielä projektiin.
Kokoonpano aloitettiin päätykehikoista. Sitten ristimitta kohdalleen, yläjuoksu naulaimella kiinni ja sen jälkeen ylä- ja alajuoksuihin merkit 60 sentin välein. Loput kehikot tuli paukaistua paikoilleen sen suurempia mittomatta, mitä nyt vatupassia tuli välillä näytettyä. Talkoolaisia kun kerrankin oli paikalla niin hommassa ei erityisen kauaa tarvinnut arpoa, kehikko paikoilleen ja naulain laulamaan.
Sitten kun kehikko oli läjässä niin pohjalle ensin kasvimaaharsoa (sitä semmoista, jota yleensä pistetään pakkassuojaksi potulle ja sunmuulle) ja siihen päälle 2 karvalautaa pystyyn. Kehikot tehtiin siis tallin puolella valmiiksi palasiksi jotka sai vain nostaa paikoilleen. Asennuskohteessa sitten päädyt naulaimella kiinni ja koko komeus kiinni kasvihuoneen runkoon muutamalla ruuvilla.
Sisäpuolelle laatikoita napsuteltiin soirot AIV-muovista, josko ne kestäisivät vähän pidempään käyttökelpoisena.
Sisustan rakentaminen alkoi olla kutakuinkin valmiina. Tässä kohtaa runkopuut tuli vielä paukuteltua kiinni isänmaahan parilla n. puolen metrin harjateräksellä. Eipähän syysmyrsky nosta koko komeutta naapuriin asti.
Tämän jälkeen sitten muovia pintaan. Tälläkertaa materiaaliksi valikoitui ihan normaali rakennusmuovi, lähinnä siksi että se on noin 3 kertaa edullisempaa kuin varsinainen kasvihuonemuovi. Toki kestävyyskin on sitten ihan toista luokkaa, mutta nyt rakennettiinkin tällainen harjoittelumalli, tehdään sitten seuraavasta revisiosta pariakin pykälää parempi ja monipuolisempi sikäli kun homma vielä tuon mökin elinajan yli kiinnostaa.
Muovi napsittiin kiinni ensin ihan normaalilla rakennusnitojalla ja sen jälkeen vielä rimoilla. Katon kohdalta rimat tuli napsittua jokaiseen väliin, seinille lähinnä nurkkiin ja keskelle. Muovin taitekohtiin leikkelin solumuovista soirot estämään repeilyä, josko se parantaisi elinikäodotetta edes jonkin verran.
Seuraava vaihe olikin sitten ottaa peräkärry auton perään ja ostaa täytettä laatikoihin. Ihan hervottoman kallista tavaraa tuo turve ja multa ei onneksi ole, laatikoiden täyttöön meni viitisenkymppiä.
Rouva hoiti kalustamisen ja istuttelut, minulle jäi askareeksi tehdä mökkiin ovi ja aukaistava ikkuna. Nämä tuli tehtyä samaan malliin kuin rungotkin, eli kakkoskakkosesta sopivia palasia, hakasnaulaimella ja vanerinpalasilla kehikko läjään, maalia pintaan ja muovit kiinni. Työkalupakista löytyi soppelisti saranatkin projektiin, eli ei muutakuin ovi hollille ja akkuporalla saranat kiinni.
Kastelujärjestelmäkin tuli samalla kyhättyä, vaikkei tuon kokoista tilaa toki ihan kastelukannullakaan kovin kauaa läärää. Kasvatuslaatikoihin laitettiin sadetusletkua, reiät alaspäin, jolloin multa ainakin teorian tasolla kastuu läpiasti. Samaista letkua jäi kohtuu nätti pätkä, se päätyi kattoon sadettamaan kasvatuksia ylhäältä päin. Paikallisesta romuonnelasta kourallinen erilaisia liittimiä ja nyt ovenpielessä on Y-haara letkuille, eli kun vesiletkun kytkee kiinni niin vesi alkaa virrata sekä multaan että roiskumaan katosta lähinnä pitkin seiniä. Olisin mielelläni ottanut säädettävän haarapalan, mutta sellaisia ei tälläkertaa ollut tarjolla. Säädöllä olisi saanut katon sadetuksen säädettyä vähän maltillisemmalle tasolle, jolloin vesi olisi päätynyt tarkemmin haluttuun kohteeseen, mutta kaikkea ei näköjään voi saada.
Rakentaessa, kasvatuksia ihmetellessä ja muutenkin kasvihuoneen fengshuita miettiessä tuli samalla pohdittua karkeat raamit seuraavan kasvihuoneen rakentamiseksi, mutta raapustellaan niistä sitten myöhemmin aikakirjoihin. Hakasnaulain lunasti tiensä vakituiseen työkaluvalikoimaan, oli tuo kehikoiden läjääminen niin paljon nätimpää verraten naulauslevyihin tai johonkin muuhun hupatukseen. Samalla tuli todettua, että tuo oma kaappasaha on ihan auttamattoman pieni heti kun tarvitsee katkaista mitään kakkoskakkosta isompaa tai leveämpää. Merkittävästi parempi kampe kuitenkin maksaa sen vähintään 300 rahaa, joten eiköhän tuolla nyt toistaiseksi pärjää.
Viikko sitten kylvin sinne hernettä mattimyöhäisenä ja pihan yrttilaatikkoon on yrttejä esikasvatuksessa. Herne on lähtenyt vauhdilla kohti korkeuksia, mutta saattaahan se olla, että olisi kannattanut ostella jo valmiiksi kasvatetut yrtit, niin olisi niistä jotakin iloakin tälle kesälle. Mutta mitäs kivaa siinä nyt olisi? Eipä nuo tuolla ulkosalla sen häävimmin olisi kasvaneet. 
Muutaman mansikantaimenkin hain malliksi kasvamaan, jospa muksut saisivat kertaalleen edes oman maan mansikan…
Illan päälle pitänee kuvata kunnolla valmistunutta käsityöprojektia ja kirjoitella siitä sitten oma tarinansa.
