Arkistot kuukauden mukaan: helmikuu 2014

Vettä autotalliin, lattiaa myöten

Väänsin talliin vesihanan auki tuossa joku päivä sitten. Ajatus oli että jos siellä alkaa heilua maalisutien kanssa niin juokseva vesi ei välttämättä olisi pahasta. Senverran varauksella kuitenkin suhtauduin kylmänäolleen tallin putkistoon että pistin ensin kamppeet niskaan ja vasta siinäkohtaa kun olin valmis menemään ovesta ulos väänsin talliinmenevän hanan auki.

20140221_001Talliin päästyäni iloinen veden lorina tervehti heti ovelta. Kuvassa näkyvä keltamusta liitin kun oli ihan täysin irti. Ilmeisesti edellinen omistaja on tuon ruuvannut auki vesien sulkemisen jälkeen estämään putkiston jäätymistä. Ihan hyvä idea sinänsä, minä en vain tiennyt siitä.

Kevyellä sykkeellä takaisin sisälle vääntämään vesihana takaisin kiinni ja talliin katsomaan tuhoja. Lattialla oli noin ämpärillinen vettä, mutta kyprokit yms. rahanarvoinen oli kakkosnelosten päällä lattiasta irti ja sähkölaitteet olivat turvallisen matkan päässä tulvasta. Tämän jälkeen tutkimaan itse liitosta, jonka totesin tosiaan olevan vain aukiruuvattu. Eli ei muuta kuin knipexit kouraan ja liitos takaisin nippuun ja hyvin pelaa.

Lavuaarin hana tippaisee hieman, mutta se ei näin pakkasten aikaan haittaa ollenkaan, pysyypähän putkisto varmemmin sulana. Jossain kohtaa voisi metsästää talliin pienen lämminvesivaraajan niin saisi virutella siellä kädet remontinkorjuiden jälkeen eikä tarvitse sisälle tulla sotkemaan rasvakourilla.

Naisellinen vastaisku viemäriputkille

Jotta tämä blogi ei olisi pelkästään miehistä egon nostatusta, iskee takavasemmalta takapiru kertomaan jostain muustakin, kuin niistä viemärintuoksuista sekä remonttireiskan sähellyksistä. Noh, myönnetään, jo pidemmän aikaa on tullut vihjailuja, että voisin noista omista väkerryksistä pitää blogia. Ja sanoista tekoihin, tässä tulee pientä esimakua mitä nämä minun postailut tulee sisältämään.

Ennen muuttoa osui penninvenyttäjä perhe kerrankin oikeaan aikaan Bauhaussiin. Löytöhyllystä löytyi _se täydellinen_ lamppu ruokailutilaan pöydän päälle. Lampullahan oli alunperin hintalappua miltei hirveät kaksisataa, mutta maksettiin tästä viimeisestä kipaleesta reilu neljäkymppiä. Ja asennuksen jälkeen vielä huomasimme, että valokatkaisijaan oli asennettu himmennin. Niiiiiin täydellistä!

DSC_0185 DSC_0181

Ja se leivinuuni. Viikonloppuna puraisi jauhopeukaloa leivontakärpänen, kun tuli uunia lämmiteltyä. Ja hyvä niin, nyt saatiin pakasteeseen vierasvaraa, kun noita kyläilijöitä on riittänyt taas melkein joka päivälle. Lauantaina leivoin pullaa jos jonkinlaista, niistä ei kyllä kuvia tullut otettua. Sunnuntaina vielä sitten läjä sarvia erilaisilla täytteillä ja lopuksi jääkaapin jämistä pizzaa.

DSC_0196 DSC_0188Käsitöitäkin on tullut tuttuun tapaan iltaisin, ja välillä päivälläkin väännettyä, kun on ollut rauhaisia tuokioita. Viikonloppuna sain isännän villasukat pois puikoilta ja onpahan työnalla itsellekin veikeät raitasukat.. Eilen huovutin uudet lapaset omaan käyttöön, vaikka niitä pakkasia ei ihan hirveästi näköpiirissä olekaan. Ja onpahan tuossa yksi muhkeanpehmeä torkkupeittokin aloitettuna..

DSC_0279 DSC_0202 DSC_0199 DSC_0198Alkuviikon aikana vaihtui kelit helmikuun lumileikeistä ihan huhtikuun kuralätäköille. Mutta lapset eivät ole muutoksesta olleet kovin pahoillaan, pihaleikit on pop, oli se keli mitä hyvänsä!DSC_0161 DSC_0273DSC_0278Semmoinen viikonvaihde!

Työhuone, työtapaturma vol1

Tänään taas viikonlopun kunniaksi ehdin viettää päivän vintissä tehden työhuonetta. Kovin paljon homma ei edennyt, mutta jotain kuitenkin. Artikkelikuvassa näkyy suurin piirtein mitä tuli saatua aikaiseksi.

20140222_006

Keskuspölynimurin putkiston osista sovellettu viemäriputkisto sai varmistuksen niskaansa. Eli samaa sikaliimaa, jota käytettiin katon läpiviennissä ja vanhan läpiviennin tukkimisessa. Kumihanskat, saippuavettä ja liimaprässi aseistuksena homma oli noin 10 minuutissa ohi. Nyt ei tarvitse murehtia tuonkaan liitoksen vedenpitävyyttä, vaikka liki 100% varmuudella liitos olisi pitänyt ilmankin liiman kanssa sotkemista.

Toisen puolen tuulensuojan lisäksi sain lopultakin entisen viemäriputken piiloon. Ajatus oli normaalilla pistosahalla nätisti sahata putki poikki ja laittaa levyt päälle, mutta kun raotin puoliväliin sahattua putkea suunnan varmistamiseksi niin suunnitelma jäi vähän puolitiehen.

20140222_004Katosta pilkistänyt tumppi kun päätti hajota noin sadaksi eri palaseksi, suurin osa näkyy ylläolevassa kuvassa. Loput sirpaleet veistin siististi sahan ja kirveen avulla suurinpiirtein sisäkaton tasalle, jonka jälkeen tuulensuojalevyä päälle.
20140222_003Lopputulemana vanhan putkenpään sain kuitenkin levytettyä, henkinen työvoitto saatiin jossain määrin päätökseen. Vanha hormi on tietty vielä katolla, mutta sen vuoro on sitten keväämmällä.

Viimeistä tuulensuojalevyä naputellessa tuli eteen tämän remontin ensimmäinen työtapaturmakin.

20140222_010Tikkailla keikkuessa naputtelin tuulilevyjä kakkosnelosen pätkällä ja vasaralla perille asti. Siinä onnistuin senverran sohlaamaan, että napautin vasaralla kohtuu tukevan iskun pikkusormen kynnen juureen. Voin muuten sanoa että käy kipeää.

Toimenpiteet tällaisen sattuessa ovat seuraavat:

  1. Heitä kaikki käsissä olevat tavarat lattialle, mielellään kohtuullisen voiman kanssa
  2. Kiroa kuin porolappalainen
  3. Potki muutaman kerran seinähirsiä tmv. tukevaa (ei kuitenkaan tukevaa talkookaveria)
  4. Kiroa lisää
  5. Naputtele viimeinen levynsiivu paikoilleen
  6. Käy itkemässä vaimolle että sormeen tuli pipi
  7. Lompsi talliin ja sytytä matkalla tupakka
  8. Talliin päästyäsi ota tukeva siivu viskipullosta

Tästäkin takaiskusta huolimatta päivä on oletettavasti vielä huomennakin ja muutaman saunanjälkeisen oluen jälkeen pieni kivistys ei haittaa enää yhtään niin paljon.

Jos jotain hyvää tilanteesta haluaa hakea, niin samoilla tikkailla on tullut keikuttua runkonaulaimen ja kirveen kanssa. Näistä tuo vasara lienee vähiten vaarallisin kapine millä lyödä sormeensa.

Torvi katolle

Kuten aikaisemmin tuli kerrottua niin viemärin hengityshormi saatiin jo peltikatosta läpi. Harmaa muoviputki metrin verran katon yläpuolella ei kuitenkaan ole varsinaisesti esteettinen näky, joten kilautus kaverille ja pienen visioinnin jälkeen syntyi kuvan mukainen alumiinihormi.20140221_002Ylläolevassa kuvassa on jo ensimmäinen kerros pohjamaalia pinnassa. Hormi on siis ylösalaisin, viistetty pää tulee kattoa vasten ja tarkkojen mittausten (kännykän kulmamittausohjelma) tuon pitäisi istua katon kaltevuuteen nätisti.

Kirkas alumiini ei kuitenkaan sovi mustan katon jatkeeksi kovin nätisti joten ensin pohjamaalia pintaan.

20140221_004Pohjamaalauksen jälkeen sitten mastonin kilikolipurkista mustaa pintaan ja hyvä tuli.

20140222_001Kunhan katolla on lunta vähän vähemmän ja joku talkoolainen ehtii kaveriksi niin tuo koko komeus pitää kelkkoa katolle asti. Kaunis ajatus on vetäistä kuvassakin näkyvät kulmaraudat kateruuveilla kiinni kattoon ja hormi edelleen kiinni rautoihin. Hyvä pitäisi tulla.

Jokatapauksessa autotallissa haisee edelleen vuorokautta myöhemmin spraymaali ja samalla tuli kaverin dyykkaamaan saharunkoon istutettua uusi laippa ja ketju. Kunhan ehtii niin pääsee pienimään liiteristä löytyviä vähän turhan pitkiä puita ja muutaman joutolaudasta kasatun halkohäkin leivinuuniin sopiviin palasiin.

20140217_001

Kyklooppi

DSCN0627Tilasinpa ebaystä otsalampun. Häppäsvärkki saapui tuossa muutama päivä sitten ja nyt on jo jonkinlaista kokemuspohjaakin tuollaisen kapistuksen kanssa elämisestä.

Noita otsalamppujahan on nykyään maailma täynnä, alkaen pienistä lenkkeilylampuista aina suunnistajien valonheittimiin. Hintahaarukka on ihan tavan marketissakin melko mellevä, internetin ihmemaassa päästään vielä ihan uusiin sfääreihin. Hakusalla oli jokatapauksessa ladattava lamppu persauk…tiedostavalle kuluttajalle soveltuvaan hintaan. Suomessa kunnollisten ladattavien otsatuikkujen hinta heiluu jossain 70€ ja ylöspäin, joka oli tälläkertaa aika paljon suolaisempi kuin ajateltu budjetti. Epäilemättä hyviä laitteita, mutta tälläkertaa turhan hintavia.

Joten ei muutakuin ebay auki ja etsimään, loppupelissä Hong Kongista löytyi Creen T6-ledillä varustettu tuikku ja 2x3000mAh 18650 Li-Ion akusto siihen perään varsin maltilliseen 15USD hintaan ilmaisella toimituksella. Eurot matkaan ja tuikku matkaamaan valtamerten yli. Toimituksessa kesti ihme kyllä vain 12 päivää. Paketti oli hieman piestyn näköinen noudettaessa ja mukana ei luonnollisesti tullut isommin käyttöohjeita tai muitakaan hienouksia. Värkki on tosin varsin yksinkertainen käyttää, akut sisään ja napista päälle.

Laite tuntuu olevan ihan jämäkkää tekoa, akusto vaikuttaa olevan ihan oikeasti ultrafireä eikä mitään ihan halvinta kloonimoskaa ja laturistakin löytyi sekä CE että suojaerotusmerkinnät. Ensivaikutelmaltaan siis ihan käypä ostos. Akuissa tuntui olevan paukkua aika kohtuudella ja tuota tuli ilta käyteltyä ihan uuden lelun ilosta, puidenhaku ja muu ulkona häärääminen onnistui oikein mukavasti ja laite toimi yhtä ärsytystä lukuunottamatta varsin moitteetta. Ärsytyspuolella on tuo noihin kiinalamppuihin jostain syystä tungettu ’tactical light’ -moodi ja toimintamoodi vaihtuu nappia painamalla off-high-low-tactical -järjestyksessä, johon ei voi vaikuttaa.

Jos joku ei tiedä, niin tuo ’tactical’ -moodi tahtoo sanoa että otsalampusta tulee strobo. Valo vilkuttaa silmämääräisesti jotain luokkaa 5-10Hz ja aiheuttaa välittömän päänsäryn ja epilepsiakohtauksen ihan terveellekin (ainakin fyysisesti) nörtille. Tuohon tottunee ja edelleen puhutaan vähän reilun kympin värkistä, joten ei nyt ihan kaikkea voi saada.

Muita ärsytyksenaiheita on nuo 18650 -akut. Näyttävät perus AA-patterilta, mutta ovat n. 1,5 kertaa suurempia. Tuollainen pahka takaraivossa ei jää huomaamatta, joskin ei tuo tuikku muutenkaan ole mikään maailman siroin yksilö. Ja kolmanneksi, tuon laitteen remmit pään ympäri ovat sinänsä ihan laadukkaat, mutta mitoitus on tehty jonnekin itämaille. Suomalainen läski kun vetää tuon päähänsä niin säätö saa olla tapissa ja silti pipon saumat painuvat otsaan. Nuo remmit saa toki jatkettua, armaalle vaimolle on tästä jo kevyt pyyntö välitetty mutta tuon tactical-moodin poisto saattaa jäädä tekemättömäksi tempuksi.

Akkujen kestoakin tuli kokeiltua. Illan käytön jälkeen yleismittari antoi lukemiksi vajaata neljää volttia, eli kumpainenkin kenno on ainakin mittarin mukaan sitä mitä pitääkin. High-moodissa ja paketista otetuilla akuilla täyttä valotehoa riitti kolmisen tuntia, sen jälkeen alkoi lataus selvästi tippumaan, mutta edelleen pilkkopimeässä olisi voinut ihan ongelmitta hakea vakallisen klapeja tms, eli arvelisin että järkevällä käytöllä hi-lo -moodien välillä ja normaalissa kulutuksessa kertalataus riittää helposti liki viikoksi.

Sitten tuo laturi. Vaikka värkissä suojaerotus ja CE-merkintä onkin, niin silti tuo on laadullisesti kaukana esim. karkeasti samannäköisestä perinteisestä Nokian laturista. Käytin värkin kuoria senverran auki, että suojaerotus näyttäisi olevan muutenkin kuin pelkkänä leimana kuoressa, mutta muutoin työnjälki oli taattua kiinalaatua, ilmeisesti käsin juotettuja komponentteja kourallinen piirilevyllä. Ajatus on oletettavasti, että akuston oma suojapiiri vetää latauksen seis kun virtaa on tarpeeksi. Ihan varauksetta en tuohon laturiin tai akustojen suojapiireihin luota, mutta nyt tätä kirjoittaessa akut on olleet latauksessa viitisen tuntia eikä savu vielä nouse.

Kaikenkaikkiaan kuitenkin ihan kelpo hankinta. Otsalamppu on laitteena ihan näppärä, jättää kädet vapaaksi vaikka valoa onkin ja sitä rataa, suosittelen lämpimästi. Tuo 15 taalan itämaanihme noin muuten on ihan positiivinen yllätys pienin varauksin.

 

Katolla keikkumista

Tuli tuon viemäriputken kanssa könyttyä ihan katolla asti, ensimmäistä kertaa. Kameraakin tuli kiikutettua mukana, oli vain senverran utuinen keli että mitään ihan huippuotosta ei saanut aikaiseksi. Ihan kohtuulliset maisemat tuolta jokunen metri ylempää kuitenkin näkyy.

Mutta siitä katolla kiikkumisesta itsestään, tässä torpassahan on siis peltikatto ja sieltä kyllä lähtee niinkuin talonmies sieltä jäiseltä peltikatolta. Omat nelimetriset jatkotikkaat yltävät juuri ja juuri räystäälle, mutta siitä ei tarvinne edes kesäkelillä yrittää ylemmäksi, saati sitten nyt kun pellin päällä on lunta ja jäätä. Ihan harjalle asti pääsee takapihan puolelta, siellä menee tikkaat räystäälle ja kattoa pitkin toiset rappuset ylös.

Kevyen visioinnin jälkeen toverilta toiset jatkotikkaat lainaan ja viritys katolle. Eli otetaan 6-metriset jatkotikkaat, pistetään ne aakkosmalliin ja yläpäästä tikkaat toisiinsa kiinni kuormaliinalla. Sitten hilpaisu katolle, vedetään kuormaliinan avulla rappuset harjalle siten, että kummalakin puolen harjaa on pätkä tikasta ja harjapellin päällä on kuormaliinan avulla improvisoitu sarana. Sitten kuormaliina, jolla tikkaat vedettiin katolle sidotaan tukevasti puuhun ja voi’la, katolla on tukevat tikkaat joita pitkin kulkea esim. liimaamassa viemäriputki kiinni peltiin.

Samalla kun katolla tuli kuljettua niin nakkelin kohtuullisen paljon sontaa alas. Rännit on puolillaan lehtiä ja neulasia ja kattojen taitekohdassa oli etenkin tuolla takapihan puolella kattava kokoelma männäsyksyn havuja ja muuta moskaa. Kunhan kevät tästä koittaa niin nuo rännit pitää käydä pesemässä ihan kunnolla.

Mutta summasummarum, katolla on kiva keikkua, kunhan on tukeva alusta jonka päällä häärätä, jos edellytykset tuohon puuttuu niin suosittelen lämpimästi jättämään väliin, neljästäkin metristä tippuminen käy kipeää.

Paskanhaju kartanolle, lopultakin

Nyt lopultakin eilen osui aikataulutukset ja sunmuut kohdalleen että tuon viemäriputken ongelman sai ratkaistua. Nyt menee taas viemärin sulotuoksut torpasta ulos asti sulostuttamaan muutakin naapurustoa. Pientä hipistelyä jäi vielä tehtäväksi, mutta tänään sain osan paikattua vaikka remontteeraus noin muuten menikin vähän nenänkaivuulinjalle.

Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, niin asennus ei ole vielä ihan lopullisessa muodossaan. Katolle tulee vielä n. 80 senttiä lisää putkea ja siihen ympärille koristeeksi peltikuoret. Tuo harmaa putkentumppi kun ei ole esteettisesti niin nätti. Tuohon on kuitenkin hyvä jatkaa, kuvissakin näkyvästä lumisateesta huolimatta.

Sisäpuolella viemäröinti vedettiin 110 putken sijaan 50 putkella. Pikaisesti vilkaistuna tilaan ei tullutkaan 50mm putkea, vaan hormi oli 75 millistä, joten siihen jouduttiin tekemään kevyt sovite. Sovite löytyi keskuspölynimurin putkistosta ja nuo liitokset pitääkin vielä varulta liimailla umpeen niin ei vahingossakaan pääse vuotamaan. Putkessa nyt jokatapauksessa menee kuitenkin pelkkää ilmaa ja putkeen osuvaa sadevettä, joten mistään erikoisen korkeista vaatimuksista ei putken suhteen puhuta.

Keskuspölärin putkista sovellettu supiste 75->50

Keskuspölärin putkista sovellettu supiste 75->50

Sisäpuolella noin muuten putkenveto oli hyvin suoraviivaista, muhviin liukasteeksi saippuaa ja putkea toisen perään. Katosta läpimeno hoidettiin erillisellä 50mm putkella ja riittävällä määrällä sikaa. Kulmien kanssa laskeskellessa tuli tietty aivopieru, ja kaupasta olisi pitänyt ostaa yksi 30 asteen kulma lisää. Pölärin putkistosta kannibalisoitu osa kuitenkin korvasi puutteen ja putkisto istui kohtuullisen nätisti paikoillaan pelkkien liitosten varassa.

DSCN0629

Paikallaanpysyminen kuitenkin varmistettiin ihan putkikiinnikkeillä ja pieni heitto asennuspaikassa paikattiin kevyellä putkein väännätyksellä. Loppupelissä linja katosta läpi ja liimaamaan.

DSCN0631

Hyvä tuli, vaikka itse sanonkin. Talkooväelle taas suuret kiitokset, saunotaan ja nautitaan ehkä olut tai kaksi kyytipojaksi viimeistään tuon huoneen harjakaisissa. Liimat jätettiin kahden 500W työmaahalogeenin hellään hyväilyyn lämmittelemään, vaikka enemmän asiasta tietävä taho kertoikin että tuo liima ei sinänsä pakkasesta tiedä mitään ja keli on pysytellyt ihan ronskisti plussalla.

Tänään sitten kävin tulppaamassa vanhan läpiviennin katolta päin. Kävi vähän niinkuin leevien laulussa, sitä ei meinaan usko neekerikään mikä helvetin haloo siitä syntyä voi kun ostaa vääränkokoisen tulpan putken päähän.

DSCN0624

Tuo kuvassa hupun päässä näkyvä valkoinen klöntti ei siis ole lumisadetta vaan alkujaan punainen, muka 110 putkeen ostettu tulppa. Joko putki on jotain muuta kuin 110ä (todennäköisempää) tai sitten tulppa oli tehty jollekin aivan muulle koolle kuin olisi pitänyt. Minä tietty reippaana poikana sen kummemmin varmistelematta lääräsin sikaa tulpan kylkeen ja aloin asettelemaan tulppaa paikoilleen. Eihän se sinne mennyt, ei vaikka miten itki ja potki. Loppupelissä tyydyin veistämään palikasta muutaman siivun mattopuukolla irti ja tunkemaan sen niin syvälle kuin se paljain käsin suostui menemään. Lisää sikaa ympärille ja melkein hyvä tuli. Sinänsähän tuo ei tuolta mihinkään näy, ja tuo hormi häipyy (toivottavasti) ensikesänä muutenkin romulaariin ja tilalle tulee ihan ehjää kattopeltiä.

Kuvat on mitä on, katolla häärätessä kun alkoi hämärtää eikä tuo meidän digijärkkäri oikein mahdu maastopuvun taskuun, mutta noihin on nyt lukijakunnalla tyytyminen.

Intternettiä, jälleen kerran

3302025689 Toisin kuin edellisen intternettiin liittyneen viestin kanssa väitin, ei tänne mitään ADSLää ollut kytketty, vaikka operaattorin lähettämä tekstiviesti muuta väittikin. Puhelintöpseleissä ei ollut mitään eloa, joten ei muuta kuin soitto operaadon aspaan ja selittämään tilannetta. Pienen selonteon jälkeen aspan kaverilla tuntui olevan kutakuinkin selvät sävelet siitä, mikä on ongelma ja mitä sille pitäisi tehdä. Muutama tunti myöhemmin samainen kaveri soitti takaisin, tilanne oli parantunut senverran että linjalle oli saatu jopa jonkunlaista elämää, telewellin luottokampe kätteli ADSL-linjan auki, mutta IP-osoitteet ja muu joutavuus odotutti itseään vielä kutakuinkin vuorokauden. Nyt tätä kirjoittaessa speedtest.net antaa oheisen kuvan mukaisia lukemia. Ei tuo ihan tilattu 24/2 -yhteys ole, mutta pieksee kyllä mokkulan räntäsateessa mennen ja tullen.

Ei tuollakaan yhteydellä vielä varsinaisesti kuuhun mennä, mutta tyhjää parempi kuitenkin. Edelleen odotan sitä päivää että elisalle/saunalahdelle/ppolle kelpaa raha ja kuitutarjontaa löytyy. Sitä odotellessa kesällä pitäisi tulla tarjolle 4G-yhteyksiä ja ainakin siihen asti mennään huippunopealla adsl:llä..

Yhtä kaikki, nyt kun nettiliittymä tulee ihan kuparista niin voin alkaa suunnittelemaan ihan kunnolla talon verkotusta, valmiinahan täällä ei töpseleitä pahemmin mene. Ja wlanikaan ei kanna autotalliin asti, joten sillekin pitää tehdä jotain.

Tuulensuojalevyt puoliksi paikoillaan, ainakin melkein

Kuten jo aikaisemmin tuli mainittua, niin viikonloppuna työhuoneessa tapahtui taas jotain vähän. Kiitokset jälleen talkoolaisille, liki kellonympäri tuli hommia paiskottua ja jotain näkyvääkin saatiin aikaiseksi. Ovesta katsoen oikealle puolelle ilmaantui tuulensuojalevyjä, joiden funktiona on lähinnä tuulensuojauksen sijaan toimia taustana puhallusvillalle ja pitää kattoa vasten tuuletusrako auki.

Homma eteni ensialkuun ihan mukavasti, kattoniskoihin paukaistiin naulaimella rimanpätkiä kiinni sopivin välein, tuulensuojalevystä sopivia siivuja ja paikoilleen. Allaolevan kuvan vasemmassa reunassa näkyvä poikkipuu oli ensimmäinen kevyt showstopperi. Noita oli levyn mitan matkalla 2kpl, räystään vasikat tulevat yhden niskanvälin sisäpuolelle, joten noita on vähän huono katkaistakaan tai räystäiden tippuminen saa ihan uusia merkityksiä. Tuuletusrako tuonne pitää kuitenkin saada, joten hetken visioinnin jälkeen tultiin lopputulokseen että tuo rako tuulettuu riittävän hyvin kun huitaistaan kakkosnelosesta puolenkymmentä kertaa 16mm poralla läpi.20140212_002Seuraava este tuli eteen tuon viemäriputken kanssa, tuohon kun ei voi levyä laittaa päälle ennenkuin viemärin hengitysongelmat on ratkaistu. Kevyen tuuminnan jälkeen lopputulemana on että tuo viemärin hengitys tehdään toiselle puolelle kattoa, ei tuossa putken viennissä koko huoneen läpi ole oikein mitään järkeä. Tuo nykyinen läpivienti siis tulpataan ainakin toistaiseksi, tehdään sitten kesällä jotain nätimpää, tässäkohtaa riittää että tuosta tulee vesitiivis sisällepäin.

20140212_004Seuraava päänsärky tuli sitten eteen lämmintä tilaa vasten olevassa seinässä. Parhaiten tilanne selviää kuvasta toiselle puolen, jossa tuulensuojalevyjä ei vielä ole

20140212_005Tuossa kohtaa huoneeseen pilkistää siis toiseen suuntaan menevän katon reuna. Kuten mainittua, tuulensuojalevyjen funktio on saada jätettyä näkyvän lautakaton ja tulevan villakerroksen väliin tuuletusrako. Tuon koko palapelin kanssa kyhätessä meni kutakuinkin yhtä pitkään kuin koko muun katon kanssa. Pieniä puunpalasia, vanhojen palikoiden sahaamista ja veistämistä, kiroilua, suunnittelua ja sävellystä riittävän pitkään ja ainakin toivonmukaan toimiva ratkaisu saatiin kuitenkin aikaiseksi. Seinää vasten tulleet levyt oli sitten hyvin suoraviivainen näpätä paikoilleen, pientä veistoa mattopuukolla hyvän istuvuuden varmistamiseksi ja kiinni olemassaoleviin pystyihin.

Tänään sitten naputtelin loput viikonloppuna puuttumaan jääneet palaset ja tilanne on kuvissa näkyvän mukainen. Seuraavaksi ohjelmassa olisi hakea putkenpätkiä ja muita tarvikkeita tuon viemärin huohottimen uudelleensijoitukseen, tuulensuojalevyä saa hakea muutaman levyn lisää ja samalla reissulla kun kerran oikein kaupunkiin asti lähtee niin arvelin napata jonkinmoisen läjän kyprokkiakin mukaan.

Siitä se etenee, masentavan hitaasti. Viemäriputken ja tuulensuojalevyjen jälkeen ohjelmassa alkaisi olla sähköputkien veto ja sen jälkeen voikin alkaa kyselemään villamiesten aikatauluja.

 

 

 

Lunta sataa ja kaikkia …. harmittaa

Mokkulayhteyksillä se maailma pelastuu. Tänä aamuna satelee mukavasti lunta ja nörtti repii pelihousujaan. Eli tilanne on tämmöinen:

PING ns-secondary.funet.fi (128.214.248.132) 56(84) bytes of data.
64 bytes from ns-secondary.funet.fi (128.214.248.132): icmp_req=1 time=989ms
64 bytes from ns-secondary.funet.fi (128.214.248.132): icmp_req=2 time=112ms
64 bytes from ns-secondary.funet.fi (128.214.248.132): icmp_req=3 time=286ms

--- ns-secondary.funet.fi ping statistics ---
5 packets transmitted, 3 received, 40% packet loss, time 6985ms
rtt min/avg/max/mdev = 989.937/1660.073/2862.787/852.299 ms, pipe 3

Tai tämmöinen

PING ns-secondary.funet.fi (128.214.248.132) 56(84) bytes of data.
64 bytes from ns-secondary.funet.fi (128.214.248.132): icmp_req=1 time=1079 ms
64 bytes from ns-secondary.funet.fi (128.214.248.132): icmp_req=2 time=3252 ms
64 bytes from ns-secondary.funet.fi (128.214.248.132): icmp_req=3 time=3691 ms
64 bytes from ns-secondary.funet.fi (128.214.248.132): icmp_req=4 time=2865 ms

--- ns-secondary.funet.fi ping statistics ---
5 packets transmitted, 4 received, 20% packet loss, time 4023ms
rtt min/avg/max/mdev = 1079.703/2722.306/3691.028/992.287 ms, pipe 4

Suomeksi sanottuna nettiyhteys on aivan uskomattoman hidas, suorastaan käyttökelvoton. Aamulla kun käynnistin työaseman niin meni näppärät 10 minuuttia ennenkuin skype ja muut pikaviestimet saivat edes kirjauduttua palveluihin. Pelkkä kirjautuminen etäpalvelimiin ssh:lla kestää luokkaa 1,5 minuuttia.

Sentään aamun ratoksi oli tullut SMS että ADSL-yhteys on kytketty, joten ei muuta kuin penkomaan modeemia laatikoista ja rakentamaan yhteydet uusiksi.